Kukkaistyttönä oloa

Ystäväni ja kollegani sai puhuttua minut hotelli Caribiaan puutarhamessuille, joka veikin suorastaan (Pasilaa lainatakseni) jännän äärelle.  Omat kasvikokemukseni rajoittuvat suurinpiirtein samaan kun muukin eläinkunnan ja luonnon ihmeiden tuntemukseni. Ympärillä oli siis kukkia, kasveja (ne vihreät) ja vielä enemmän kukkia. Tomaatintaimenia ;) lähdin hakemaan, mutta kasvuolosuhteiden ollessa väärät, jätin ne syvästi huokaisten vielä paikalleen.

Mukaan haalin sen verran kasveja, kun pyöräni mukaan jotakuinkin järkevästi sain mahtumaan. Siitä suuri kiitos myyjille, ettei yksikään silmänpyöräytyksen puolikkaallakaan osoittanut halveksuntaa tai hämmästelyä viherpeukalonsa hukannutta asiakasta kohtaan. Useimmat tarjosivat avuliaasti vinkkejä (seuraavaksi pitäisi muistaa nauhoittaa keskustelut, tai ottaa muistilehtiö ja kynä ohjeiden ylöskirjoitusta varten.

Ylhäällä kuvassa siis kiinanruusu ja oikealla näkyvissä pelakuu, joka on nimetty kuninkaallisen mukaan Nikolaiksi. Pieni googlettelu kertoo, että alkuperäinen nimenomistaja on ollut Venäjän keisarina.  Ajattelin mainita kukan nimen siksi, että ystäväni tulevat tietämään mitä tarkoitan, kun sanon viettäväni Nikolain kanssa aikaa parvekkeella. Isoisäni kun on opettanut että kukille pitää puhua paljon.

Ystäväni pohti kyllä pitkään, minkäasteiseen kidutukseen syyllistyn ottamalla kukkia, jotka onnistun kuitenkin kiduttamaan hellällä hoivalla hitaasti kuoliaaksi. Kuulemma lieventäväksi asianhaaraksi ei riitä se, että yrittää oikein kovasti. Messuilta juuri ostettuina ovat kuitenkin vielä mukavan vihreitä ja nättejä. Saa nähdä onnistunko ylittämään oman ennätykseni.... bonsaiparka kun kuoli kolmessa päivässä. Enkä tainut tehdä kasville yhtään mitään. Todennäköisesti se vain antautui minut nähdessään....

Seuraavana haasteena onkin kytätä ulkolämpötiloja, jotta tiedän koska kasviparat tarkenevat ulkona. Kuoliaaksi jäätyminen lienee raskauttavampi asianhaara kuin janoon tappaminen/ hukuttaminen?

Parvekkeelle valitsin yrttiamppelin. Kissojen takia ovista ei pääse kulkemaan näppärästi takapihalle, joten tämä päätynee yläkerran parvekkeelle kun hieman lämpenee. Olen kyllä tykästynyt tähän yrttivalikoimaan ihan keittiössäkin, ainakin mukavat minttuteet sain keitettyä. Voi kyllä olla, että täytyy jotkut muistilaput kehittää tähänkin yrttien tunnistamiseksi, muistamiseksi. Puolustuksekseni täytyy sanoa, ettei myyjäkään kaikkia tunnistanut. Ja toivoa, etteivät kissat erehdy luulemaan tätä heille tarkoitetuksi.

Aina myöhässä...

Tapani mukaan aina myöhässä näiden asioiden kanssa. Ystävälläni oli syntymäpäivät jo toista...kolmatta? kuukautta sitten, ja lahja majailee edelleen nurkissani. Ideana oli kerrassaan loistava, eli olen ehtinyt jo vaahtoamaan, mutten ole saanut aikaiseksi antaa. Ajattelin pistää kuvan jo näytille ;) jos saisin aikaiseksi houkuteltua kahvitapaamisen. Kuva on varsin onneton, olen lainakoneella leikkimässä ja kuvankäsittelyohjelmia ei tällä hetkellä vielä ole. Miniläppärini alkoi pihistä viimeisiään, joten pelastustoimenpiteenä yritin hoitaa kolmen vuoden ummetusta ajamalla käyttöjärjestelmää uusiksi. Päivityksiä yms on kertynyt rästiin, joten saa nähdä kuinka käy....



 Mutta takaisin aiheeseen, eli koruihin. Meillä ystäväni kanssa on yhteinen harrastus erilaisiin peleihin. Pelaamme monenmoisilla pelikoneilla (ei kylläkään muistaakseeni kertaakaan yhdessä...) joten joskus keväällä kun tein itselleni korvikset, ajattelin muistaa ystävääni teemaan sopivalla kaulakorulla. Korun nimi on sopivasti Get Smaller.

Pihanhoito etenee vaihtelevasti, tulppaaneja olen saanut kasvamaan ja saniaiset heräsivät oikeastaan yhdessä yössä. Nyt haaveilen suunnatomasti rikkaruohoraudasta, jolla pääsisin eroon voikukista....
Pihassa tapahtuvaa heräämistä on suunnattoman koukuttava katsella, on aina pakko päästä piipahtamaan, ihmettelemään ja tunnustelemaan heräävää kevättä. Tänään (ikkunan takaa) havaitsin, etten ollut yksin. Pihalla oli jonkinasteinen hamsterinnäköinen ylisöpö otus syömässä. Tiedän, että saattaa olla haitallinen, mutta ruokaahan sekin vain vailla. Yritin innostaa kissojakin.... todellisen saalistajan vaistojen mukaisesti tuijottivat vain minua voileipineni, oikean saaliseläimen sijaan.

Sain myös vihdoin ja viimein siivottua työpöytääni. Voisin siirtää koruilut jossain vaiheessa olohuonetta sekoittamasta sinne minne kuuluvatkin. (Paha tapa näpertää kaikkialla muualla, kuin siellä missä on varattu asiaankuuluva tila). Tapansa mukaan nyt jo 14v täyttänyt kissaherra Väinö tuli toimimaan aarteenvartijana.... valmiina pyyhkäisemään pöydän sisältö lattialle ja kerjäämään rapsutuksia...