Hyvinvointia...

Viimein on tilauskorusuma purettu, ja tänäisen postauksessa esittelen viimeisen (josta tietenkin korvikset jäivät kuvaamatta... viimetippaan tehtyinä). Korun tilaajalle kävi korujen suhteen vahinko. Korusetistä kun piti alunperin tulla joululahja äidille, mutta koru taisi vain jäädä tilaajan kaulaan, pysyäkseen. Se on osittain myös minun mokani. Jos ihminen tilaa minulta korun jollekin tutulleen/sukulaiselleen jota minä en ole nähnyt, päädyn helposti ajattelemaan tilaajaa korua tehdessäni, en lahjan saajaa. Pitääpä jatkossa keskittyä kyselemään lahjan saajasta jotain. Koru on siinäkin mielessä persoonallinen, että siinä on harvinaisen tiukka lukko: tarrautuu kiinni kaulaan eikä halua irti.

Nyt pääsen toteuttamaan omia korusuunnitelmia, keittämään uutta satsia korviskoukkuja... mieleni tekisi käyttää runsaasti värejä, vapaana tilausten asettamista rajotteista ja tyylikkyydestä. Haaveillahan saa... sillä jossain postin uumenissa viipyy onyksia, vuorikristallia, larvikiittia. Varsinainen värien ilotulitus siis ;)

Olen myös enemmän kuin innoissani Oriflamen loppuvuoden kampanjoista. Kuten monet tietävätkin, olen Oriflamen kauneuskonsulentti... aloitin homman rakkaudesta kosmetiikkaan. Edellisessä kuvastossa harmitti, kun jätin loistavan alennuskuvaston markkinoinnin vähälle, ja mahdollisuuden kerätä rahaa syöpää sairastavien lasten, sekä heidän omaistensa auttamiseksi (Sylva). Nyt kampanjaa jatketaan tämäkin jakso joten minulla on mahdollista mainita loistavasta Tender care voiteesta. Pieni apulainen joka mahtuu käsilaukkuun ja josta riittää kosteutustehoa kynsinauhoille, huuliin... ja talven tullen todella tarvitaan. Ja jokaisesta purkista siis lahjoitetaan euro Sylva ry:lle. Jos joku kaipaa tietoa alennuskampanjasta, uudesta esitteestä, meikkivinkeistä tai myyntikonsulttina olemisesta, minuun voi olla yhteydessä ;) Kiva kuulla kosmetiikkaan hörähtäneistä kavereista.

UFP

Päivä mennyt ihan unessa. Väinö päätti tehdä sohvatyynystä puolison ja nuoli tyynyn nappeja mouruten koko yön. Hienoa.

Takaisin koruaiheisiin. Vielä yksi korvispari tilauskorurupeamaa tekemättä, kun saa aikaiseksi ja muutama koru kuvattavana. Sitten omiin projekteihin. Yksi korvispari valmistui tänä aamuna kello 05.55-06.10. Tuli kiire, bussi lähti 06.13. Sattuneesta syystä en kuvannut. Toisen korvisparin kuvasin. UFP. Unidentified (vaikeaa kirjoittaa väsyneenä) flying pearls. Mielestäni suloiset pullukka-palleroiset. Turkoosit helmet verenluovutusmatkalta SPR:lle ja Bling.


Joskus... kahdesta huonosta voi syntyä jotain kivaa. Jokin aika sitten tein onyksista perus chokerin. Ajattelin klassista, kivaa korua. Mutta jotain puuttui. Koru ei ollut kiva. Helmet liian isoja, lukko tylsä. Äitiharakka taas.... oli saanut jostain ketjukorun jota ei voinut sietää. Hän sanoi korun olevan liian pitkä, lehdet vääränvärisiä edes korviksiksi ja muuten vaan aivan kamala. Äitiharakka antoi korun minulle, tuntien taipumukseni purkaa ja koota uudestaan (kassinpohjalla näitä muutama). Sitten eräänä päivänä päätin käyttää leikkaa-liimaa korumaailman väkerrystä ja... aika kiva koru.

