Pages

tiistai 20. syyskuuta 2011

Takaisin suunnittelupöydän ääreen.....

Aina ei mene kuten Strömssössä... (Sen verran sivistymätön muuten olen, etten tiedä mistä sanonta tulee). Nukahdin yövuorojen jälkeen johonkin hassuun asentoon, joten niskat olleet jumissa... korupihtien pysyminen kädessä on kyseenalaista, ennenkun saan kylmähauteella venähdyksen tai niksahduksen kuntoon. Nähtävästi yövuoroissa nukkumatti kaappaa syleilyynsä melkein lennosta kotiintulon jälkeen, joten sitä tuppaa nukahtelemaan mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.


Love for keys
Ja koska kaikki ei myöskään suju aina suunnitellusti, aina tilaustyötkään eivät mene nappiin. Yleensä pyrin kuuntelemaan tarkasti korvat höröllä, mitä minulta halutaan ja onnistun usein toteuttamaan myös pyyntöjä ja toiveita joita ei edes ääneen lausuttu. Nämä seikat tekevätkin käsillätekemisestä oikein antoisaa ja mukavaa ajanvietettä.

Nyt viimeaikoina olen ollut joko korvat tai silmät ummessa, sillä tilauskoruni eivät ole saaneet siipiä alleen eivätkä päätyneet rakastaviin koteihin. Olen silti kyseisistä koruista hyvinkin ylpeä. Ajattelin jakaa tämän kokemuksen, sillä en varmastikaan ole ainoa?  Toivon että seuraavaksi olen positiivisemmissa merkeissä... ja muutaman onnistuneen tilaustyön kanssa =) Kauniita koruja kuvattuna, yhtä kaikki....

maanantai 12. syyskuuta 2011

Ei pöllömpää

Uuteen blogiohjelmaan pikkuhiljaa totutellessa. Saa nähdä kuinka käy.

Korvishaaste edistyy hitaasti mutta toivottavasti varmasti... Monen muun tavoin olen ihastunut pöllöihin. Minulle suurisilmäiset, lintueläimet joiden pää kääntyy melkein 360 astetta tuovat aina mieleen Väinö-kissani, joten olen jotenkin viehättynyt koko eläimeen. Lisäksi ainakin kelttikulttuurissa, pöllön sanotaan tuovan viisautta, ja sitä tarvitaan aina. Lisäsin pöllöihini hieman blingiä, sillä sitäkin tarvitaan aina ;) Korvispari 24/101 vasta!


24/101 

Hääprojektin myötä saanut tutustua ihaniin ihmisiin ja saanut lisää uusia ystäviä. Kun uusi ystäväni siis kääntyi puoleeni, korvismurheissaan olin enemmän kuin tyytyväinen, että olin muistanut pakata Oriflamen pikkutehopussukkani mukaan. Ja kuinka ollakaan sieltä löytyi hieman isommat pikkupöllöset viisastuttamaan käyttäjäänsä =) 25/101

25/101


Tänäinen Glee-jakso pistikin pohtimaan ystävyyttä, niin vanhoja ja uusia enemmänkin. Taaperona en aina saanut unta, painajaiset ja mielikuvitusmöröt ahdistivat... äitiniharakka tuli sängynviereen ja tarjosi kätensä. Pieni käsi isoon upottuneena oli turvallista nukahtaa.
Vuodet ovat tästä kuluneet, käsi kädessä tarjoaa silti tukea ja turvaa. On mahtavaa kun löytyy ystäviä, joihin voi luottaa ja jotka ovat valmiina tarjoamaan käden, johon voi tukea ja turvautua

perjantai 9. syyskuuta 2011

Elämää ei voida kirjoittaa; se on elettävä

Jälleen Oscar Wilden viisauksia otsikossa. Halusin löytää jotain ajankäyttöön, hyödylliseen ajankäyttöön viitaten, sillä syksyn tullen sitä usein palaa samojen kysymysten ääreen. Työpäivien ilmaantuessa arkirutiiniin, täytyy löytää keinoja seurata ajankäyttöään, ja löytää aikaa myös itselleen, harrastuksille... Kaunis kello voi toimia apuna ajankulun hahmottamisessa. Jotta en syyllistyisi otsikon kumoamiseen, laitan kuvan ruutuun, ja lähden koneelta elämään. Toisin sanoen istun postiluukun vieressä säntillisesti Helmiliinan pakettia odottaen....

