Pages

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Multitasking

Lieneekö perin naisellinen piirre haluta tehdä mahdollisimman montaa asiaa tehokkaasti samaan aikaan. Hyvä yritys nytkin. Istun keittiön pöydän ääressä, yrittäen karamellisoida sipuleita (kinkkujuustopiiraaseen), tiskit on likoamassa ja veljen kanssa sotapeli käynnissä.

Kotikylän reissu pitkästä aikaa takana. Vierailut tulevat kerta kerralta vain kalliimmiksi, sillä löydämme äitiharakan kanssa yhä upeampia sisustusliikkeitä. Viimeisin löytö on White on White, joka sijaitsee pääkaupungin lisäksi myös meikäläisen piskuisessa kotikylässä. Melkein kiljuin riemusta löytäessäni liikkeen. (Oikeastaan etsin pankkiautomaattia matkalla Pentikin tehtaanmyymäläään). Mukaan tarttuikin ihastuttava kissanruokakuppi. Lieneekö Väinö ihastunut muuhun kuin pohjan "refill please" tekstiin, mutta ratkaisu tuntui tyylikkäämmältä kuin iänkaikkisen vanha kukkalautanen.

FMG:n kimpan kotiuduttua olen innostunut tekemään hieman poikkeavampia kierteisiä lenkkejä... näistä tulee aika vinhoja (ja yllättävän kevyitä korviksia). Korvisparit 38,39/101.


025

torstai 15. maaliskuuta 2012

@ home

Jep. Löysin bumerangiflunssan. Tiedättehän, juuri kun luulet olevasi terve ja kaikki sujuu hyvin niin sairastut uudestaan, aivan muutaman tunnin sisään. Eli nyt sitten uudestaan vietetty pari päivää 4 seinän sisällä höperöitymässä sekä sohvanpohjalla lääkärin kanssa. Lääkäri ei ole viehättävimmästä päästä, mutta hyvä pitämään seuraa. Sain siis melkein kokonaisen 6 tuotantokauden katsottua Housea. Tämä tietenkin aiheutti aikalailla eksoottisia unia flunssahöperyydessä.

@ home Kevään tullessa rakastun väreihin. Aina uudestaan suunnittelen vaihtavani mustan/beigen vaatevaraston kirkkaisiin väreihin, sekä nauttivani väikylläisyydestä. Yleensä näihin aikoihin ihastun turkoosiin väriin yhä uudestaan ja entistä syvemmin. Nyt olen huomannut olevani rikki. Turkoosi ei kiinnosta, vaan mieleni halajaa fuksian eri muotoja. Kun ystäväni pyysi tekemään Avonin tilausta, lähti mukaani fuksian sävyinen huulipuna, ja kynsilakkoja. Myös Oriflamen tilauksesta mukaan tarttui tuon viehättävän punaisen eri sävyjä. (Eikä yhtään kysytä mitä ihminen tekee 5 suhtkoht samansävyisellä fuksiakynsilakalla). Kaulakoruni sai myös vaikutteita rakkaudestani fuksiaan. Aika näyttää onko lyhytkestoinen kevätromanssi, vai jotain pidempikestoista.... ja kuinka pian palaan ruskeisiin ja beigensävyihin takaisin....

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Seinää päin ja uudelleen....

Sitä rytmissä taas.... jep. Hieman olleet levottomat jalat (ainakin tuolla liukkailla kävellessä) ja ajatuskatko päässä. Entinen luokkatoveri toivoi avainnauhaa ja päädyin sitten tekemään mieltymysten ja värien mukaan aivan oikeanlaisen, vaan aivan liian lyhyen kaulanauhan. Pää kolahtaa lääkekaappiin alta aikayksikön. Nyt onkin sitten House+ Rillit Huurussa katselutuokio ja nauhanpidennystuokiot käynnissä. Kuva siitä, kun nauha on vielä lyhyt.
Green Bang
Sitten viikonlopun viettoon. Menee rattoisasti töissä. Parvekkeelle pitäisi jotain saada rakennettua (kesällä paistaa upeasti ilta-aurinko. Mutta minun peukaloni ei ole edes ruskea, se on musta. Enkä ole vielä ehtinyt äitiharakkaakaan hätiin ja kohta on hätä.Onneksi on netti.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Romantikko vapaalla

