Vuosi 2011 on kulunut monenlaisissa merkeissä. Alkuvuosi heitti varjonsa elämääni, joten jouduin ja joudun päivittäin tekemään töitä elämäni rakentamiseksi uudelleen. Onneksi myös paljon hyvää on tapahtunut, rakas ystäväni meni naimisiin (jep, korvikset ja kaason korut odottavat edelleen koneella) ja minusta tuli aivan suloisen pienen pojan kummi.
Toivon, että seuraava vuosi kuluu rauhallisemmissa merkeissä ja, että voin edelleen jatkaa niiden asioiden tekemistä, joista nautin. Ja toivon, että korurintamallakin vuosi on antoisa, ja että opin paljon uusia asioita.
Toivon myös teille lukijoille, kaunista ja rauhallista tulevaa vuotta. Toivon että jokaisesta aamusta löytyy pilkahdus valoa, ja että myös illalla jaksaa katsella tähtien kauneutta. Näihin kuviin ja tunnelmiin (tilaskoru, lasia ja mv helmiä) päätän tämän vuoden, ja riennän tutustumaan Rocky Road kokeiluuni jämäsuklaista....
lauantai 31. joulukuuta 2011
perjantai 23. joulukuuta 2011
Revontulten alla
Olen innostunut vääntämään jouluaiheisia korvakoruja toden teolla. Jotenkin värimaailma, riipukset ja kaikki ovat vaan lumoavia. Lunta edelleen kaivatessa innostuin talvisista lumiukkokorviksista. Nämä ovatkin keränneet paljon huomiota. Myös muutama muukin on kaivannut lumiukkoja ja lunta maisemiin.....Unohtamatta tietenkään aaton lumiukkopiirrettyä kauniine musiikkeineen. Tämäkin aatto menee tonttuna Tyksinmäellä.... kuitenkin syän joulumieltä täynnä.Korvikset ovat pari 32/101.
Seuraavat korvakorut, joista tulee mieleen revontulet menevät äitiharakan ystävälle, toiselle harakalle. Näistä tulee jotenkin mieleen revontulet. Värit ovat kauniit. Ja on aina ilo tehdä ihmiselle joka arvostaa kauniita koruja, sekä käsitöitä... 33/101
Seuraavat korvakorut, joista tulee mieleen revontulet menevät äitiharakan ystävälle, toiselle harakalle. Näistä tulee jotenkin mieleen revontulet. Värit ovat kauniit. Ja on aina ilo tehdä ihmiselle joka arvostaa kauniita koruja, sekä käsitöitä... 33/101
torstai 22. joulukuuta 2011
Asia on pih....paketti
Usein, jos tarvitsen jotain helmitarvikkeita heti, käyn pyörähtämässä parissa keskustan helmi ja askarteluliikkeessä. Hintansa puolesta kaupat eivät ole ihmeellisiä, vaan kaikkea pientä kivaa tarttuu aina matkaan. Nyt sorruin pieniin jouluisiin riipuksiin, joista syntyi valloittavia korviksia. Tässä korvikset 29-31/101 (Toivottavasti edelleen laskuissa mukana)
Ennen joulua ohjelmaan kuuluu myös lahjojen paketointia. Edeltävinä jouluina olen tästä saanut paljon palautetta. Eräänä vuonna isäpuoleni jopa paketoi lahjani uudelleen, kun ei paketointi miellyttänyt silmää (pakettini kuulemma kuuluisivat kiasmaan). Tänä vuonna panostin, ja hankin yhtenevät kauniit paperit, narut sekä leimailin pakettikortit joulukortteihin sopiviksi. Onhan se ihan kiva tunne kun myös paketit ovat kauniita. Ja sopivat kauniisti kuusen alle väliaikaissäilytykseen.
Ennen joulua ohjelmaan kuuluu myös lahjojen paketointia. Edeltävinä jouluina olen tästä saanut paljon palautetta. Eräänä vuonna isäpuoleni jopa paketoi lahjani uudelleen, kun ei paketointi miellyttänyt silmää (pakettini kuulemma kuuluisivat kiasmaan). Tänä vuonna panostin, ja hankin yhtenevät kauniit paperit, narut sekä leimailin pakettikortit joulukortteihin sopiviksi. Onhan se ihan kiva tunne kun myös paketit ovat kauniita. Ja sopivat kauniisti kuusen alle väliaikaissäilytykseen.
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Blue Christmas
Joulun tunnelmia ja lahjoja jatkuu edelleen. Nyt olen vääntänyt viimein 101 korvakoruprojektiini jouluisia korvakoruja. Koska isompi helmitilaus luuraa jossain kiertäen Aasiaa ja kattiloissa olen keittänyt jotain muuta kuin korupiikkejä, olen kokeillut erilaisia vääntelytekniikoita. Olen yhden ihan kauniinkin löytänyt. Sinisen sävyissä edelleen. Nämä päätyneet lahjoiksi, ja lahjojen saajat ovat omansa jo "etkojouluissa" saaneet joten uskaltaa julkaista....27/101
Olen kotopuolessa käymässä ja tänään tänne satoi lumikerros... tiedän ettei säily kauaa, mutta maisema näytti illan hämärtyessä hetken niin kovin kauniilta... Kyllä jouluna kuuluu olla hieman lunta, vaikka vain kevyt kuorrutus joka valaisee... 28/101
Jouluna askarrellut myös kaikenlaista... erään iltapäivän istuin ja katsoin Wall-E:n ja värittelin ja askartelin joulukortteja. En lähetä monelle ihmiselle joulukorttia, kourallisen vain, mutta kivempi kun ei ole ihan samanlaisia kun kaikilla muilla vaan on vähän erilaista.... Olikin muisteleminen ennenkuin muistin miten lumihiutaleita leikataan...
Olen kotopuolessa käymässä ja tänään tänne satoi lumikerros... tiedän ettei säily kauaa, mutta maisema näytti illan hämärtyessä hetken niin kovin kauniilta... Kyllä jouluna kuuluu olla hieman lunta, vaikka vain kevyt kuorrutus joka valaisee... 28/101
Jouluna askarrellut myös kaikenlaista... erään iltapäivän istuin ja katsoin Wall-E:n ja värittelin ja askartelin joulukortteja. En lähetä monelle ihmiselle joulukorttia, kourallisen vain, mutta kivempi kun ei ole ihan samanlaisia kun kaikilla muilla vaan on vähän erilaista.... Olikin muisteleminen ennenkuin muistin miten lumihiutaleita leikataan...
tiistai 20. joulukuuta 2011
Jouluvalmisteluja
Niinpä niin, häävalmisteluja ja kuvia ei ole vielä saanut purettua, kun on jo joulun kuvia vino pino (melkein 100) odottamassa käsittelyä ja blogiin pääsyä ja toinen samanmoinen odottamassa kuvausta. Juuri tässä äitiharakallekin selittelin, että työssäkäyvänä jouluaskartelijana.... aika käy monesti aika vähiin. Olen kuitenkin ehtinyt aika paljon saamaan aikaan myös tätä joulua odotellessa.
