Pages

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Tapanin pöllö

Joulu vietetty rauhaisissa tunnelmissa perheen parissa. Suklaata on hamstrattu taas puoleksi vuodeksi (ja syöty maha kipeäksi tunnin välein).

Olin ilmeisesti vuoden aikana ilmaissut kiintymykseni tarustojen viisaaseen yöeläimeen (awwww se on Pöllö <3) kun joka toisesta joulupaketista jotain pöllöihin liittyvää ilmestyi.  Tämä suloinen ilmestys löytyi Muovitukusta kuusta koristamaan. Olen ollut ihmeissäni kun ainakin toistaiseksi pöllö sekä kuusi on saanut olla kissoilta rauhassa, ne kun ovat keskittyneet omiin joululahjoihinsa. Väinö sai kauhealta tuoksuvan kissayrttipussin, ja nuolee ja nuuhkii kuljettaen sitä pitkin kämppää (Väinön nukahtaessa Olivia hiipii varkaisiin, vie tyynyn pään alta). Olivia sai hiiriradan, missä hiiri juoksee kehää muutaman sekunnin pätkissä, ja taas pitää taukoa. Olivia istuu nenä kiinni radassa, tyytyväisenä että saanut pidettyä hiiren pienellä alueella eikä päässyt karkuun.

Tässä vaiheessa uskaltanee julkaista kuvia myös joululahjoista. Minulla oli mahdollisuus kuulla taas hyviä uutisia,sekä pääsin tekemään Bolaa. Bolakorut ovat haastavia. Periaatteessa väreillä pitäisi kunnioittaa pienen lapsen tuloa, mutta kaikille ei vaan pastellit sovi hyvin vaan tarvitaan voimakkaita värejä. Yritin löytää kompromissin. Koru kuvattu ihanassa telineessä, joka myöskin joululahja.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hiljaa leijaa maahan hiutaleet

Ja hiutaleiden lisäksi muutama korvakoru. Syyllistyin tänäkin vuonna ostamaan kivoja pieniä jouluisia riipuksia ja muokkaamaan niistä korvakoruja. Näistä riitti itselle useammaksikin päiväksi, sekä muutama työkavereille joulumieltä tuomaan. Korvistelineet hämäävät, pelkästään koukku on hopeaa. Täytyisi keksiä muita ripustusjuttuja, mutta kuljetusmuotona kätevä... Korvakorut 48-55/101 jos enää lasken oikein.

48-51
52-55/101

torstai 20. joulukuuta 2012

Posti tuo joulun

Tänä vuonna lisää ensimmäisen kerran kokeilin myös uutta kortteilutekniikkaa. Ei onneksi mennyt aivan viimeiseen päivään, sain lähtemään Papermanian tuoreimman joulumalliston mukaan tehdyt 3d kortit. Näitä väkerrettiin lattialla niin, että ylöspääseminen olikin jo hankalaa. Kuvaaminen se vasta hankalaa oli. Askartelu itsessään oli verrattaen helppoa ja mukavaa. Yksi joulun rituaaleista mistä pidän (ja mitä stressaan) suunnattomasti.

Korttien askartelun lisäksi päänvaivaa aiheuttanut yksi pakkasilmojen vinhoista ilmiöistä. Staattinen sähkö. Ajaa minut ja etenkin pikkukissan hulluksi. Emäntä kun on pukeutunut erilaisiin neuleisiin ja villasukkiin eikä tarvitse kun hieman koskettaa niin kipinöi ja kihelmöi pientä nenänpäätä ja viiksikarvoja myöten. Ja sitten juostaankin karkuun (mattoa pitkin aiheuttaen vielä lisää sähköiskuja). Kenelläkään hyviä käytännön neuvoja? Ei kai kissaa oikein voi huuhteluaineella tai hiuslakallakaan käsitellä :D

tiistai 18. joulukuuta 2012

Jollei jouluna ole kuparilankaa....

Niin voi aina kysyä pukilta. Lisää kieputtelu- ja punontaharjoituksia. Nämä alkavat olla jo siedettävän näköiset. Malli on Anikó Sándorin ja löytyi Step by step wire jewelryn vol 8 issue 4 lehdestä. Olen vielä aika kaukana omien mallien luomisesta. Nämä eivät edes vaatineet laastareita sormiin. Lähtivät myöskin joululahjaksi tonttujen mukaan. Toivottavasti lahja on mieleinen. 47/101

059
Niin monena edeltävänä vuonna olen syyllistynyt tylsiin, tunaroituihin ja jesariteipillä teipattuihin pakettikyhäelmiin, että päätin kokeilla jotain uutta tänä vuonna. Perinteisten pakettien lisäksi hyödynsin Sinooperin 5e tarjouspaketista löytyneitä decoupage (miten kirjoitetaankaan)- välineitä sekä mm. kirpparilta löytyneitä servettejä. Tämä siis lahjapaketti. Myönnettäköön, kuva ei ole kovin jouluinen....

