Pages

perjantai 27. helmikuuta 2015

Nice hair day

Ehkä vihdoin ja viimein aika palata kirjoittelun pariin. Näpertelen kyllä säännöllisesti, mutta kuvaamisen ja päivittelyn kanssa on hieman niin ja näin. Päivitän blogin nykyään niin harvoin että ohjelmat ehtivät päivittymään moneen otteeseen, ja sitten saakin taas opetella uusia tapoja.

Old age beauty

Kokeilin jo viime vuoden puolella tehdä hamahelmistä hiuskoristeita. Yritelmä jäi yhteen hiusklipsiin. Nyt talvilomalla päätin palata aiheen pariin uudestaan. Vierailu Muovitukkuun ja paikallisiin kirjakauppoihin poikikin materiaaleja. Illalla laitoin Netflixin pyörimään ja kaivoin pitkästä aikaa kuumaliimapistoolin. Onnistuin kuin onnistuinkin tekemään muutaman korun, polttamatta itseäni.

Have a big hair
Ainoa hieman tukalampi tilanne kävi, kun jätin pistoolin jäähtymään lattialle paperipussin päälle. Paperipussi muodosti olemuksellaan alueen, joka kissan on päästävä valloittamaan. Oli sekunneista kiinni, jotta vältimme pistoolin liimautumisen vanhemman kissani takapuoleen...


1up hair
 I keep getting friends from abroad, who have also asked to see my crafts. So I will try my best to remember to write also in poor English. Here are some first attempts in making hair accessories out of hama beads and gift bows...


Almost a pacghost

Long way from perfect, but these were really fun to make. Now all I need is more hot glue.

torstai 1. tammikuuta 2015

Uuden vuoden kimalteita....

Vuoden vaihtuessa yleensä kerrataan menneitä, ja luodaan katse tulevaisuuteen. Edeltävän vuoden loppu oli raskas, joutuessani laahustamaan sairaalan käytäviä omaisen roolissa pariinkin otteeseen.
Tämän jäädessä taaksepäin onkin taas aikaa yrittää ottaa uutta otetta kameran käyttöön (toistaiseksi kännykän kameralla otetut kuvat onnistuivat paremmin) ja katsoa mitä kaikkea linssiin saan vuoden aikana pyydystettyä.

Uskon kuitenkin vahvasti tulevan vuoden olevan täynnä iloisia, asioita. Ystäväni ilmoitti, että perheenlisäystä on ensi kevään/ kesänkorvilla odotettavissa. Tämä pieni ninja ilmoittelee välillä olemassaolostaan satunnaisilla potkuilla. Kadoten liikkumattomuuteen, jättäen äitinsä ihmettelemään ninjan olemassaoloa. Näillä tienoin pienenpieni ninja kehittelee kuuloaistiaan, ja herkistyykin ottamaan yhteyttä ulkomaailmaan. Siksi pakkasinkin tontun mukaan pienen lahjan ninjaa odottamaan....

Sleeping ninja...

Toivonkin kaikille lukijoille erittäin pehmoista, mukavaa sekä suloisen kimmeltävää vuodenvaihdetta ja hymyn huulille tuovia päiviä jatkossakin... Itse yritän raijautua kameran ja koneen ääreen useamminkin.