Sohvaperuna...

Tiskatessa menee seuraavat päivät. Muutaman päivän harjoittelun, tuntien ajomatkan (että voi olla hyvin piilotettu juoksurata turussa) ja juostun Cooperin jälkeen minä tiskaan. Kaiken lisäksi tulokseni oli aivan nöyryyttävä! Tiedänkin mitä teen tässä ennenkuin lumi tulee. Onneksi lähellä on kunnon lenkkipolku ja minulla hyvät kengät. Jos saisi vielä petrattua edes siedettävään tulokseen.

Koska tulen saamaan töissä vakituisen toimen, sisältyy siihen velvollisuuksia. Yksi merkkittävä on leipominen. Koska sain lahjaksi Pentikin ihanan piirasvuoan ja koska löysin aivan ihanan amerikkalaisen omenapiirasreseptin, päätin ryhtyä toimeen. Kokeiluversio syntyi jo toissapäivänä, lastasin vain pöydän täyteen kahvia (kokille), vuokia ja Pikkuisen, joka piti reseptini näkyvillä. Olen ihan tyytyväinen kokeilutulokseen. Töihin näitä olisi vielä saatava pari.

Nyt alkaa myös tilauskorusuma olla loppusuoralla. Enää 3kpl korviksia tekemättä! :D Tavoitteena on väkertää ne tänään, ja kuvailla vielä niin pääsen omiin projekteihini. Käsityöihmisen joulu lähestyy myös uhkaavasti. Koruja onkin nyt kuvattu niin, että blogin pitäisi päivittyä muutenkin kuin vaan leivoskuvilla ;) Aluksi erään sh-opiskelijan toivomus/tilaus työpaikalta. Kultadubleeketju. Hurmaava ja kimmeltävä ketju, energiselle ja hyväntuuliselle ihmiselle. Toivottavasti koru on riittävän lyhyt.

Ja sitten ajatuskatkoksia. Sekä tämän Swarovskikristallin nimi (Cantaloupe?), että ominaisuus vaihtaa väriä valosta riippuen aina harmaasta punaisen kautta vihreään. Äidillä korviksia vääntäessäni oli säästölamput ja siis kylmä loisteputkivalo. Joten nämä korvikset olivat vihreät, kunnes kotona....

Mä taivasalla tanssin....

Nyt on sitten kaikki alepäivät 3+1 aina skanssiaisiin takana ja lompakko huutaa hallelujaa. Parhaita löytöjä lienee Diorin Incognito-paletti (sorrun näihin aina :P) ja shiatsuhierova tuoli... Nyt vielä kun saisi viikonlopun aikana asiat johonkin järjestykseen ja tavarat paikalle.

Löysin myös ihania Maison-Belle pesuaineita. Ne saattavat tulla kovaankin käyttöön, sillä pitäisi tänään ottaa kisa Cooperin- testissä. Häviäjä pesee meidän talouden tiskit seuraava 14päivää. En tiedä, mitä ideaa on lähteä ottamaan kisaa miespuolisen henkilön kanssa, mutta toivon, että tietokoneella puuhaaminen on hidastanut nörtin tahtia :D

Helmetin Kaipaus- teemaan valmistui se kaikista perinteisin ratkaisu. Vastaavia hopealaattakoruja on ollut esimerkiksi Rillalla ja Helmetin Outilla. Omaan tulkintaani ajatus lähti, kun kuunneltiin Tapio Rautavaaran levyä, tämän kuolinpäivänä. Haaveilin tekstistä sormuksessa, insinööri tähän järkevänä miehenä totesi tekstin olevan liian pitkä. En halunnut luovuttaa aivan niin helpolla:



Laattaa en suinkaan ole tehnyt itse, Helmetistä löytyi ihana ihminen: HennaK, joka taiteili loistavan tulkinnan kömpelöstä selityksestäni. Koru on ihanan jämerä ja persoonallinen. korvikset hieman hennommat ja klassisemmat. Ja koru tietenkin kuvaa sitä perinteisintä Kaipausta- sitä ikävää toisen ihmisen luo, mahdollisuutta turvata toiseen niin hyvinä kuin huonoina aikoina.