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Tonttulakin punaista

Kieputteluharjoitukset jatkuvat edelleen. Malli on edelleen Jodi Bombardierin kirjasta Weave, wrap, coil. Päivä kieputtelussa meni, parit laastarit sormissa ja jälki on parhaimmillaankin vielä persoonallista. Koru meni lahjaksi ystävälle, joka on ollut aina ylpeänä tukemassa koruntekoharjoituksissani, ja aina ollut ensimmäisenä haluamassa kokeilujani (kunhan ovat punaisia). Korussa korallia, lasia, metallia ja pari swarovskin kristallia sävyssä siam. Ystävä kehui koruani uniikiksi. (Toivottavasti hyvässä, sillä onhan koru a4 paperista ja villalanganpätkäsäkin tulkittava uniikkina). Jännitin korua niin paljon, että annoin ystäväni kurkistaa pakettiin jo ennen joulua. Tunnustan.

073







 Useita pakkaspäiviä oli kulunut ennenkuin hahmotin, minulla olisi mahdollisuus tehdä jäälyhtyjä. En aivan muistanut miten niitä tehdään ja pari hajosi jäämurskana kylppärin lattialle kastellen villasukat. Sain jotain valmiiksikin asti. Huomioikaa taiteellinen kuvaus kengänjäljen kanssa :D

tiistai 11. joulukuuta 2012

Tonttujen tuomaa

Työtoverini pyysi minua tekemään koruja lahjaksi. Tein aluksi korvakoruja (kuvat koneella jossain) ja sitten hän pyysi rannekorua. Minulla lieni jotain patoutumaa rannekoruista (en koe osaavani tehdä niitä) joten jäi jokin vaihde päälle ja koruja syntyi useampikin. Ainakin riittävästi kuvia. Keksin myös viimein talvikuviin valoapurin. Tiedättehän, Pelle Pelottomalla on se pikku-apulainen. Löysin viimein omani kirjahyllystä, ja yhteistyömme on ollut rakkautta ensi väläyksellä....

082
Korujen piti olla rauhoittavia, tyyntä mieltä tuovia ja kiireen keskellä ajattelemaan saavia. Joten valisimme kiviksi vuorikristallia, ametistia, sugliittia (Kiitos ihanan Punainen kivi myymälän pitäjän) ja ruusukvartsia. Jälleen kerran... koru ei taida olla aivan kuvauksenmukainen, mutta toivottavasti kelpaa
 .

078 
Istuin sohvalla korun lopetettuani. Kivet eivät hiljenneet. Yllä sugliittia ja ametistia.
079 
Sitten lasia ja ametisteja.
  080
Kävin jo lumitöissäkin välillä. (Turhauttavaa hommaa kun lunta tulee täydeltä taivaalta). Kivet vaihtuivat mutta koruja riittää. Tässä laavaa ja lasia.

085 Sitten ametisteja ja vuorikristallia. (Ametisti on edelleen yksi lempikivistäni).
 

087
Ja loppuun vielä lasia. Kimaltavaa joulunodotusta kaikille!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Kirkasta ja valkoista...

Talven edetessä ja joulun lähestyessä käsityöihmisille riittää kaikenlaista puuhaa.... Joulusiivottava kämppä täytyy kimalteista ja ikkunoihin löytyy valot jotka häikäisevät metsän linnut puolen kilometrin säteellä. (Olenko ainoa joka on syvästi järkyttynyt led-valojen kirkkaudesta? Onhan toisaalta mahtavaa pystyä lukemaan takapihalla jouluvalojen loisteessa...)

Olen viimein saanut aloitettua projektin, josta olen haaveillut jo monta vuotta. Korujahan olen enemmän, vähemmän tehnyt jo 6 vuotta, mutta vältellyt kyseistä korutekniikkaa. Tähän asti lähinnä keskittynyt helmien pujotteluun helminauhaan. Toki tekniikka on helmimaailmassa hieman poissa muodista hopealangan hinnan nousun myötä. Kuitenkin olen aloittanut harjottelut korulangan punonnasta (toivottavasti suomensin termin oikein). Nämä ensimmäiset (toiset ja kolmannetkin mitä olen harjoitellut) ovat vielä aika pahan näköisiä. Enköhän joskus opi. Malli on Jodi Bombardierin kirjasta Weave, wrap, coil. (ja Korvispari 46/101, vvaikka projektin jatkumiseta en osaakaan sanoa)


042

tiistai 13. marraskuuta 2012

Tuliaisia helmitapaamisesta...

Niin paljon hyviä sohvailukelejä dvd:n ääressä- niin huono valo kuvata. Muutama viikko sitten olin helmitapaamisessa. Oli mukava nähdä vanhoja, sekä muutamia uusia tuttuja. Ympäristö oli mitä loistavin- Punainen Kivi niminen korutarvikeliike. Eikä varmaan tarvitse kahdesti mainita, mukaani lähti kaikenlaista pientä.