Tänä vuonna olen leiponut pipareita. Eräänä kohtalokkaana iltapäivänä kävelin keittiöliikkeen ohi, ja satuin löytämään kaikenlaista mukavaa. Ja huomatkaa, mustan kissan omistajalle... ei palanut peltikään ole este eikä hidaste.
Piparkakkutalo piti myös saada. Uudenvuodenjuhlintaan olen varannut oikeuden katsoa sarjoja, leffoja yms sohvanpohjilta ja pistää piparkakkutalo jälkiruuaksi :D (Saatan kyllä kehitellä jotain muutakin jälkiruokia. Muutama sulkaaherkku on kokeilematta, ja innostuin käyttämään tohoani korvakorujen sijaan sitruuna-tinjami paahtovanukkaaseen ja rakastuin täysin). Piparkakkutalo on ensimmäinen ei valmiina koristeltu vaan muoteilla tehty. Hieman vaatii harjoittelua. Ehkä ensi vuonna. En tiedä mihin olen hävittänyt kuvan piparkakkutalosta led-valoineen koottuna koristeeksi...ehkä vielä
Sitten käynyt hieman nolosti. Työkaverini pyysi minulta jouluksi kaulakorua. Reippaana tyttönä sen tein, ja olin viemässä pikkujouluihin. Häntä ei siellä näkynyt, joten koru jäi kassinpohjalle. Löysin sen tänään. Eli ei valitettavasti ehdi hänelle jouluksi. Koru on kyllä kaunis, joten täytyy korvat luimussa, anteeksipyydellen kysyä vieläkö kelpaisi....
Tänä vuonna olen leiponut pipareita. Eräänä kohtalokkaana iltapäivänä kävelin keittiöliikkeen ohi, ja satuin löytämään kaikenlaista mukavaa. Ja huomatkaa, mustan kissan omistajalle... ei palanut peltikään ole este eikä hidaste.
Piparkakkutalo piti myös saada. Uudenvuodenjuhlintaan olen varannut oikeuden katsoa sarjoja, leffoja yms sohvanpohjilta ja pistää piparkakkutalo jälkiruuaksi :D (Saatan kyllä kehitellä jotain muutakin jälkiruokia. Muutama sulkaaherkku on kokeilematta, ja innostuin käyttämään tohoani korvakorujen sijaan sitruuna-tinjami paahtovanukkaaseen ja rakastuin täysin). Piparkakkutalo on ensimmäinen ei valmiina koristeltu vaan muoteilla tehty. Hieman vaatii harjoittelua. Ehkä ensi vuonna. En tiedä mihin olen hävittänyt kuvan piparkakkutalosta led-valoineen koottuna koristeeksi...ehkä vielä
Sitten käynyt hieman nolosti. Työkaverini pyysi minulta jouluksi kaulakorua. Reippaana tyttönä sen tein, ja olin viemässä pikkujouluihin. Häntä ei siellä näkynyt, joten koru jäi kassinpohjalle. Löysin sen tänään. Eli ei valitettavasti ehdi hänelle jouluksi. Koru on kyllä kaunis, joten täytyy korvat luimussa, anteeksipyydellen kysyä vieläkö kelpaisi....
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Lämmintä ja pehmeää
Talven jäädessä loputtoman syksyn jalkoihin, on kiva kehitellä kylmien kivien lisäksi välillä muitakin harrastuksia. On mukavaa käpertyä viltin alle, täyttää kotikylän pikkupuodista löydetty kuumavesipullo viereen lämmittämään, ja vetää vastakudotut villasukat varpaiden lämmitykseksi. Samalla voi kietoutua hurjan dekkarin tai muun kirjan juonen pauloihin.... (lieneeköhän tällä hetkellä 3 vai 4 kirjaa enempivähempi kesken)
Tai sitten voi vaan keskittyä potemaan nerokasta ikävää, kevään lämpöisiä kelejä, tai talven reiluja hankisia pakkaskelejä kohtaan....
maanantai 28. marraskuuta 2011
Unchained Melody- wedding series 2
Kun innostuu jostain, niin sitä sitten seuraa enemmänkin. Nyt siis lisää kaasojen koruja. Kaasojen kädethän toimivat häissä tärkeässä asemassa. Kaasojen kädet kiertyvät mikrofonin ympärille, pitävät morsiuskimppua alttarilla, painavat kameran nappia vangiten tärkeät hetket, sekä ojentavat lohduttavan nenäliinan onnenkyyneleiden poispyyhkimiseen....
Kaasothan verhoutuivat häissä kauniiseen laivastonsiniseen, eri vivahteineen. Ennen häitä olikin aika lakata kynnet, kiinnittää kynsikoruja, leimata ja liimata kuvioita ja hieroa käsiin hyväntuoksuisia rasvoja, jotta kädet varmasti toimisivat suurena juhlapäivänä kuin piti.
Ja kaupunkilaiselle sininen väri ja maalaismaisema sisämaassa toivatkin muutamia yllätyksiä. Viikonloppu oli kylmempi kuin aikoihin (ensilumi satoi hääpäivänä), joten ainakin tämän kaason varpaat tuntuivat olevan siniset useaan otteeseen.
Yllätyksen toi myös maalaismaiseman pimeys illan koittaessa.... Kaupungissa ollessa on ehtinyt tottua katuvaloihin, sairaalan valoihin ja hälytysajoneuvojen vilkkuvaloihin... pihalla ei ole koskaan pimeää. Juhlapaikalle ulos astuessaan, sitä putosin pimeyden pehmeään syleilyyn ja vain hämmästyi. Sekä hiljaisuutta että pimeyttä....
Seuraavaksi yritän välillä pitää taukoa hääkoruista ja vähän jotain muutakin väliin ;)
Kaasothan verhoutuivat häissä kauniiseen laivastonsiniseen, eri vivahteineen. Ennen häitä olikin aika lakata kynnet, kiinnittää kynsikoruja, leimata ja liimata kuvioita ja hieroa käsiin hyväntuoksuisia rasvoja, jotta kädet varmasti toimisivat suurena juhlapäivänä kuin piti.
