Pages

torstai 13. tammikuuta 2011

Who wants to live forever...

Vapaapäivä ja sitten alkaakin kuuden työpäivän ja kolmen työvuoron sekalainen putki töissä. Suunnittelin jo työkaverin kanssa telttoja käytävän nurkkaan. Minun telttani tunnistaisi helposti reijistä reinässä, ja reijistä roikkuvista korvakoruista :D Ei se vedenpitävyys voi olla tärkein juttu, täytyyhän seinällä olla jotain kivaa katsottavaa.

Päätin aiheeseen liittyen palkita itseni uusilla korvakoruilla. Katselin dokumenttia eliniän pidentämisestä ja aloin väsäämään. Kaikenlaisia juttuja aina kaloreiden vähentämisestä ja liikkumisesta punaviinin juomiseen. Punaviiniä pitäisi juoda 1000 pulloa päivässä, jotta vaikutusta olisi. Ihan ei innosta, taidan tyytyä johonkin värimaailmaltaan vastaavaan. Ei ihan sulavinta väriyhdistelyä eikä kauneimpia lenkkejä (lempipihtini ovat kateissa!! =(, ei, ei ne lattapihdit) mutta korut tulevat omaan käyttöön.
Who wants to live forever

tiistai 11. tammikuuta 2011

Pikaruokana arkkupakastin

Epäinhimilliseen aikaan vielä koneella hillumassa ja kirjoittelemassa, mutta työvuorot vaihtuivat ja huomisen vie töiden lisäksi kuntoilu ja Oriflame tilaus. Tuulessa ja tuiskussa kotiinpääsyä odotellessa juttelin äitiharakan kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että kyllä ne lemmikit muistuttavat omistajiaan. Kissani vahtii tuntikaupalla televisiosta urheiluohjelmaa, nauttii lämpimässä sängyssä loikoilusta ja hitaasta heräämisestä venytellen, välillä sitä stressaa ja se juoksee huutaen ympyrää. Veljeni hankki koiran. Se haukkasi kuulemma ohimennen arkkupakastinta. Ihan vaan kokeillakseen kepillä jäätä, kai.

Tähän aikaan kuvien ottaminen on yhtä tuskaa. Valoa ei saa mistään. Niin paljon jo haikailen uuden kämpän, työhuoneen ja lasitetun parvekkeen perään. Jos sitä valoa riittäisi pidempään. Vaikka rakastankin talvea, ei tarvitse ottaa mitään stressiä ulkona pistäytymisestä, hyvältä näyttämisestä ja sosiaalisesta elämästä, niin valoa on kuitenkin vähemmän. Ja korujen kuvaaminen haastavaa. Seuraavassa yritelmässä väriyhdistelmä johon olen kovin mieltynyt. Turkoosia ja vihreää, kivien merkin olen jo unohtanut.Summer dreams

Välillä unohdan, että blogillani on lukijoita. Siksi minut on helppo yllättää. Tällaisen yllätyksen sain juuri äskettäin kun Helmisusi (mahtavat kynnet muuten!!!) yllätti minut blogitunnustuksella, joka on näkyvissä vieressä. Se pitäisi jakaa 15 blogille eteenpäin, taidan keksiä kuitenkin vain 5
1. Vikkityyli
2. Piiskun korut ja kortit
3. Piritan korut
4. Mia's little blog
5. Adalmina's Secret

Koru ja muotiblogeja, mutta kuitenkin blogeja jotka piristävät päivääni, ja joita on kiva vilkuilla aamukahvin yhteydessä. Osan tietenkin Susi kerkisi palkita, ja osan olen varmasti väsyneenä unohtanut. :/

maanantai 10. tammikuuta 2011

Suutarit pysykööt lesteissään...