Liikkeestä löytyi kertakaikkisen ihana sudenkorentoriipus. En yleensä pidä ötököistä, hyönteisistä mutta riipus hurmasi minut olemuksellaan täysin. Vaikka useimmat minua kokeneemmat helmikonkarit ovat luovuttaneet tai vähentäneet lankatöitä ja kieputteluja hopean hinnan noustessa, en anna sen lannistaa. Kirkas hopean väri ei riipuksen kanssa kuitenkaan, joten jatkoin kokeiluja hopeoidun kuparilangan patinoimisessa. Olen kehittänyt oman yhdistelmäni, jäljestä ei tule lähimainkaan tasaista, mutta väri on omalla tapaa kaunis. Kuvat eivät onnistu lähimainkaan osoittamaan tumman hopean ja hopean sävyjä joita patinointi saa esiin.



023'

Koru sai ensi-iltansa kaulassani päivänä, jolloin ystäväni ja kollegani meni naimisiin, lähipiirissä kaksi ihmistä juhli yhteisen elämän alkua sormusten vaihdolla ja kihlajaiskahvilla ja toinen ystäväni, kollegani juhli elämänsä vuosien kulkua uudelle kymmenelle. Yövuorojen jäljiltä raskas, mutta niin ihana päivä.


021

Kaupasta lähti muitakin tuliaisia, jotka meinasivat päätyä parempiin suihin. Pikkuinen tiitiäinen eli Olivia innostui vahtimaan lakupussia ja retuutti sitä perässään. Aikansa sai jahdata, mutta lakut päätyivät oikeisin suihin ja kissat saivat kissannameja. Pikkukissa ei ole enää niin pieni kylläkään..... ja tulee Väinön kanssa jotenkin toimeen (leikkiä, hellittelyjä mutta myös nahisteluja)


tiistai 2. lokakuuta 2012

Baby steps....

Kesälomani kului erään pienen puhdeprojektin parissa. Nimittäin sain kunnian valmistaa työpaikan vauvajuhliin Bola-koruja. Luitte oikein, puhuin monikossa. Syksyn ja alkavan kevään aikana työpaikallamme peräti 5 ihmistä suuntautuvat hetkellisesti toisiin haasteisiin ja keskittyvät hoitamaan välillä ihmisistä sitä pienempää sorttia ;) Kuvat jälleen kiireessä, hämärässä otettuja :P tähän lienee kuitenkin jo totuttu?





094 (3) Itse bolakorut ovat pirullisia kuvatessa, heijastaessa muuten ikityylikkään kuvaajankin ;) Vauvajuhlat, jossa nämä korut annettiin sujuivat kuulemma erinomaisen hyvin. Itse menetin tietenkin ääneni syysflunssan kourissa, joten tyydyin vain seuraamaan tapahtumia Facebookin salatusta maailmasta....


096

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Vaaleanpunaisia kuvitelmia...

Välillä olen ystäväni kanssa käynyt ostoksilla keskustan helmiliikkeissä. Suuntaudun näihin helmiliikkeisiin useinkin keskustassa pyöriessäni, sillä helmien hiplaaminen on vaan terapeuttista. Ystäväni ovatkin tähän jo tottuneet ja ovat ilman näkyviä huokauksia omaksuneet ehdottamaan helmikauppoja shoppailureissuun.

Presenton reissulla rakastuin syvästi näihin.... makeanvede...simpukankuor.... ihaniin kiiltäviin möllyköihin. Kauniita kesäisiä värejä. Päätyivät koristamaan kaverin kaulaa kaulakorussa. Korua kuitenkin muokattiin siten, ettei kuvan vaaleanpunaista korua ole enää olemassa. Korumaailman vaaleanpunainen elefantti ;) Vaaleanpunaisia herkkuja, tilaustyö

maanantai 10. syyskuuta 2012

Muistoissani

Joskus kai jokaiselle blogin kirjoittajalle tulee hetkiä jolloin saa suoraa palautetta kuvien tason ollessa eri edeltäviin verrattuna  ja milloin epäillään ettei bloggaaja itse ole voinut ottaa kuvia (kuvien ollessa liian taidokkaita).  Kriittisen palautteen ottaa kyllä vastaan, perustelee ja pyrkii parantamaan tapojaan. Toki ainahan sitä toivoo, että etenkin jos tulee epäuskon ääniä omasta onnistumisesta, etteivät ne tulisi omalta äidiltä.... ( ;o) on se hyvä että on edes joku joka uskoo että vuosien varrella olisi jotain opittu).
*jälkihuomautus- kuvien tason parantuessa miniläppärin ruudulla tehdyt blogipohjanmuutukset aiheuttavat kirjoituksen tason romahtamisen. Ongelmia edelleen!