Ja kaupunkilaiselle sininen väri ja maalaismaisema sisämaassa toivatkin muutamia yllätyksiä. Viikonloppu oli kylmempi kuin aikoihin (ensilumi satoi hääpäivänä), joten ainakin tämän kaason varpaat tuntuivat olevan siniset useaan otteeseen.
Yllätyksen toi myös maalaismaiseman pimeys illan koittaessa.... Kaupungissa ollessa on ehtinyt tottua katuvaloihin, sairaalan valoihin ja hälytysajoneuvojen vilkkuvaloihin... pihalla ei ole koskaan pimeää. Juhlapaikalle ulos astuessaan, sitä putosin pimeyden pehmeään syleilyyn ja vain hämmästyi. Sekä hiljaisuutta että pimeyttä....
Seuraavaksi yritän välillä pitää taukoa hääkoruista ja vähän jotain muutakin väliin ;)
lauantai 26. marraskuuta 2011
Stand by me- wedding series 1
Kuten otsikko yrittää kertoa, yritän selvittää kertyneiden korukuvien sumaa jonnekin suuntaan, aloittamalla esittely kaasojen kaulakoruista. Kuten olen jo aiemminkin maininnut, sain kunnian osallistua ystäväni häihin kaason roolissa. Olin myös vastuussa porukan juhlakoruista. Viikko sitten 4 naisen yllä kimalsivat kauniit korut, vaan naisten yllä lieni kauniimpi hehku, onnesta ja ilosta jota tuo kaunis juhla ympärilleen levittää.
Ensimmäisenä koruista vuorossa kaaso P:n kaulakoru. Kaaso hehkui lavalla, vangiten juhlaväen huomion kerta toisensa jälkeen. Kaaso piti huolta, että kaikki oli paikallaan ja juhlatapahtuma soljui kauniisti hetkestä toiseen lämpimiä muistoja tuoden.
Toisen kaason, kaaso M:n korusta mieleeni tulee Suvi Teräsniskan kappaleen sanat. "Katso siipiin perhosten, ne ei elä miettien kuinka pian kesä ja lämpö häviää...". Kaaso M loi lämmintä tunnelmaa, vaikutti kaikki kauniilla laulullaan ja tanssi ympäriinsä kuin perhonen ensimmäisenä keväisenä päivänä.
Koruja piisaa sen verran, että loppuja jonain toisena päivänä....
Ensimmäisenä koruista vuorossa kaaso P:n kaulakoru. Kaaso hehkui lavalla, vangiten juhlaväen huomion kerta toisensa jälkeen. Kaaso piti huolta, että kaikki oli paikallaan ja juhlatapahtuma soljui kauniisti hetkestä toiseen lämpimiä muistoja tuoden.
Toisen kaason, kaaso M:n korusta mieleeni tulee Suvi Teräsniskan kappaleen sanat. "Katso siipiin perhosten, ne ei elä miettien kuinka pian kesä ja lämpö häviää...". Kaaso M loi lämmintä tunnelmaa, vaikutti kaikki kauniilla laulullaan ja tanssi ympäriinsä kuin perhonen ensimmäisenä keväisenä päivänä.
Koruja piisaa sen verran, että loppuja jonain toisena päivänä....
maanantai 14. marraskuuta 2011
Varaslähtö
Käsityöihmisen on otettava kaikki irti lähestyvästä juhla-ajasta. Ilmojen viiletessä ihmiset käpertyvät sohvalle lukemaan, sekä viettämään aikaa läheisten kanssa.... käsityöihminen selaa erinäisiä askartelulehtiä sekä -blogeja etsien inspiraatiota. Käsityöihminen ottaa tilaisuudesta kaiken irti, aloittaen viritellä joulukoristeita sekä -valoja ensimmäisen tilaisuuden tullen. Kun ympäristön saa oikeanlaiseksi, on helppo alkaa suunnittelemaan joululahjoja ja mukavia muistoja ystäville ja läheisille. Siinä varaslähdön aineksia tälle vuodelle. Keittiön kaapin päälle löytyi jo sinertäviä jouluvaloja (ja tulipahan pyyhittyä ja puunattua kerrankin myös sieltä). Seuraavana suunnitelmissa laittaa jääpuikkojen rivi arvekkeelle (jos se houkuttelisi jääpuikkoja myös muualle). Ketään muuta varaslähdön ottajaa?
Ennenkuin pääsen kuvailemaan hääkoruja ja kertomaan viimehetken tuntemuksista kaasona on vuorossa lisää avainnauhoja sekä tilauskoruja. Nyt vuorossa jopa kesäisiksi tulkittavissa meren sävyissä.
Lopuksi vielä kaulakoru kauniissa haalean vaaleissa sävyissä, hieman siroa romantiikkaa pimeneviin iltoihin. Myös tilauskoru.
Ennenkuin pääsen kuvailemaan hääkoruja ja kertomaan viimehetken tuntemuksista kaasona on vuorossa lisää avainnauhoja sekä tilauskoruja. Nyt vuorossa jopa kesäisiksi tulkittavissa meren sävyissä.
Lopuksi vielä kaulakoru kauniissa haalean vaaleissa sävyissä, hieman siroa romantiikkaa pimeneviin iltoihin. Myös tilauskoru.
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Avaimet vastaväreihin
Valkoista työpukua vasten roikkuva avainnauha voi olla piristävä ilmestys. Siinä osasyy miksi työkaverini ovat avainnauhoja pyytäneet. Ja niitä onkin hauska tehdä. Avainnauhoja väkertäessä on nähty niin Glee:t kuin NCIS:n uusimmat juonenjäänteet. Ja avaimet eivät katoa kassinkaan pohjalle kun laukun pohjalta paistaa kirkkaanvärinen helminauha.
Edessä on kiireiset ajat, sillä autan toisenlaisten avainten kanssa. Ystäväni nimittäin saa avaimet uudenlaiseen elämään rouvana. Vielä on kaasojen koruissa viimeistelyä, kampaajalla käyntiä ja pukujen suunnittelua. Oma hommani kaasona on toimia yleismies jantusena, eli omaan pienen listan ja hommaan erinäisiä pieniä esineitä mistä voi olla apua jos juhlavieraat joutuvat pulaan. Häiden järjestäminen onkin ollut jännittävää puuhaa, melkein yhtä jännittävää kuin ensiaskeleeni kummina. Morsian tulee olemaan lumoavan kaunis ja onnellinen. Palaankin myöhemmin häisten korukuvien kera....