Vapaapäivien viettoa. Eilen alennusmyynneissä shoppailemassa, kuinka ollakaan urheiluvaatteita. Jotenkin sitä vaan kaipaa vanhojen verkkaireiden lisäksi myös jotain vähän pirteämpää. Toista viikkoa pysynyt hyvin Active 2 kyydissä, onhan minulla virallinen valvoja (jonka ansiosta pölyä kertyy jos viettää päivät sykemittarin eikä harjanvarressa).virallinen valvoja

Vapaapäivinä on ihana myös käpertyä lämpimään, löhövaatteisiin. Itseasiassa niin mukavaa, että venytän löhövaatteita myös kauppamatkoille, työmatkoille.... Äitiharakan tavoin olen alkanut hamstraamaan mukavia villatakkeja. Kaappeihinhan nämä eivät enää mahdu, mutta ovat niin suloisia. Ja seuraavassa kämpässä on lasitettu parveke minne voin aamuisin mennä kahvikuppikädessä, villatakkiin kietoutuneena haistelemaan maailmaa (tai hakea villatakin, kahvikupin ja hautautua vielä puoleksi tunniksi peittojen alle.

Suutari pysykööt lestissään, tai valitkoon lestin joka sopii asiakaskunnalle ja korutaiteilija käyttäkööt intonsa koruja tehden. Hääavustajaurani koki hyvin lyhyen nousun ja tuhon kun innoissani koettelin muiden sekä morsiamen hermoja tutkimuksillani ja ideoillani. Palaan siis lestiini ja etsin ideoita ihan vaan alueella jonka hallitsen. Mia'n blogiini törmättyäni ihastuin punaisesta väristä ja sen haastavuudesta. Punaisia huulia en vieläkään oikein uskalla, mutta jotain punaista kuitenkin...Breath of warmth

lauantai 8. tammikuuta 2011

Takin...peitonkääntö

Iltapäivän kääntyessä minulle aamuksi. Heräsin naama nurinpäin, pari raskasta yötä töissä takana ja oma rakaskin karkasi poikien kanssa hiihtämään ja iltaa istumaan. Yksin, väsyneenä ja mieli apeana hautauduin joulusuklaiden kanssa peiton alle vannoen etten sieltä enää tänään nousisi. Osaan olla kiitollinen siitä, että olen terve ja pystyn elämään vapaata elämääni, välillä vaan kaikki ottaa päähän. Minun piti peiton alta kaivaa puhelimeni ja alkaa nurista ystävälleni elämän kurjuudesta kun puhelimeen olikin saapunut vieno pyyntö... todella suuresta tehtävästä vuoden lopulla. Otan tehtäväni vastaan kunnialla ja kuinka ollakaan, elämä voittaa. Takaisin suunnittelu.... peittojen ääreen. Niin hyvin en piristynyt, että jaksaisin peittojenalta jaloittelemaan.

Loppuun vielä viimeisiä joulujuttuja. Nämä päätyivät äitiharakan harakkaystävälle, ihmiselle jota en ole vielä nähnyt mutta kuullut aivan valtavasti hyvää. Ensiluokkaisia granaatteja *huokaus* kun malttaisi vaan käyttää eikä pölyttää laatikonpohjalla....


Verenpisara

Ja sitten takaisin peittojenalle. Ei sitä turhaan kutsuta ekaa päivää yövuorojen jälkeen nukkumispäiväksi... olo on kuin toinen jalka olisi koko ajan nukkumatin kanssa kynttiläillallisilla...

torstai 6. tammikuuta 2011

Joulun lopettajaisia

Tänään olen pohtinut julun oikeaa lopettamisetikettiä, onko sellaista? Eiköhän aikanaan loppiaisena vasta alkanut lapsen syntymän juhlinta ja lahjojen vaihto? Olen kuitenkin niin tykästynyt joulun alekarkkeihin, että punaruskeaharmaaseen sisustukseeni, että kaikkea en tänään ala raivaamaan. Jouluvaloista pitäisi suurella haikeudella luopua ja kompastua taas lampaantaljaan maastoutuneeseen kissaan yön vessareissuilla.

Joululle jäähyväisiä jättämässä myös tänäisen kuvissa. Ensimmäisessä kuvassa äitiharakan luona jo ennen joulua. On suuri joulun ihme kun äidin Luca-koira ja Sulo-marsu miettivät porsaan kanssa, kuka mahtaa syödä ja kenet?Kuka syö kenet?