Ja aikaisemmin mainitusta juurten kasvattamisesta. Joskus sitä illan hämärässä raapustaa tekstinpätkää... joskus käy kertomassa kuinka paljon rakastaa työtään. Joskus saa mahdollisuuden jatkaa monen monta vuotta ihanien työkaverien kanssa (kiitos teille kannustuksesta). Ja eikun pullaa leipomaan ;)

Tuhlaajatytön paluu...

Kotipuolessa käymässä äitiharakkaa ja isovanhempia katsomassa. On virkistävää palata tuttuihin maisemiin. Äidillä uusi koira, joten nukuin sitten koiranpoika kainalossa. (Iltapusuista, nuolaisuistta kieltäydyin kuitenkin). Lenkkeilyä, ja kirpparilla kiertelyä... leppoisaa aikaa (tietääkö kukaan miten Bonsai-puuta hoidetaan??). Sain myös hieman myöhäisen syntymäpäivälahjan, Pentikin vanilijasarjaa sydänlautasen ja piirasvuoan. Kuvailen jos saan aikaiseksi leipoa jotain täytettä (nythän olisi leipomisviikko tai jotain..)

Sain myös äidiltä muistutuksen, että ei ole sopivaa pitää äitiharakkaa vanhoissa patinoituneissa koruissa. Koska äitiharakan korvisten laatu oli järkyttävä, ja koska minulla oli materiaaleja mukana sain väsättyä muutaman tv:tä katsoessa. Äidillä oli mistä valita, ja muutama jää yleisvarastoon. Viimeaikoina yleispätevä lahjakoruvarasto onkin supistunut, ja kun saan tilauskorusuman purettua, onkin aika väkertää lahjavarastoa. Muutama oma korukin on suunnitteilla.

Uusia kokeiluja myös varastossa. Tein työkaverille korviksen, joita voi pitää peräkkäisissä reijissä. Sen verran pieni korvis, että haastava kuvata. Työkaveri piti korviksesta, pitääkin vielä tehdä tälle yksittäinen kaveri.


Nyt fiilistelemään alkavaa talvea. Ulkona sataa hiljalleen lunta, minulla on jo riisipuuroa ja luumukiisseliä ja aivan ihana shiatsuhierova tuoli....

Rotunainen

Valitsin tuon otsikoksi, silläkin uhalla että Googlen näppärät hakutontut sekoavat. Muutamana päivänä töissä tiettyä käytävänpätkää kävellessäni jostain muistoistani heräsi kappale jota aloin hyräilemään ihmetellen... kunnes työkaveri tunnisti kappaleen Lea Lavenin Rotunainen- kappaleeksi. Sinäänsä sanat kyllä kelpaavat, minäkään en ole lady enkä missityyppinen ;)

Tähän saumaan sopii esitellä uusin tilauskoruni, Rotunainen. Jälleen ihanien kollegoiden tilauksia. Nopat kotikylän kirpparilta ja ketju löytyi samalla matkalla kun selvisi että SPR:n piste ja ja verenluovutustoimisto (hieno sana, eikö?) on matkalla helmikauppa Blingiin.


Viikonloppu töissä ja rauhassa kotona. Aikaa siivoilla (keittiön alakaapit kätkevät sisäänsä ihmeellisiä asioita ja paljon tilaa), näperrellä (vielä kun muistaisi miten kantapäät kudotaan sukkaan) ja aikaa katsoa Sinkkuelämää (kai tässäkin jokin suositus jonka jälkeen pää pehmenee pysyvästi). Ja ennenkaikkea aikaa nauttia syksyn valoista, pienistä iloista, ja suunnitella jotain poikkeuksellista lokakuun Helmetin teemaa varten....