Edessä on kiireiset ajat, sillä autan toisenlaisten avainten kanssa. Ystäväni nimittäin saa avaimet uudenlaiseen elämään rouvana. Vielä on kaasojen koruissa viimeistelyä, kampaajalla käyntiä ja pukujen suunnittelua. Oma hommani kaasona on toimia yleismies jantusena, eli omaan pienen listan ja hommaan erinäisiä pieniä esineitä mistä voi olla apua jos juhlavieraat joutuvat pulaan. Häiden järjestäminen onkin ollut jännittävää puuhaa, melkein yhtä jännittävää kuin ensiaskeleeni kummina. Morsian tulee olemaan lumoavan kaunis ja onnellinen. Palaankin myöhemmin häisten korukuvien kera....
perjantai 4. marraskuuta 2011
Ystävyyttä yli vuosien, rajojen
Pyhäinmiestenpäivän lähentyessä ja noitien (ja mustan kissan) hiipiessä nurkissa on hyvä palata muistoissa syksyn aurinkoisempiin päiviin ja ruskan loistoon. Olen syksyihmisiä. Rakastan viileneviä ja pimeneviä iltoja, ruskan loistoa sekä kesän rientojen vaihtumista syksyn lepoon. Olen syntynyt syksyllä, joten ei mikään yllätys että olen syksyn lapsi. Olin todella iloisesti yllättynyt kun ystäväni, toinen syksyn lapsi päätti yllättää minut ulkomailta, tilaamalla kauniin syksynvärisen kukkakimpun päiviäni piristämään. Ja siinä on tiettyä taikaa kävellä kaupungilla onnellinen hymy huulillaan ja kukkakimppu kädessä.
Näin samaisen ystävän hetken verran muutama viikko myöhemmin, hänen rantautuessaan Suomeen. Istuimme kahville ja vaihdoimme pikaisesti kuulumisia. Kun näkee ystävän vuosien takaa, niin se on kumma miten riittää muutamakin minuutti. Näkiessä samalla sekunnilla katoaa vuodet ja kilometrit väliltämme ja voi vaan vaihtaa viimeisimmät kuulumiset, ottaa hieman kiinni. Ystävälle löytyi kaapinpohjalta lämpimänsävyinen koru, tulevaa pikkujoulukautta ajatellen....
Näin samaisen ystävän hetken verran muutama viikko myöhemmin, hänen rantautuessaan Suomeen. Istuimme kahville ja vaihdoimme pikaisesti kuulumisia. Kun näkee ystävän vuosien takaa, niin se on kumma miten riittää muutamakin minuutti. Näkiessä samalla sekunnilla katoaa vuodet ja kilometrit väliltämme ja voi vaan vaihtaa viimeisimmät kuulumiset, ottaa hieman kiinni. Ystävälle löytyi kaapinpohjalta lämpimänsävyinen koru, tulevaa pikkujoulukautta ajatellen....
perjantai 28. lokakuuta 2011
Jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä....
Kun harakkaveli huolestuu blogin jumittuvista päivityksistä, tilanne on paha. Joten tunnustan, tilanne on paha. Olen hoitanut elämääni kuuluvia vastuualueita, niin en ole aikaiseksi saanut leikkiä ulkoisella kovalevyllä, jotta miniläppärini pyörittäisi kuvia ja kuvankäsittelyä paremmin.
Olen onnistunut tänä vuonna saamaan kunniatehtävän toisen jälkeensä. Eräs oli auttaa pientä komeaa miehenalkua selviytymään elämän ensimmäisistä vuosista kunnialla. Pääsin siis Kummittelemaan :D. Hellittelynimestä "Mini" huolimatta nuori mies on kunnon kokoinen ja reipas kuin mikä. Ja kummitädin sydän pakahtuu ylpeydestä. Vastuun siivet ovat kauniit, vaan vielä pelottavat, etenkin kun kummitäti pelottaa hajoittavansa pikkuisen jo pelkällä kosketuksellaankin.... ( Apua! Kuva-asetukset muuttuneet etten osaa enää käyttää!!!)
Ja koska Mini sai oman koristekorunsa, täytyi Minin siskollekin jotain kaunista. Minin siskoa olen kutsunut Meritähdeksi jo kauan, sillä pieni prinsessa näytti talvihaalarissaan aikanaan tähdeltä. Hurmaava kaunotar hänestä onkin jo kasvanut.
Olen onnistunut tänä vuonna saamaan kunniatehtävän toisen jälkeensä. Eräs oli auttaa pientä komeaa miehenalkua selviytymään elämän ensimmäisistä vuosista kunnialla. Pääsin siis Kummittelemaan :D. Hellittelynimestä "Mini" huolimatta nuori mies on kunnon kokoinen ja reipas kuin mikä. Ja kummitädin sydän pakahtuu ylpeydestä. Vastuun siivet ovat kauniit, vaan vielä pelottavat, etenkin kun kummitäti pelottaa hajoittavansa pikkuisen jo pelkällä kosketuksellaankin.... ( Apua! Kuva-asetukset muuttuneet etten osaa enää käyttää!!!)
Ja koska Mini sai oman koristekorunsa, täytyi Minin siskollekin jotain kaunista. Minin siskoa olen kutsunut Meritähdeksi jo kauan, sillä pieni prinsessa näytti talvihaalarissaan aikanaan tähdeltä. Hurmaava kaunotar hänestä onkin jo kasvanut.
tiistai 20. syyskuuta 2011
Takaisin suunnittelupöydän ääreen.....
Aina ei mene kuten Strömssössä... (Sen verran sivistymätön muuten olen, etten tiedä mistä sanonta tulee). Nukahdin yövuorojen jälkeen johonkin hassuun asentoon, joten niskat olleet jumissa... korupihtien pysyminen kädessä on kyseenalaista, ennenkun saan kylmähauteella venähdyksen tai niksahduksen kuntoon. Nähtävästi yövuoroissa nukkumatti kaappaa syleilyynsä melkein lennosta kotiintulon jälkeen, joten sitä tuppaa nukahtelemaan mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.
Ja koska kaikki ei myöskään suju aina suunnitellusti, aina tilaustyötkään eivät mene nappiin. Yleensä pyrin kuuntelemaan tarkasti korvat höröllä, mitä minulta halutaan ja onnistun usein toteuttamaan myös pyyntöjä ja toiveita joita ei edes ääneen lausuttu. Nämä seikat tekevätkin käsillätekemisestä oikein antoisaa ja mukavaa ajanvietettä.