108 Tästä tapani mukaan suivaantuneena ajattelin kuvata ja laittaa kuvasarjan elämän estetiikasta ja kauniista puolista ja esitellä tapaani katsoa maailmaa vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Tästä tavasta olen vuosien varrella saanut paljon palautetta, kuulemma kaatosateella kävellessä ei saisi olla onnellinen pohjavesikaivojen täyttymisestä.
094 (2)
Tapani katsoa maailmaa romanttisten vaaleanpunaisten silmälasien läpi olen vuosien varrella oppinut ihmiseltä jonka lasit ovat ruusunpunaisuudessaan omaa luokkaansa. Häntä kuunnellessani olen oppinut pysähtymään ja miettimään niitä hyviä asioita jokaisessa hetkessä. Toki itse jään optimistisuudessa vain kalpeaksi varjoksi ihmiselle, jolle toisen ihmisen kosketus ei ole koskaan liian kova, eikä uusi valkeneva päivä ole koskaan huono, vain erilainen. Toivon kuitenkin, että vuosien varrella olen edes jossain määrin oppinut näkemään elämän vaaleanpunaisen puolen, oli se sitten huulenheiton, ystävällisen hymyn ja kiitoksen tai kauniin muiston ansiosta.

Lepää rauhassa Pappa.


perjantai 7. syyskuuta 2012

Höyhenenkevyttä

Vietin aikaani keskustassa ystävääni odottaen ja satuin pyörähtämään Ur & Penn liikkeessä. Ehdin aikani silmäilemään koruja ja ihastuin ideaan höyhenestä riipuspohjan jatkeena. Kotiinpäästyäni oli pakko toteuttaa... Höyhenet ovat alunperin, ei aivan enkeliltä pudonneita, vaan kalastustarvikkeista napattuja. Saisikohan näillä kalaa... (älkää päästäkö minua akvaarioiden läheisyyteen).

Korvikset ovat sitten auttamattomasti jumittuneen projektin 45/101 :D


45/101

tiistai 4. syyskuuta 2012

Pienten tassujen töminää

Seuraava postaus sisältää kissahehkutusta- olette varoitettuja.
 
Kesä on ollut kiireistä aikaa, vaikka kesäloma on vielä alkumetreillä. Sain vihdoin ja viimein hankituksi työhuoneen, vaikka siihen sisältyykin myös puutarhahoitoa (takapihalta löytyy oikein kelpo ruskea sammalikko). Lisäksi sain vihdoin ja viimein toteutettua pitkäaikaisen haaveeni (josta olen työkavereitani jo kiusannut pakahtumiseen asti. Väinö sai kaverin.

 Kissaneito polveutuu jalosukuisista ;) siperiankissoista ja sai nimen Olivia. Hänet käytiin hakemassa Helsingistä eräänä anivarhaisena kesäaamuna... Pienenpienen moottorin kehräykset sai kuulla jo autossa.
 Väinö alkaa jo tulla nuoren neitosen kanssa toimeen. Hellii, hoivaa ja kurittaa suurella rakkaudella.
Neiti alkaa olla määrätietoinen, utelias ja kekseliäs. Hän uskaltaa jo ilmaista mielipiteensä (pienin vinkasuin). Väinöön verrattuna hän on kääpiö, vaikkakin korvat ja tassut lupaavat toista kunnonkokoista kissaa. Minikoirat vaviskaa ;)


torstai 5. heinäkuuta 2012

Kotoilua

Kesäloma, juhannus ja lämpimien kelien autuutta... ja aina niin rakas kyselytulva alkaen suurinpiirtein sanoilla "Mitä meinaat tehdä... mitä teit..." Ja aina vastaan kysyjälle kärsivällisesti kertoen olleeni kotona, levänneeni, laittaneeni hyvää ruokaa ja nukkuneeni kellon ympäri. Yleensä tästä seuraa kani-ilmiö. Tiedämmehäm kaikki, kun kani masentuu, sen korvat lurpahtavat alaspäin ja se pyrkii kaivautumaan kiinaan (vaikka majailisi omakotitalon yläkerrassa ((mitä ei kannata mainita, se masentu entisestään))). Samalla lailla kysyjän olemus lurpahtaa pettyneenä vastauksen yksinkertaisuuteen.


41/101 Olen koti-ihminen. Nautin suunnattomasti tutkiessani lakanalajien lankalukuja ja pehmuusasteita ja jaksan aina yrittää selvittää täydellistä vohvelireseptiä lempikirjani kanssa nautittavaksi (viisastelijoille... painomuste ei maistu kovin hyvälle edes vohveleiden kanssa).  Useimmiten täydellinen vapaapäiväni (oli arki tai pyhä) meneekin kotona nukkuessa ja selvittäessä kuinka monta jaksoa sarjaa x voi katsoa pään pehmenemättä.

40/101 Älkää silti hämääntykö, ystävät rakkaat. Aina välillä romantikkokin rohkaistuu asuntonsa ulkopuolelle maailmaa tutkimaan, ja on useimmiten jopa ylpeä rohkeudestaan tutustua ulkomaailmaan. (Ja ketä muuta ärsyttää suunnattomasti alemman kuvan kissankarvat? ) Korvisparit 43 ja 44/101....