Jouluiset tunnelmat jatkuvat... Marraskuussa tilasin FMG:ltä joulukuusikristalleja, siis Swarovskin kristalleja, joista voi tehdä kuusenmalisia riipuksia. Monen mutkan kautta tilaukseni saapui ja sain tehtyä jouluisia koruja. Korvakorut arkistoin jo jonnekin, mutta kaulakoru on vielä näkyvillä.
joulu kaulalla

Olin jouluaaton ja joulupäivän sairaalassa. Ensimmäinen jouluni töissä. Tunnelma sairaalassa oli erilainen, aika kiva. Tämä joulu oli pääasiassa rauhallinen, ja työkavereiden kanssa oli mukava viettää joulua. Jouluruuan työpaikka tarjosi, ja erinäisiä herkkuja löytyi myös kahvipöydästä. Seuraava rannekoru päätyikin lahjaksi työkaverille jolla on hurmaava kissaherra kämppäkaverinaan. Taisin yllättää lahjalla ;)

Kissamainen lahja

Lopuksi haluan kiittää lukijaa/lukijoita jotka ehdottivat blogiani iltalehden muotiblogijuttuun. En aina miellä blogiani muotiblogiksi, vaikka asusteita korutkin ovat. Onneksi sitä mainintaa ei määritellä kirjoittajan vaatevalintojen mukaan, muuten tämäkin olisi pyjamahousu/villapaitablogi. Seuraavassa linkki:
http://www.iltalehti.fi/muoti/2011010412951702_mu.shtml

Ja loppuun tämän vuoden onnistunein rakettikuva. Sain vihdoin ja viimein purettua joulun+ uudenvuoden kuvat. 288 kuvasta jäljelle jäi 140. Ei paha. Seuraavaksi ehkä sitten jo keväisempiin aiheisiin ;)vuodenvaihde2010

tiistai 4. tammikuuta 2011

Aikakärpäsiä

Aikakärpäset.... nuo aikaa syövät pienet torahampaiset kiiluvasilmäiset ötökät. Sanokaa vaan että "time flies" ja aika liitää, mutta olen aivan varma että omat ötökkäni syövät kelloista alkaen kaikkea aikaan liittyvää.

Joulun alla aikani veivät joulukortit (taitaa olla myöhäistä esitellä), villasukat (tontut veivät ennenkuin ehdin kuvata ja lahjakorut. Lahjakorut meinaan esitellä täällä, vaikka jouluiset tunnelmat kaikkoavat nopeammin kuin jouluna karttuneet kilot.

Seuraavassa Käärmeennahkakorvikset. Eivät aitoa käärmeennahkaa, eikä edes lohikäärmeennahkaa vaan ihan kai akaattia. Kivat korvikset, pidin itselläni. Painavat järkyttävästi (minusta on tullut herkkähi...korvainen)Lohissuomuja

Sitten pikkujoulukaulakoru, jos olisi ollut pikkujoulut. Onnistuin jälleen kerran jotenkin välttämään kaikki pikkujoulut. Pikkumusta ja kaulakoru+ korvikset jäivät vähälle käytölle. Tämä oli helmetin joulukalenterissakin. Aika kiva. (Helmetin toinen joulukalenteri kun jäi internetpimahduksen takia kokonaan päivittämättä). Ohje oli jostain lehdestä. Tiedän, todella täsmällistä. Yritetään muuttaa isompaan kämppään, missä olisi tilaa ihan omalle askartelu/käsityöpisteelle.... melkein kokonainen huonekin. Kaikki vielä todella vaiheessa...
Christmas bling

Riemuisia alkavan vuoden hetkiä lukijoilleni! Onnea lupauksille ja uudestaan alkavan elämän kauneudelle! (Itse raadan Nintendo Wii:n ja Active sportsin parissa. Aamuisin löydän nivelten lisäksi myös uusia lihaksia)