Nyt viimeaikoina olen ollut joko korvat tai silmät ummessa, sillä tilauskoruni eivät ole saaneet siipiä alleen eivätkä päätyneet rakastaviin koteihin. Olen silti kyseisistä koruista hyvinkin ylpeä. Ajattelin jakaa tämän kokemuksen, sillä en varmastikaan ole ainoa? Toivon että seuraavaksi olen positiivisemmissa merkeissä... ja muutaman onnistuneen tilaustyön kanssa =) Kauniita koruja kuvattuna, yhtä kaikki....
Ja koska kaikki ei myöskään suju aina suunnitellusti, aina tilaustyötkään eivät mene nappiin. Yleensä pyrin kuuntelemaan tarkasti korvat höröllä, mitä minulta halutaan ja onnistun usein toteuttamaan myös pyyntöjä ja toiveita joita ei edes ääneen lausuttu. Nämä seikat tekevätkin käsillätekemisestä oikein antoisaa ja mukavaa ajanvietettä.
Nyt viimeaikoina olen ollut joko korvat tai silmät ummessa, sillä tilauskoruni eivät ole saaneet siipiä alleen eivätkä päätyneet rakastaviin koteihin. Olen silti kyseisistä koruista hyvinkin ylpeä. Ajattelin jakaa tämän kokemuksen, sillä en varmastikaan ole ainoa? Toivon että seuraavaksi olen positiivisemmissa merkeissä... ja muutaman onnistuneen tilaustyön kanssa =) Kauniita koruja kuvattuna, yhtä kaikki....
maanantai 12. syyskuuta 2011
Ei pöllömpää
Uuteen blogiohjelmaan pikkuhiljaa totutellessa. Saa nähdä kuinka käy.
Korvishaaste edistyy hitaasti mutta toivottavasti varmasti... Monen muun tavoin olen ihastunut pöllöihin. Minulle suurisilmäiset, lintueläimet joiden pää kääntyy melkein 360 astetta tuovat aina mieleen Väinö-kissani, joten olen jotenkin viehättynyt koko eläimeen. Lisäksi ainakin kelttikulttuurissa, pöllön sanotaan tuovan viisautta, ja sitä tarvitaan aina. Lisäsin pöllöihini hieman blingiä, sillä sitäkin tarvitaan aina ;) Korvispari 24/101 vasta!
Hääprojektin myötä saanut tutustua ihaniin ihmisiin ja saanut lisää uusia ystäviä. Kun uusi ystäväni siis kääntyi puoleeni, korvismurheissaan olin enemmän kuin tyytyväinen, että olin muistanut pakata Oriflamen pikkutehopussukkani mukaan. Ja kuinka ollakaan sieltä löytyi hieman isommat pikkupöllöset viisastuttamaan käyttäjäänsä =) 25/101
Tänäinen Glee-jakso pistikin pohtimaan ystävyyttä, niin vanhoja ja uusia enemmänkin. Taaperona en aina saanut unta, painajaiset ja mielikuvitusmöröt ahdistivat... äitiniharakka tuli sängynviereen ja tarjosi kätensä. Pieni käsi isoon upottuneena oli turvallista nukahtaa.
Vuodet ovat tästä kuluneet, käsi kädessä tarjoaa silti tukea ja turvaa. On mahtavaa kun löytyy ystäviä, joihin voi luottaa ja jotka ovat valmiina tarjoamaan käden, johon voi tukea ja turvautua
Korvishaaste edistyy hitaasti mutta toivottavasti varmasti... Monen muun tavoin olen ihastunut pöllöihin. Minulle suurisilmäiset, lintueläimet joiden pää kääntyy melkein 360 astetta tuovat aina mieleen Väinö-kissani, joten olen jotenkin viehättynyt koko eläimeen. Lisäksi ainakin kelttikulttuurissa, pöllön sanotaan tuovan viisautta, ja sitä tarvitaan aina. Lisäsin pöllöihini hieman blingiä, sillä sitäkin tarvitaan aina ;) Korvispari 24/101 vasta!
Hääprojektin myötä saanut tutustua ihaniin ihmisiin ja saanut lisää uusia ystäviä. Kun uusi ystäväni siis kääntyi puoleeni, korvismurheissaan olin enemmän kuin tyytyväinen, että olin muistanut pakata Oriflamen pikkutehopussukkani mukaan. Ja kuinka ollakaan sieltä löytyi hieman isommat pikkupöllöset viisastuttamaan käyttäjäänsä =) 25/101
Tänäinen Glee-jakso pistikin pohtimaan ystävyyttä, niin vanhoja ja uusia enemmänkin. Taaperona en aina saanut unta, painajaiset ja mielikuvitusmöröt ahdistivat... äitiniharakka tuli sängynviereen ja tarjosi kätensä. Pieni käsi isoon upottuneena oli turvallista nukahtaa.
Vuodet ovat tästä kuluneet, käsi kädessä tarjoaa silti tukea ja turvaa. On mahtavaa kun löytyy ystäviä, joihin voi luottaa ja jotka ovat valmiina tarjoamaan käden, johon voi tukea ja turvautua
perjantai 9. syyskuuta 2011
Elämää ei voida kirjoittaa; se on elettävä
Jälleen Oscar Wilden viisauksia otsikossa. Halusin löytää jotain ajankäyttöön, hyödylliseen ajankäyttöön viitaten, sillä syksyn tullen sitä usein palaa samojen kysymysten ääreen. Työpäivien ilmaantuessa arkirutiiniin, täytyy löytää keinoja seurata ajankäyttöään, ja löytää aikaa myös itselleen, harrastuksille... Kaunis kello voi toimia apuna ajankulun hahmottamisessa. Jotta en syyllistyisi otsikon kumoamiseen, laitan kuvan ruutuun, ja lähden koneelta elämään. Toisin sanoen istun postiluukun vieressä säntillisesti Helmiliinan pakettia odottaen....
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Kupla seuraa toistaan
Aikamoinen päivä tänään... Paluu töihin tulee olemaan huomenna ja intouduin leipomaan. Kokonaisuudessaan laskin että kolmea lajia pullia (kahden suklaan korvapuusti, perinteinen korvapuusti, valkosuklaalimerahkapulla) taisi mennä parikymmentä pakkaseen ja kolme tai neljäkymmentä isoa pullaa jäi töihinkin vietäväksi. Äitiharakka sanoo, että tavaroiden taaksejättäminen kertoo halusta palata... lieköhän leipomishalut halusta palata töihin.... Aika näyttää.