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Kesäisiä hetkiä.

Korvisprojekti etenee hitaasti mutta varmasti. Vuosi sitten aloitettu projekti lähenee puoliväliään.... reipas tavoite olisi saada urakka ohi tämän vuoden loppuun mennessä. Ainakin voisi yrittää vielä kuvata koruja niin kauan kuin valoa riittää. Seuraavassa kesäiset kukkakorvikset. Kevyet, raikkaat ja.... olemattomat? Vaikka kukka näyttää erilaiselta, näistä tulee mieleen lemmikki. Pieni, raikas, läpeensä ystävällinen kukkaisolento, äärettömän kaunis läheltä, ja niin helppo kävellä ohi.... korvisprojektin 41/101
44/101 On koruja joita on helppo käyttää. Koruja jotka tuovat lohtua, ja tuntuvat hyvältä käytöstä toiseen. Ja sitten on vaan... mutkia matkassa... :P Vääntelyharjoittelua käsityömessujen kirjojen tahtiin eli 42/101 43/101

torstai 14. kesäkuuta 2012

Kadonneen vesikupin metsästys

Kissanomistajan riemua. Vanhakin kissa oppii uusia temppuja, ja omistajan suureksi riemuksi opettelee näitä temppuja lähes päivittäin. Uusimpina temppuina kenkien pissaamisen (pissapaikasta erehtyminen kuuluu kevään bravuureihin, rakastettava tapa helteellä) lisäksi on vesikupin kadottaminen. Vettähän ei voi juoda vesikupista vaan sitä on metsästettävä kukkien kastelukannusta, tiskienpesualtaasta sekä suihkun lattiaa nuollen. Uusimpana tietenkin saunan lauteille kiipeäminen ja veden lipittäminen löylykauhasta, kunnes heitettävää ei enää ole.

Kuvittelin taas kerran olevani huono emo ja valittelin asiaa töissä kollegakissanomistajien kesken. Onneksi yksi osasi valistaa kissan inhoavan juomista ruokakipon läheisyydestä ja nyt on uusi kippo löytänyt tiensä pesukoneen viereen.... vielä kun oppisi valitsemaan hiekkalaatikon nahkakenkien sijaan...

Tästä huolimatta rakkaus kissoihin säilyy, hieman harmittomammassa muodossa:


42/101 Korvisprojekti 40/101 (julkaistu eri järjestyksessä kuin flickr)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Nerokasta ikävää...

Ääni välillä hävinnyt allergian vaivaamana kuten Kilven kappaleessa... mutta toivottavasti talvisää ei nyt vielä olisi takaisin tulemassa. Atk ongelmista ollaan melkein selvitty ja blogin ulkoasu viimein siistitty (en ole vielä ihan tyytyväinen, mutta tämänkin räpeltämisessä meni viikko). Nyt kone latautuu tyytyväisenä, hiiri vain on kateellinen laturin johdosta, joten kieltäytyy toimimasta koneen ollessa latautumassa. Koruja on valmistunut ja lähtenyt uusiin koteihinsa ja osa varmaan hävinnytkin tiedä arkistopaikkaan X.

Tässä koru jonka tein aikoja sitten Housen 6 kauden 1 jaksoa katsoessani. Cuddylla taisi olla vastaava. Tämä jäänyt omaan käyttöön sillä pidän jotenkin valtavasti...

011
Ja nyt viettämään minikesäloman viimeistä päivää nauttien raparperimansikkakiisseliä kermavaahdolla, ja yrittämällä (jälleen kerran) voittaa Neopetsin Altador Cup.

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Power up

Blogini päivittämistä on hidastanut pikkuinen tietokoneeni, joka päätti kehittää itselleen uhmaiän kahden vuoden iän lähestyessä. Enää ei kelvanneet perinteiset latausmenetelmät, ja aina vaan vilkutti surkeana lähestyvää akun loppumista. Ja kuten kunnon tietokoneen omistaja konsanaan, tämän uuden tahtotilan ja energiapuutteen syy oli selvitettävä perin juurin. Kone siis sohvalle alkutekijöihinsä, ihan vaan varmistuksena ettei mikään löysällä oleva ruuvi ole syypäänä. Ei ollut. Syyllinen oli tietenkin johto....

Edelleen hieman kenttäolosuhteissa... koruja tehden ja kuvaten, päivittäminen vain jäänyt. Ehkä saan asian taas korjattua. Seuraavassa koru joka lähti syntymäpäivälahjaksi naiselle joka on monenmoista, ystävä, naapuri sekä kollega. On hyvä tietää, että naapurissa on joku elvytystaitoinen, etenkin näillä sähköjohdonkäsittelytaidoilla....
Korussa on paremman puutteessa kokeiltu patinoida hopeoitua kuparilankaa.... Kommenttia en ole lahjansaaneelta tarkemmin kuullut, mutta itse tykästyin patinoituun, likaiseen väriin kovinkin. Eli hyvinkin voi olla että lisää seuraa...

