Saa nähdä kuin käy kirjotushäröjen. Nukkumisen kanssa vähän niin ja näin ja sopivilla 3-4 tunnin unilla tässä viikonlopun viettoa aloitellaan. Suunnitelmissa vähän kaikenlaista. Eniten odotan käsityömessuja. saa nähdä mitä kaikkea sieltä tarttuukaan mukaan. Työkaverini ovat jo ihanasti rohkaisseet minua lähtemään ja kiertelemään rohkeasti ostoksilla... Heillä lienee omat lehmät utareita myöten ojassa, sillä muutama varovainen tilauskorutiedustelu on ilmennyt...Käsityökaupasta löytynyt, vieressä oleva ihana suklainen essuni on innostanut muitakin suklaisia kokeiluja. Ja kuten työkaverini huomasivat, ilmestyi kahvipöytään eräänä päivänä minttuisia suklaakeksejä. Löysin Avec Sofien blogista hurmaavan keksireseptin, jota sovelsin jättämällä pähkinät pois ja käyttämällä tummaa minttusuk
laata. Hyvin tekivät kauppansa, ja innostivat pohtimaan monelaisia muitakin kivoja reseptejä, mitä iltaisin löytyy blogeja selailemalla. Ja työkaverit onneksi toimivat innokkaina koekaniineina. Toki pitäisi tupareidenkin tapaista, mutta tämä tuntuu helpoimmalta ja vähiten stressiä vaativalta ratkaisulta.
Jotta ei vieläkään aivan mentäisi korujen ihmeelliseen maailmaan, seikkaillaan hetki sisustuksen puolella. Veljeni käytti minua tänään töiden jälkeen (ruhtinaallisilla kolmen tunnin unilla varustettuna) kirpputorikierroksella hieman kauempana kotoa. Löysin aivan ihanan kissanhiekkalaatikon perhoskuvioidulla katolla (ja toivon ja rukoilen, että Väinö ymmärtää sen edelleen olevan vessa). Meni nimittäin hermot kissanhiekkaan joka pistelee varpaissa. Vessan matonhan olen pessyt viikottain, Väinön luullessa sitä vessapaperiksi *huokaa*. Löysin myös aivan suloiset keittiöverhot, jotka toivat keittiöön lisää kodikkuutta, niiden keksien lisäksi. Kuvassa tietenkin vain pieni vilahdus, mutta kaunista turkoosia ja kukkakuviota. Mielestäni aika onnistuneet keittiömaisemat Turun keskustassa sijaitsevaksi asunnoksi. Lamppuun olen myös aika viehättynyt, vaikkei olekaan ollenkaan senmallinen kuin suunnittelin.
Eilen kotiin kävellessäni oli aikamoinen lumimyrsky. Todellakin, maaliskuussa. Eteenpäin ei juuri nähnyt ja tuuli meinasi tempaista koko naisen maijapoppasmaiseen tapaan jonnekin sairaanhoitajaksi... Onneksi selvisin kotiin. Matkalla kyllä pysähdyin pohtimaan luonnonvoimien voimaa ja kauneutta. Lumimyrsky raivosi suorastaan pyörteinä ja hiutaleita tuli sakeasti. Jotain hyvin kiehtovaa siinä oli. Siispä yhdistetään väsyneelle mielelle suklaata, kahvia ja jäätä. Syntyy Icy Chocolatte.
Sitten innokkaana odottamaan huomista ja messuja. Olo on kuin lapsena joulu aatonaattona. Kohta tapahtuu jotain jännittävää ja ihanaa. Kohta tapaan ihania ihmisiä ja saan viettää aikaa rakkaiden harrastusteni parissa. Ja ennenkaikkea, kohta siirryn tekemään vinoa pinoa tammikuulta asti kasaantuneita tilauskoruja, etsimällä ja hankkimalla puuttuvia korunosia.... sisustus ja koruiluprojektit siis jatkuvat...