Helmipuolellakin pitäisi riittää päivitettävää, kone on halkeamaisillaan kesäkuvista ja ensimmäinen Cliobeadsin tilauskin tulossa. Muutama muukin pitäisi saada aikaiseksi. Nyt lähden nappaamaan nukkumattia kiinni suklaisilla ja helmiäisillä kuplilla (helmiäistä, ja muovia), enkä edes hukkaa matkalla höyhensaarille avaimiani.
Helmipuolellakin pitäisi riittää päivitettävää, kone on halkeamaisillaan kesäkuvista ja ensimmäinen Cliobeadsin tilauskin tulossa. Muutama muukin pitäisi saada aikaiseksi. Nyt lähden nappaamaan nukkumattia kiinni suklaisilla ja helmiäisillä kuplilla (helmiäistä, ja muovia), enkä edes hukkaa matkalla höyhensaarille avaimiani.
torstai 1. syyskuuta 2011
Myttyilyä kotona....
Kotikylässä pyörähtäessä, ei koskaan oikein tiedä mitä äitiharakka on tyttärensä varalle keksinyt... tällä kertaa yllätys olikin kerrassaan suloinen. Äitiharakka vei minut suoraan bussista pyörähtämään liikkeessä joka kieltämättä näytti, tuoksui sekä jopa tuntui toiveikkaalle romantiikalle. Liike oli Wanilla Rose, uskomattoman aistikkaasti ja ihanasti sisustettu liike, jonka sisään rakennettu kuin pieniä huoneita, täynnä toinen toistaan ihanampia aarteita. Ja onnettomalle ostoholistille mukaan tietenkin tarttui yhtä ja toista pientä...
Eikä sille mitään voi. En voi vastustaa kotonani ihanalta tuoksuvia, kauniita ja kosketeltavia asioita. Useimmiten nämä asiat ovat sekasortoisissa kasoissa pitkin kissankarvaista kämppää, muttei se tarkoita ettei hyvästä ja toimivasta sisustuksesta voisi nauttia. Siksipä löytöihini kuului taivaallisen kaunis ja pehmoinen käsipyyhe... (en tiedä uskallanko käyttää sitä), ruusuntuoksuinen marseillesaippua hoivaamaan kohtapuoleen työn ja käsidesin rasittamia käsiäni sekä vanilijatuoksua vaatekaappiin....
Kaupalla on nettisivutkin, jos joku kovin intoutui mainospuheestani... tosin suosittelen käymään ihan liikkeessä, sillä sitä tunnelmaa ei voita.
Jollei muuten niin hieman hypistelemässä menneiden aikojen romantiikkaa....
Äitiharakan hoivissa sain taas muistutuksen siitä kuinka onnettoman huono olen heräämään, tämä myös silloinkin kun harakkaäidin koira sai vatsanväänteitä antibiootista, yön oksennettuaan joutui lähtemään ulos sateeseen lenkille. Tästä seurasi että läpimärkä koira halusi turvallisen ja lämpimän paikan , missä tuntisi olonsa turvalliseksi. Niinpä koira suunnisti kauhealla vauhdilla siskonpetiin ja peiton alle kuivattelemaan ja lämpimään. Surullisten silmisten mulkoillessa täristen peiton alla onkin turha selitellä että eläinlääketiede on aika kaukana omasta erikoisalastani....
Ystävän suosituksesta sain tilattua Oriflamelta aivan loistavan pienen pussukan. Pussukka on oikeastaan aika iso, ja vetää sisäänsä kolme pientä pussukkaa nappi ja tarrakiinnityksellä. Meikkipussiksi tarkoitettu on oikeastaan aiivan loistava vetämään sisäänsä myös koruilutarvikkeita hyvässä järjestyksessä. Tätä hyödyntäen sainkin sitten koruiltua myös äidillä televisiota katsoessa. Ainoana haittapuolena tuo spanielinpoika joka pyrki kokeilemaan monta valmistunutta korvakorua saa korviinsa mahtumaan.
Loppuun kuva, ei korviksista vaan valmistuneesta kaulakorusta. Koru on luonnossa paljon kauniimpi, sain kuitenkin kuvaan vangittua aavistuksen korun kauneudesta...
maanantai 29. elokuuta 2011
Tähtäimessä
Kiitos kesän kulttuuritapahtumien, laivojen ja polttareiden, on minulla kesäkansiossa viitisensataa kuvaa odottamassa käsittelyä ja lajittelua. Ja miniläppäri joka huutaa uuvahtaneena armoa... Kyllä tämä tästä. Talven pitkinä tunteina on mukava katsella kesäisiä muistoja ja järjestellä.
Tänään ei oikeastaan mitään uutta auringon alla. Hieman korvakoruja. Pari 23/101. Kevyttä ja sulkaisaa. Miellyttävän kevyet korvissa. Joko kuva tuntui pimeässä, poikkeuksellisissa olosuhteissa ihmeellisen onnistuneelta, tai sittenen vaan jaksa käsitellä kuvaa jumittavalla koneella... (Ja kyllä, tunnustan! Ostan kirjoja kirppareilta sekä kirjastojen poistomyynnistä, kyllä niillä on monta lukukertaa vielä jäljellä)
Ja lisää avainnauhoja. Ihmisten ja avainten katoava suhde lienee pyhä ;). Tällä kertaa tehtävänanto oli haastava... luonnonvärejä, murrettuja sävyjä, pehmeitä sävyjä. Henkilö kuitenkin osoitti kirkkaimpia sävyjä mitä koruistani löysi. Yritin löytää näistä sitten kultaista keskitietä... ja samalla kuvannut hieman viimeisimpiä sisustusratkaisuja. (Valkoinen tausta olisi paras, mutta tylsin)
Tänään ei oikeastaan mitään uutta auringon alla. Hieman korvakoruja. Pari 23/101. Kevyttä ja sulkaisaa. Miellyttävän kevyet korvissa. Joko kuva tuntui pimeässä, poikkeuksellisissa olosuhteissa ihmeellisen onnistuneelta, tai sittenen vaan jaksa käsitellä kuvaa jumittavalla koneella... (Ja kyllä, tunnustan! Ostan kirjoja kirppareilta sekä kirjastojen poistomyynnistä, kyllä niillä on monta lukukertaa vielä jäljellä)
Ja lisää avainnauhoja. Ihmisten ja avainten katoava suhde lienee pyhä ;). Tällä kertaa tehtävänanto oli haastava... luonnonvärejä, murrettuja sävyjä, pehmeitä sävyjä. Henkilö kuitenkin osoitti kirkkaimpia sävyjä mitä koruistani löysi. Yritin löytää näistä sitten kultaista keskitietä... ja samalla kuvannut hieman viimeisimpiä sisustusratkaisuja. (Valkoinen tausta olisi paras, mutta tylsin)
lauantai 27. elokuuta 2011
Maailma on purkkapinkki
Välillä maailmaa täytyy katsoa vaaleanpunaisten lasien läpi. Ja kun työtoverini kääntyi puoleeni ja kysyi löytyisikö minulta mitään räikeän pinkkiä. Helmiä onneksi löytyi (kiitos Papusen once more!) joten eikun tuumasta toimeen ja soveltamaan. Käsitykseni purkkapinkistä saattaa olla hieman...tummahko. Näistä koruista onneksi löytyikin mieleinen lahjaksi ja loput jäivät epämääräisten pyörivien korujen varastoon.