Free as a bird

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Multitasking

Lieneekö perin naisellinen piirre haluta tehdä mahdollisimman montaa asiaa tehokkaasti samaan aikaan. Hyvä yritys nytkin. Istun keittiön pöydän ääressä, yrittäen karamellisoida sipuleita (kinkkujuustopiiraaseen), tiskit on likoamassa ja veljen kanssa sotapeli käynnissä.

Kotikylän reissu pitkästä aikaa takana. Vierailut tulevat kerta kerralta vain kalliimmiksi, sillä löydämme äitiharakan kanssa yhä upeampia sisustusliikkeitä. Viimeisin löytö on White on White, joka sijaitsee pääkaupungin lisäksi myös meikäläisen piskuisessa kotikylässä. Melkein kiljuin riemusta löytäessäni liikkeen. (Oikeastaan etsin pankkiautomaattia matkalla Pentikin tehtaanmyymäläään). Mukaan tarttuikin ihastuttava kissanruokakuppi. Lieneekö Väinö ihastunut muuhun kuin pohjan "refill please" tekstiin, mutta ratkaisu tuntui tyylikkäämmältä kuin iänkaikkisen vanha kukkalautanen.

FMG:n kimpan kotiuduttua olen innostunut tekemään hieman poikkeavampia kierteisiä lenkkejä... näistä tulee aika vinhoja (ja yllättävän kevyitä korviksia). Korvisparit 38,39/101.


025

torstai 15. maaliskuuta 2012

@ home

Jep. Löysin bumerangiflunssan. Tiedättehän, juuri kun luulet olevasi terve ja kaikki sujuu hyvin niin sairastut uudestaan, aivan muutaman tunnin sisään. Eli nyt sitten uudestaan vietetty pari päivää 4 seinän sisällä höperöitymässä sekä sohvanpohjalla lääkärin kanssa. Lääkäri ei ole viehättävimmästä päästä, mutta hyvä pitämään seuraa. Sain siis melkein kokonaisen 6 tuotantokauden katsottua Housea. Tämä tietenkin aiheutti aikalailla eksoottisia unia flunssahöperyydessä.

@ home Kevään tullessa rakastun väreihin. Aina uudestaan suunnittelen vaihtavani mustan/beigen vaatevaraston kirkkaisiin väreihin, sekä nauttivani väikylläisyydestä. Yleensä näihin aikoihin ihastun turkoosiin väriin yhä uudestaan ja entistä syvemmin. Nyt olen huomannut olevani rikki. Turkoosi ei kiinnosta, vaan mieleni halajaa fuksian eri muotoja. Kun ystäväni pyysi tekemään Avonin tilausta, lähti mukaani fuksian sävyinen huulipuna, ja kynsilakkoja. Myös Oriflamen tilauksesta mukaan tarttui tuon viehättävän punaisen eri sävyjä. (Eikä yhtään kysytä mitä ihminen tekee 5 suhtkoht samansävyisellä fuksiakynsilakalla). Kaulakoruni sai myös vaikutteita rakkaudestani fuksiaan. Aika näyttää onko lyhytkestoinen kevätromanssi, vai jotain pidempikestoista.... ja kuinka pian palaan ruskeisiin ja beigensävyihin takaisin....

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Seinää päin ja uudelleen....

Sitä rytmissä taas.... jep. Hieman olleet levottomat jalat (ainakin tuolla liukkailla kävellessä) ja ajatuskatko päässä. Entinen luokkatoveri toivoi avainnauhaa ja päädyin sitten tekemään mieltymysten ja värien mukaan aivan oikeanlaisen, vaan aivan liian lyhyen kaulanauhan. Pää kolahtaa lääkekaappiin alta aikayksikön. Nyt onkin sitten House+ Rillit Huurussa katselutuokio ja nauhanpidennystuokiot käynnissä. Kuva siitä, kun nauha on vielä lyhyt.
Green Bang
Sitten viikonlopun viettoon. Menee rattoisasti töissä. Parvekkeelle pitäisi jotain saada rakennettua (kesällä paistaa upeasti ilta-aurinko. Mutta minun peukaloni ei ole edes ruskea, se on musta. Enkä ole vielä ehtinyt äitiharakkaakaan hätiin ja kohta on hätä.Onneksi on netti.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Romantikko vapaalla

Jopa hoitajan työstä jää välillä vapaita hetkiä. Hetkiä jotka voi rakkaiden harrastusten parissa. Käsitöiden ja koruilun lisäksi voi lukea, nähdä ystäviä tai yrittää kuntoilla Wiin kanssa. Joskus voi laittaa vinon pinon hyviä eväitä kasaan ja keskittyä tuntikaupalla tietokonepeleihin (joihin aikaa saa kulumaan yllättävän paljon)