Ajastettu merihevonen

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Kupla seuraa toistaan

Aikamoinen päivä tänään... Paluu töihin tulee olemaan huomenna ja intouduin leipomaan. Kokonaisuudessaan laskin että kolmea lajia pullia (kahden suklaan korvapuusti, perinteinen korvapuusti, valkosuklaalimerahkapulla) taisi mennä parikymmentä pakkaseen ja kolme tai neljäkymmentä isoa pullaa jäi töihinkin vietäväksi. Äitiharakka sanoo, että tavaroiden taaksejättäminen kertoo halusta palata... lieköhän leipomishalut halusta palata töihin.... Aika näyttää.

Helmipuolellakin pitäisi riittää päivitettävää, kone on halkeamaisillaan kesäkuvista ja ensimmäinen Cliobeadsin tilauskin tulossa. Muutama muukin pitäisi saada aikaiseksi. Nyt lähden nappaamaan nukkumattia kiinni suklaisilla ja helmiäisillä kuplilla (helmiäistä, ja muovia), enkä edes hukkaa matkalla höyhensaarille avaimiani.
Follow the Sandman

torstai 1. syyskuuta 2011

Myttyilyä kotona....


Kotikylässä pyörähtäessä, ei koskaan oikein tiedä mitä äitiharakka on tyttärensä varalle keksinyt... tällä kertaa yllätys olikin kerrassaan suloinen. Äitiharakka vei minut suoraan bussista pyörähtämään liikkeessä joka kieltämättä näytti, tuoksui sekä jopa tuntui toiveikkaalle romantiikalle. Liike oli Wanilla Rose, uskomattoman aistikkaasti ja ihanasti sisustettu liike, jonka sisään rakennettu kuin pieniä huoneita, täynnä toinen toistaan ihanampia aarteita. Ja onnettomalle ostoholistille mukaan tietenkin tarttui yhtä ja toista pientä...

Eikä sille mitään voi. En voi vastustaa kotonani ihanalta tuoksuvia, kauniita ja kosketeltavia asioita. Useimmiten nämä asiat ovat sekasortoisissa kasoissa pitkin kissankarvaista kämppää, muttei se tarkoita ettei hyvästä ja toimivasta sisustuksesta voisi nauttia. Siksipä löytöihini kuului taivaallisen kaunis ja pehmoinen käsipyyhe... (en tiedä uskallanko käyttää sitä), ruusuntuoksuinen marseillesaippua hoivaamaan kohtapuoleen työn ja käsidesin rasittamia käsiäni sekä vanilijatuoksua vaatekaappiin....
Kaupalla on nettisivutkin, jos joku kovin intoutui mainospuheestani... tosin suosittelen käymään ihan liikkeessä, sillä sitä tunnelmaa ei voita.
Jollei muuten niin hieman hypistelemässä menneiden aikojen romantiikkaa....

Äitiharakan hoivissa sain taas muistutuksen siitä kuinka onnettoman huono olen heräämään, tämä myös silloinkin kun harakkaäidin koira sai vatsanväänteitä antibiootista, yön oksennettuaan joutui lähtemään ulos sateeseen lenkille. Tästä seurasi että läpimärkä koira halusi turvallisen ja lämpimän paikan , missä tuntisi olonsa turvalliseksi. Niinpä koira suunnisti kauhealla vauhdilla siskonpetiin ja peiton alle kuivattelemaan ja lämpimään. Surullisten silmisten mulkoillessa täristen peiton alla onkin turha selitellä että eläinlääketiede on aika kaukana omasta erikoisalastani....

Ystävän suosituksesta sain tilattua Oriflamelta aivan loistavan pienen pussukan. Pussukka on oikeastaan aika iso, ja vetää sisäänsä kolme pientä pussukkaa nappi ja tarrakiinnityksellä. Meikkipussiksi tarkoitettu on oikeastaan aiivan loistava vetämään sisäänsä myös koruilutarvikkeita hyvässä järjestyksessä. Tätä hyödyntäen sainkin sitten koruiltua myös äidillä televisiota katsoessa. Ainoana haittapuolena tuo spanielinpoika joka pyrki kokeilemaan monta valmistunutta korvakorua saa korviinsa mahtumaan.
Loppuun kuva, ei korviksista vaan valmistuneesta kaulakorusta. Koru on luonnossa paljon kauniimpi, sain kuitenkin kuvaan vangittua aavistuksen korun kauneudesta...
Lady Temptation