Jopa hoitajan työstä jää välillä vapaita hetkiä. Hetkiä jotka voi rakkaiden harrastusten parissa. Käsitöiden ja koruilun lisäksi voi lukea, nähdä ystäviä tai yrittää kuntoilla Wiin kanssa. Joskus voi laittaa vinon pinon hyviä eväitä kasaan ja keskittyä tuntikaupalla tietokonepeleihin (joihin aikaa saa kulumaan yllättävän paljon)

Kuten ystäväni tietävät, pidän myös leipomisesta. Välillä on kiva kokeilla erilaisia reseptejä, kutsua ystäviä kokoon ja tarjoilla erilaisia herkkuja. Näin tänäänkin. Aina välillä tuntuu, ettei koruilu suju, materiaalivalinnat tökkivät eikä kierteiset lenkitkään suju aivan kuten ennen. Siksipä Helmetin kautta kutsua menemään (mietin välillä semmoista Batmanin kutsuvaloa, muffinilogolla) ja porukka kokoon. Ja mukava on nähdä. Aiheet voidaan puida laidasta laitaan, vinkkejä ja askartelutarvikkeita vaihtaa ja pöytä notkuu herkuista. Vaikka omakohtaisesti leipomukset aina tuntuvat mystisesti epäonnistuvan vieraille leipoessa, (nytkin kinuskikerma oli kahdesta valmistuotteesta sekoitettua, oikea versio päätyi viemäriin) niin sentään kiitettävästi katosivat parempiin suihin. Nyt tutkimaan mitä kimppatilaus toi mukanaan jos koruilu lähtisi sujumaan. Ja korvisparit 35-37/101 esille

002

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Suutarin lapsella....

Jep. Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Eikä korutaiteilija osaa säilyttää korujaan mitenkään loogisesti.  Nykyään on olemassa erinäisiä rasioita, korupuita ja vinkkejä siitä miten esimerkiksi henkareista tai tauluista saa näyttävästi sisustuselementtejä siten, että korut tulevat esiin.

Itsekin aina haaveilen, että saisin koruni kauniisti esille, toinen toistaan lumoavampina loistaen, keräten katseet esimerkiksi olohuoneen seinällä. Ehkä vielä jonain päivänä. Toistaiseksi ainakin minä (varmaan, toivottavasti joku muukin) syyllistyn siihen, että kasaan koruni epämääräiseen kekoon kylpyhuoneen kaapin päälle kosteudelle alttiiksi. Korutelineenäni sentään on kaunis torso (kerännyt joskus joulunjälkeisistä alennusmyynneistä).




perjantai 2. maaliskuuta 2012

Salaa aamuihminen...

Olen aina ajatellut olevani enemmän iltaihmisiä. Yövuorot menevät helposti, ja jopa vapaapäivinä 10-11 välillä menee helposti tunti kahvimukia halien ja kellon torkkunappulaa tökkien. Tietyllä tapaa tämä tekeekin minusta iltavirkun ihmisen (vaikka kyllä väsymyskin sieltä välillä aika äkkiä hiipii puseroon, jolloin parhaimmillani kilvoittelen kissan kanssa 16 tuntisista vuorokausitorkuista). Viimeaikoina olen kuitenkin huomannut aamuvuoroon heräämisen yllättävän helposti, herään usein 5 jälkeen ennen kelloa ja nouseminen onnistuu jopa ennen kahvia. Maailma on tuhon aikaan vasta heräilemässä, vastapäisiin taloihin syttyy valoja ja kahvipannu toisensa jälkeen yhtyy porisemaan kuorossa. Ehkä olenkin salaa aamuihminen....

secret morning
Mitään turhaa pelkoa aamuheräämisistä ei ole, sillä yön unimäärä jää niin pieneksi että pienimmän tilanteen salliessa (vapaalla vahinkoheräämisen sattuessa) kömmin takaisin myttynä horrostamaan peiton alle...(Ja syvät pahoittelut kuvista esiintyneistä kissankarvoista, niitä on kaikkialla... ja ne ovat julkisuudenkipeitä)