Kuten ystäväni tietävät, pidän myös leipomisesta. Välillä on kiva kokeilla erilaisia reseptejä, kutsua ystäviä kokoon ja tarjoilla erilaisia herkkuja. Näin tänäänkin. Aina välillä tuntuu, ettei koruilu suju, materiaalivalinnat tökkivät eikä kierteiset lenkitkään suju aivan kuten ennen. Siksipä Helmetin kautta kutsua menemään (mietin välillä semmoista Batmanin kutsuvaloa, muffinilogolla) ja porukka kokoon. Ja mukava on nähdä. Aiheet voidaan puida laidasta laitaan, vinkkejä ja askartelutarvikkeita vaihtaa ja pöytä notkuu herkuista. Vaikka omakohtaisesti leipomukset aina tuntuvat mystisesti epäonnistuvan vieraille leipoessa, (nytkin kinuskikerma oli kahdesta valmistuotteesta sekoitettua, oikea versio päätyi viemäriin) niin sentään kiitettävästi katosivat parempiin suihin. Nyt tutkimaan mitä kimppatilaus toi mukanaan jos koruilu lähtisi sujumaan. Ja korvisparit 35-37/101 esille

002

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Suutarin lapsella....

Jep. Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Eikä korutaiteilija osaa säilyttää korujaan mitenkään loogisesti.  Nykyään on olemassa erinäisiä rasioita, korupuita ja vinkkejä siitä miten esimerkiksi henkareista tai tauluista saa näyttävästi sisustuselementtejä siten, että korut tulevat esiin.

Itsekin aina haaveilen, että saisin koruni kauniisti esille, toinen toistaan lumoavampina loistaen, keräten katseet esimerkiksi olohuoneen seinällä. Ehkä vielä jonain päivänä. Toistaiseksi ainakin minä (varmaan, toivottavasti joku muukin) syyllistyn siihen, että kasaan koruni epämääräiseen kekoon kylpyhuoneen kaapin päälle kosteudelle alttiiksi. Korutelineenäni sentään on kaunis torso (kerännyt joskus joulunjälkeisistä alennusmyynneistä).




perjantai 2. maaliskuuta 2012

Salaa aamuihminen...

Olen aina ajatellut olevani enemmän iltaihmisiä. Yövuorot menevät helposti, ja jopa vapaapäivinä 10-11 välillä menee helposti tunti kahvimukia halien ja kellon torkkunappulaa tökkien. Tietyllä tapaa tämä tekeekin minusta iltavirkun ihmisen (vaikka kyllä väsymyskin sieltä välillä aika äkkiä hiipii puseroon, jolloin parhaimmillani kilvoittelen kissan kanssa 16 tuntisista vuorokausitorkuista). Viimeaikoina olen kuitenkin huomannut aamuvuoroon heräämisen yllättävän helposti, herään usein 5 jälkeen ennen kelloa ja nouseminen onnistuu jopa ennen kahvia. Maailma on tuhon aikaan vasta heräilemässä, vastapäisiin taloihin syttyy valoja ja kahvipannu toisensa jälkeen yhtyy porisemaan kuorossa. Ehkä olenkin salaa aamuihminen....

secret morning
Mitään turhaa pelkoa aamuheräämisistä ei ole, sillä yön unimäärä jää niin pieneksi että pienimmän tilanteen salliessa (vapaalla vahinkoheräämisen sattuessa) kömmin takaisin myttynä horrostamaan peiton alle...(Ja syvät pahoittelut kuvista esiintyneistä kissankarvoista, niitä on kaikkialla... ja ne ovat julkisuudenkipeitä)

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Keväinen ruska

Edelleen joululahjaksi tilattuja rästissä... muttamutta, ei niitä oikein liian aikaisinkaan voi tänne laittaa ettei joulupukin pikku apuri (saa sanoa tonttu) jää kiinni.Tälläkertaa tiikerinsilmän (pitäisi muistaa tilata useammin) ja lasin merkeissä. Tässäkin korussa hieman isompia lenkkejä. Kuulin huhua, ettei näiden korujen saaja uskonut käsintehdyksi. Toivottavasti ei aivan sekoittanut vaatemyymälöiden tusinakoruihin...


376 Rannekoruun toivottiinkin sitten hopeaa, siinä missä kaulakoru (nykyisillä hopean hinnoilla) on pelkästään hopeoitua kuparia. Ihana kun ihmiset osaavat käyttää rannekoruja.... Minä en ole koskaan oppinut. Näillä koruilla myös lähes identtiset sisarkorut =). Kuvat valitettavasti jälleen kerran "Hups, piti mennä jo"- laatua 389

maanantai 27. helmikuuta 2012

Tuoksuvaa maanantaita

Ihmisen onnellisuus voi joskus olla pienistä asioista kiinni. Aikani pohdittuani ja pähkäiltyäni olin valmis tekemään päätöksen. Laitan vanhan imurini (tai ei niinkään vanha kuin kömpelö, ilman imutehoa oleva) vaihtoon ja hankin uuden tilalle. Vanha imuri oli kyllä kaunis, ja näppärä, mutta kissankarvat saivat pyörivän suulakkeen jäykistymään kauhusta, jo pelkästään kun yritin näyttää imurille pitkäkarvaista villalankamattoani. Eli vartin imuroituani, sain olla puoli tuntia sohvalla selivttelemässä takkumyttyä.