Pyörineet siis jonkin aikaa kuvavarastossa (kuten moni muukin). Materiaalina lasihelmiä sekä hopeoidut metalliosat. Aika raikkaita kesäsävyjä. (Tehty siis kun vielä oli kesä).
Elokuvia, etenkin sellaisia jossa ei ajatusta vaadita katsoessa on mukava väkertää kaikenlaista. Voinkin sanoa että romanttisia komedioita katsoessani, ellen väkerrä jotain niin teen taustatyötä näyttelijöiden koruja tuijottaen. Myös poliisisarjat ovat tulleet tutuksi. Yöllä unissani sitten kivitänkin rikollisia erinäiset helmet ja lariatlassot aseenani.
Korvisprojektini raahaa pahasti jäljessä. Vasta pari 22 kuvattuna. (Onneksi muutama enemmän tehtynä). Tässä pitääkin tsempata, ja taidan pikkuhiljaa suunnistaakin takaisin korvakoruja tekemään. Sillä jokainen nainen tarvitsee paljon korviksia ;)
Pyörineet siis jonkin aikaa kuvavarastossa (kuten moni muukin). Materiaalina lasihelmiä sekä hopeoidut metalliosat. Aika raikkaita kesäsävyjä. (Tehty siis kun vielä oli kesä).
Elokuvia, etenkin sellaisia jossa ei ajatusta vaadita katsoessa on mukava väkertää kaikenlaista. Voinkin sanoa että romanttisia komedioita katsoessani, ellen väkerrä jotain niin teen taustatyötä näyttelijöiden koruja tuijottaen. Myös poliisisarjat ovat tulleet tutuksi. Yöllä unissani sitten kivitänkin rikollisia erinäiset helmet ja lariatlassot aseenani.
Korvisprojektini raahaa pahasti jäljessä. Vasta pari 22 kuvattuna. (Onneksi muutama enemmän tehtynä). Tässä pitääkin tsempata, ja taidan pikkuhiljaa suunnistaakin takaisin korvakoruja tekemään. Sillä jokainen nainen tarvitsee paljon korviksia ;)
Tunnisteet:
101,
kaulakorut,
korusetti,
korvakorut,
lasi,
rannekorut
perjantai 26. elokuuta 2011
Kolme kysymystä
Indiedaysin Moumou heitti minua kolmen kysymyksen haasteella. (Jo aikoja sitten) Ideana vastata kolmeen kysymykseen ja sitten heittää kyssärit eteenpäin kymmenelle bloggaajalle. Haasteen saa napata kaikki ideasta kiinnostuneet....
1. Lempiväri?: Rakastan kaikkia värejä ja värien vaihteluita. Muuten kyllästyisin ihan liian helposti. Värit joita käytän vaihtelevat kausittain. Nyt on sisustuksen suhteen ainakin menossa kova viehtymys turkoosiin ja violettiin. Kaakaon, ja kahvinruskeat jaksavat myös kiehtoa. Unohtamattakaan iltaisen/öisen taivaan väriloistoa sinisen ja punaisen sävyissä.....
2.Paikka jossa haluaisin käydä?: Tämä ei varmaankaan tule kenellekään yllätyksenä. Skotlanti, Irlanti... Brittein saaret. Jo 10 vuotta olen käyttänyt aikaani tutustuen saaren historiaan, ja haaveillut herääväni jostain ihanasta bed&breakfast paikasta ja pääsisin tutustumaan luontoon. Ja juttelemaan Nessielle, järvessä asuvalle hirviölle. Järvien hirviöistä kuuluisimmalle ;)
Toki aikuisiällä haluaisin matkustaa... lähinnä Euroopassa tutustuen erilaisiin maihin ja kulttuureihin, haudata varpaani Kreikassa rantahietikkoon (Santorini, anyone?) Etelän auringossa löhöäminen houkuttaa etenkin pitkinä talvikuukausina Suomen loskassa tarpoessa.
3. Lempiruoka? Pitsa! :D Häpeäkseni täytyy tunnustaa että italialainen pikaruuantapainen kattaa aika suuren osan ruokavaliostani, helpppoutensa takia. Kreikkalainen salaatti on hyvää, kotona saatu kaalilaatikko... Sekä erinäiset leivokset ja herkut. Lohi on kalaruokien ykkönen. Pinaattikeitto ja kaurapuuro kuuluvat suosikkeihin myös helppoutensa vuoksi.
tiistai 23. elokuuta 2011
Jälleen kerran hunningolla aivan kuutamolla
Jep, elikä lomailemassa. Kämppää on viimein tullut raivattua ja polttarireissukin taisi tulla morsiamelle ainakin melkein yllätyksenä ;o). Yritän saada seuraavan parin päivän aikana ohjelmoitua muutaman postauksen. Mm. edelliseen postaukseen tulleen haasteen =)
Ja avainnauhoja ja korvakorujakin on valmistunut aikamoinen määrä... kuvattuina kyllä muttei vielä täällä.
Ja jälleen kerran päivitin blogitaustan. Nyt alkaa jo syksy lähestymään ja asunnon, vaatteiden myötä bloginkin on hyvä saada syksyisempiä värisävyjä. Etenkin kun kelien niin paremmin salliessa palaan syksyä kohti yhä useammin käsitöiden pariin.
Kesän tunteina jätin myös haikeina jäähyväiset parille työkaverille. Heidän elämäänsä toivon kaikkea hyvää, iloa lämpöä ja pieniä ihmeitä. Näitä asioita toivottaen, ja tietysti pienen muiston itsestäni (ja muista) jättäen....tein korukelloja lisää. Itselleni en ole vielä(kään!) saanut aikaiseksi tehdä omaa, mutta toivottavasti nämä päätyvät käyttöön edes joskus.
Kesän tunteina on jo valmistunut kaikenlaista pientä, olen opetellut uusia harrastuksia (niistä toivottavasti lisää myöhemmin). Ja nauttinut laskevan auringon tarjoamista maisemista Turun ylle. Asuntoni paikka on ihana ;) vaikka siitä monikin voi olla erimieltä....
