Löysin oman mekkoni vasta päiviä ennen häitä. Ne sopivat tummansiniset mekot jotka löytyivät, kiristivät ja puristivat useammastakin kuin yhdestä paikasta (useimmiten, ironista kyllä...leveistä hartioista). Korunikin valmistui sohvalla istuen matkaa edeltävänä yönä. Korussa 0,6mm hopeoitua kuparilankaa (olisi pitänyt käyttää 0,8 kuten näkyy) ja wigjigillä vääntelyä... :D (Siihen aikaan yöstä tuntui hyvältä ajatukselta).
Sitten vuorossa toisten kaasojen korvakorut. Perhoskaulakoru tuntui huutavan seurakseen kukkia. Perhoset ja kukat kuuluvat kauniisti yhteen. Kukat muistaakseni Vintaj-materiaalia Helmiliinalta =).
Ja sitten vielä toisen kaason korut. Hän kertoi pitävänsä hiukset ylhäällä, joten halusi isot ja kauniit korvakorut. Pystyin illan vain tuijottamaan toisten kaasojen koruja. Tunsin onnistuneeni.