Uuden imurin saatuani olen suorastaan hyppinyt riemusta. Ei tarvinut kun kerran pyyhkäistä mattoa, niin säiliö (läpinäkyvä, pitää siivouksen tulos näkyä) pölähti täyteen kissankarvoja. Väinöstä lähtee yllättävän paljon....

Pikainen pyörähdys kämpässä täyttikin säiliön aika tehokkaasti. Villakoirien alkulähde majaili pelokkaana sängyn alla ja tutkaili äänekästä uutta olentoa. Jälkeenpäin Väinö tassuttelikin ympäri kämppää nuuhkien ja varmistaen jokaisen askeleen. Liekö sitten ollut epävarmuutta pikkuisella, kun tuttu villakoira-armeija ei ole jokaista tassutusta suojaamassa.

Uusi viikko alkaa muutenkin hyvissä tuoksuissa. Siinä vaan on jotain kun laittaa 4dl erilaisia sokereita, pari desiä rasvaa ja hieman vielä suklaakarkkeja samaan taikinaan. Kylässä pyörähtänyt isäharakkakin totesi, että pitää makeasta, vaan nyt ei puoleen vuoteen tarvitse enää mitään. Makeaa, tuoksuvaa viikonalkua kaikille =)

perjantai 24. helmikuuta 2012

Wedding series final part

Hurmaavasta uudesta seuralaisesta (flunssa) huolimatta, alan olla jo takaisin elävien kirjoissa. Pystyn liikuttamaan silmiäni ilman kyyneltulvaa, sekä kävelemään jo asuntoni päästä päähän ilman nenäliinapakettia taskussa. Elämä voittaa.

Koska edeltävät päivät on pitänyt ottaa rauhallisesti, olen selannut vanhoja korukuvia, ja huomannut päivitysten olevan edelleen pahasti jäljessä, en enää edes muista mitä koruja olen tänne lataillut. Eli jälleen kerran uutta yritystä. Nyt jos saisin viimeinkin syksyisten häiden viimeiset korut- eli morsiamen korut tänne päivitettyä.
And they lived happily ever after Morsian rakastaa punaisen sävyjä, hääpuku oli suunniteltu kauniin punaiseksi, joten meidän ei tarvinnut kivivalinnasta käydä kovin pitkiä keskusteluja. Granaatteissa on huumaavaa hohtoa ja erittäin kaunis punainen sävy. Haasteenahan granaateissa on löytää kauniita kiviä, ilman suurempia virheitä ja halkeamia. Pieniä kiviä löytyy helposti- isommista toki saakin jo maksaa.

Nyt onnekseni olin hamstrannut (kerrankin hamsteriluonteesta on hyötyä) Helmetin Outilta (muistaakseeni) joskus vuonna kivi ja keppi erittäin kauniita granaatteja, jotka pääsivät kyllä morsiamen kaulalla oikeuksiinsa. Kivet hohtivat kilpaa morsiamen kanssa. Lisäksi onnistuin ujuttamaan koruun jotain sinistä....Brides treasure

torstai 2. helmikuuta 2012

Wedding series part 3

:D Vaikea aloittaa erinäisiä laskettavia ja lukuasioita huonolla muistilla ja numerohahmotuksella. Kuitenkin tarkoitus esitellä rästiin jääneitä kuvia vielä hääkorujen muodossa. Eli vuorossa omat koruni, sekä toisten kaasojen korvakorut. Lisäksi 101 korvakorua projekti etenee aavistuksen. (34, 35 ja 36)

Löysin oman mekkoni vasta päiviä ennen häitä. Ne sopivat tummansiniset mekot jotka löytyivät, kiristivät ja puristivat useammastakin kuin yhdestä paikasta (useimmiten, ironista kyllä...leveistä hartioista). Korunikin valmistui sohvalla istuen matkaa edeltävänä yönä. Korussa 0,6mm hopeoitua kuparilankaa (olisi pitänyt käyttää 0,8 kuten näkyy) ja wigjigillä vääntelyä... :D (Siihen aikaan yöstä tuntui hyvältä ajatukselta).



Kaason korut
Sitten vuorossa toisten kaasojen korvakorut. Perhoskaulakoru tuntui huutavan seurakseen kukkia. Perhoset ja kukat kuuluvat kauniisti yhteen. Kukat muistaakseni Vintaj-materiaalia Helmiliinalta =). 34/101 Ja sitten vielä toisen kaason korut. Hän kertoi pitävänsä hiukset ylhäällä, joten halusi isot ja kauniit korvakorut. Pystyin illan vain tuijottamaan toisten kaasojen koruja. Tunsin onnistuneeni. 35/101