Ja avainnauhoja ja korvakorujakin on valmistunut aikamoinen määrä... kuvattuina kyllä muttei vielä täällä.
Ja jälleen kerran päivitin blogitaustan. Nyt alkaa jo syksy lähestymään ja asunnon, vaatteiden myötä bloginkin on hyvä saada syksyisempiä värisävyjä. Etenkin kun kelien niin paremmin salliessa palaan syksyä kohti yhä useammin käsitöiden pariin.
Kesän tunteina jätin myös haikeina jäähyväiset parille työkaverille. Heidän elämäänsä toivon kaikkea hyvää, iloa lämpöä ja pieniä ihmeitä. Näitä asioita toivottaen, ja tietysti pienen muiston itsestäni (ja muista) jättäen....tein korukelloja lisää. Itselleni en ole vielä(kään!) saanut aikaiseksi tehdä omaa, mutta toivottavasti nämä päätyvät käyttöön edes joskus.
Kesän tunteina on jo valmistunut kaikenlaista pientä, olen opetellut uusia harrastuksia (niistä toivottavasti lisää myöhemmin). Ja nauttinut laskevan auringon tarjoamista maisemista Turun ylle. Asuntoni paikka on ihana ;) vaikka siitä monikin voi olla erimieltä....
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
Yleisö huutaa: "encore!"
Nyt on sitten ihana laivaristeily työkavereiden kanssa takanapäin. Tukholmassa tuli käveltyä likimain 20km, joista pääosa sijoittui kyllä ostoskadulle.... Ihmeteltävää ja ihailtavaa riitti vaikka kuinka ja usein kävelikin vain suu auki, kamera kädessä häpeilemättä ympärilleen tuijottaen.
Tukholmassa romantikko tapansa mukaan täysin hämillään. Jep, en ajatellut ettei Ruotsi kuulu euroalueeseen. Selvisi myös että pankkiautomaatista voi nostaa ihan käypää valuuttaa. Useimmiten ostoksilla minulle puhuttiin sujuvasti ruotsia maksuun asti. Kun aloin sähläämään rahojen kanssa, myyjätkin vaihtoivat sujuvasti englannin kielelle.... ja oma naamani alkoi punottamaan kuin karneolit konsanaan...
Ollessani riittävän luova ja uusiin asioihin innostuva ihminen.... olen tehnyt lisää avainnauhoja :D Työpaikalla näille onkin kova tarve, jotenkin Blingin kautta kotisohvalle dvd:tä katsomaan ja punomaan säilöntäpaikkaa avaimille. Homma on todella rentouttavaa ja koukuttavaa...
On niitä korvakorujakin valmistunut....ne vaan on kuvaamatta. Pitäisi saada keitettyä lisää koukkuja. Löytyy vino pino lasihelmiä pareina! Ja Tukholman muodin inspiroimana muutamia ideoitakin.... Lupaan ottaa taas pihdit käteen. Jos jo seuraavassa päivityksessä...tai sitäseuraavassa. Olisi myös eräs haaste toteutettavana ;) Mutta ennen sitä: aurinkoisia kesäpäiviä kaikille =)
torstai 14. heinäkuuta 2011
Mä tahdon vain omistaa kiviä kiiltäviä...
Otsikon kappaletta kukaan ei muista, onneksi... jokaisella saa olla omat (julkiset) salaisuutensa musiikkimaun suhteen... Päivät olleet musiikintäytteiset, sillä sain viimein hommattua Gleen 1-kauden, joten sohvat ovat tulleet käyttöön käsitöitä tehdessä. Vieläkin kauhea kuvausvaje, yritetään pikkuhiljaa saada tänne koneellekin päivitetyksi. Korvishaaste edennyt tahmeasti, sillä taas pitäisi jaksaa keitellä korviskoukkuja. Mutta tässä pari 19/101.
Pitäisi saada myös aikaiseksi pakattua, sillä ensi viikko alkaa ahkerasti laivan puolella. Joskus talven pimeinä kuukausina tuli luvattua lähteä Tukholmakierrokselle työkavereiden kanssa. Silloin kesään tuntui olevan iäisyys aikaa... Vielä on korut valitsematta, ja vaatteet...eikä ole kenkiä eikä kasseja. Voi tätä naisena olon ihanuutta ;) Tähän väliin sopiikin hyvin karkkikorvikset. Melkein syötävää 20/101
Loppuun vielä käytännön vinkkilinkki. Yhdistelmä mansikat, päiväysvanhat tiskit ja helteet aiheuttivat sen, että kämppäni lisääntyi täyteen hedelmäkärpäsiä. Vaikka kuinka olen yrittänyt puunata, kun ne kerran pääsevät valloilleen...ei niistä meinaa päästä eroon. Vuosia aikaa, kun oli sama ongelma päädyttiin ystävän kanssa ideoimaan hieno tapppo-isku (jonka hän toteuttikin) banaani uuniin, kärpäset sinne, luukku kiinni ja uuni päälle. Nyt meinaan jättää työpäivän ajaksi tiskipöydälle vartomaan kärpäsentappococktailin. Ja alle vielä korvispari 21/101....
Pitäisi saada myös aikaiseksi pakattua, sillä ensi viikko alkaa ahkerasti laivan puolella. Joskus talven pimeinä kuukausina tuli luvattua lähteä Tukholmakierrokselle työkavereiden kanssa. Silloin kesään tuntui olevan iäisyys aikaa... Vielä on korut valitsematta, ja vaatteet...eikä ole kenkiä eikä kasseja. Voi tätä naisena olon ihanuutta ;) Tähän väliin sopiikin hyvin karkkikorvikset. Melkein syötävää 20/101
Loppuun vielä käytännön vinkkilinkki. Yhdistelmä mansikat, päiväysvanhat tiskit ja helteet aiheuttivat sen, että kämppäni lisääntyi täyteen hedelmäkärpäsiä. Vaikka kuinka olen yrittänyt puunata, kun ne kerran pääsevät valloilleen...ei niistä meinaa päästä eroon. Vuosia aikaa, kun oli sama ongelma päädyttiin ystävän kanssa ideoimaan hieno tapppo-isku (jonka hän toteuttikin) banaani uuniin, kärpäset sinne, luukku kiinni ja uuni päälle. Nyt meinaan jättää työpäivän ajaksi tiskipöydälle vartomaan kärpäsentappococktailin. Ja alle vielä korvispari 21/101....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)