Niin se kevät vaan tulee. Ja ilmat lämpenee. Ja minä menen aivan sekaisin, kun katselen isoista ikkuinoista valoisia ilmoja. Pitäisi olla aktiivinen, sosiaalinen ja ulkona. Miten tällainen hiljainen käsityöihminen sopii kesän ulkoilmaelämäpainostukseen? Helmet häviävät pihanurmikolle. Tosin presentossa on aivan ihana kannettava käsityölaukku. Väriltään vaaleanpunainen. Olen ihan vähän vain silmäilly. Saisihan sitä aikaa kulutettua Aurajoen rannassakin.
Työmatkalla olen oppinut tervehtimään kotimörköäni. Kotimörkö on semmoinen jännä otus, joka vahtii taloa ja pitää siitä hu
olen kun on poissa. Kotimörkö tarkkailee ympäristöä tarkasti ja pitää silmällä mitä päivän aikana tapahtuu. Kotimörköä pitää vain oppia kuulemaan. Oma kotimörköni on aika suloinen. Mörkö on tietenkin vaaleanpunainen, ja suloinen... kuten romantikon kotimörön kuuluukin. Siitä, miten kotimörkö on päättänyt näyttäytyä, en tiedä. Kotimörkö on asunut seudulla varmaan jo kauan ennen minua, ja osaa kertoa seudun historiasta. Taiteilija joka on loihtinut kotimörön jää elämän mysteeriksi, mutta tuotos on ilahduttanut suunnattomasti. Eikä pidä pelästyä jos näkee ihmisen joka tervehtii seinämalausta ;) saa tulla morjestaa....Kevään tullen, välillä tekee mieli vähän piruilla. Vähän vaan ohimennen.... Ja on hyvä tietenkin muistuttaa muillekin, että pienet piikittelyt saattavat johtua huonosta päivästä, piruista olkapäillä eikä oikeasti pahoista aikeista. Nämä helmet nähtyäni, tiesin haluavani korvikset. Korvikset olivatkin.... pirulliset tehdä. Liima ei tarttunut, kokeilin kolmea erilaista ja sotkin helmet ja pöydän. Kieputtelu oli vaikeampaa, kunnes keksin ottaa ohuempaa lankaa käyttöön ja syntyi Devilish by Sunday. (Voidaan tulkita härän ja possun punaiseksi risteymäksi)
