Pages

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kuvina maanantai-iltaan

3 yövuoroa takana pöllönä toisten unta valvomassa ja yksi vielä jäljellä.  Pää hieman pehmoisella pumpulilla, mutta kyllä se siitä. Jokavuotisen Altador cupin takia niskat hieman jumissa ja koneella olo muuten rajoittunutta. Taidettiin taas hävitä....

Sprarkly

Koska koneella oloni on ajoittain todella huonoa, mutta valokuvia otan edelleen satunnaisesti, päätin liittyä Instagrammiin. Siellä kyllä lienee enemmän kissa ja luontokuvia kuin korujen kuvia. Tiliäni pääsee seuraamaan sivupalkin linkistä.


Light bags

Tekstin kuvituksena korvakoruja, joita tein työkaverilleni. Korvakorut eivät olleet hänen mieleisiään, mutta ehkä parempikin niin. Itse tykkään kovasti, joten taidan omia näitä omaan käyttöön ;)

Key to rose glasses

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Tekniikka liikunnan tukena

Olen ikäni ollut huono liikkuja. Liikuntatunnit koulussa meni perimmäisessä nurkassa, ja pesäpallo-otteluiden aikanakin taisin yrittää kutoa tossua. Blogini varsinaisesta aihepiiristä poiketen, olen kuitenkin löytänyt motivaationi liikuntaan erilaisista peleistä ja ohjelmista, joita nykyään onkin jo kattava valikoima. Ajattelin ihan käsityöihmisen tuntemuspohjalta arvioida vähän erilaisia apuvälineitä liikuntaan, jos joku muu hyötyisi jotain.

Käyttökokemus: Ensimmäiseksi valitsin ohjelman josta minulla on pisin käyttökokemus: Zombies, Run! Pelistä on saatavilla jo 3 kautta, joista minulla on kokemusta kahdesta ensimmäisestä. Peli seuraa puhelimesta löytyvien mittareiden (esim GPS) avulla juoksijan nopeutta, ja tämä toimi pohjana pelin toiminnoille.  Peli on saatavilla iOS sekä Android pohjaisiin laitteisiin (lähinnä puhelin, käytännössä tabletti on liian iso mukana kannettavaksi). Olen kokeillut myös Windows- puhelimella, mutta päivitysten puuttuessa peli ei oikeastaan toimi enää ollenkaan.

Pelin sijoittuu zombievallankumouksen jälkeiseen maailmaan, jossa pelaaja toimii Juoksija numero 5, ja auttaa rakentamaan Abel nimistä kaupunkia. Puhelimen kuulokkeisiin tulee tarinaa vuorotellen oman musiikin kanssa (pitää olla ladattuna puhelimeen, esimerkiksi Spotify ei käy). Ajoittain pelaaja löytää juostessaan tavaroita joilla voi rakentaa pelin tukikohtaa ja auttaa pyörittämään kyläläisten arkea.  Pelaaja voi myös halutessaan valita kirittimen, jolloin puhelin antaa hälytyksen perässä tulevista zombeista, joita pitää päästä kovempaa juoksemalla karkuun. Peliä voi pelata maastossa juostessa (GPS) tai kiihtyvyysanturilla juoksumatolla.

Peli antaa ladata tietoja omalle tilille sivuston alle, johon saa tilastotietoa nopeudesta, matkasta ja kerätyistä tavaroista. Sivustolla näkee myös reitin mitä on juossut, ja kuinka paljon mikäkin kappale tai perässä tulevat zombiet ovat juoksua kirittäneet. Sivusta voi valita julkisen (jolloin riskinä että lähtöpiste, pelaajan koti näkyy) tai sitten vain niin että itse näkee tiedot. Olen havainnut työmatkoilla juostessani, että sairaalan pihalle on usein majoittunut zombielauma...


Mitä hyvää: Patalaiskalle, tietokonepeleihin koukuttuneelle peli on toiminut loistavana motivaattorina pistää töppöstä toisen eteen. Vaikka ei huvittaisi juosta, kuulokkeista kuuluvat raketinheittimen äänet, zombien huohotus tai lapsen itku toimivat kannustimena juosta vaikka henkihieverissä ylämäkeen. Peliä on tehty 3 kautta, joista jokainen toimii toinen toistaan paremmin. Tehtävä on erilaisia, löytyy rauhallisempia lyhyempiä tehtäviä aloittelijalle, aina sitten päälle 20km, puolikkaan maratonin treenaamiseen asti. Tehtävien pituuden voi säätää joko puoleen tuntiin tai tuntiin. Uutena voi valita myös intervalliharjoittelua, tämä minulta vielä kokeilematta.



Mitä huonoa: Peli on englanninkielinen. Se on varmasti se suurin kynnys monelle, vaikka puhe on selkeää ja keskustelut arkikielisiä. Peli on myöskin maksullinen. Pelin eri osa-alueita voi ladata muutamalla dollarilla. Koko paketin hinta lienee tällähetkellä 12.99$. Pimeällä juostessa ja kiinnijäädessä äänet ovat hyvin tehokkaita, ja syketaajuuden ollessa muutenkin korkealla saattavat äänitehosteet aiheuttaa pienimuotoisia rytmihäiriöitä. Ajoittain ainakin itselle tulee tunne, että zombien kanssa (eli kiritysvaihde päällä) tekee mieli "säästää voimiaan" pelkästään ajojahteja varten, jolloin kokonaisaika jää hitaammaksi, kun juoksee vain ajojahtien aikana, ei silloin kun todella jaksaa.

Pelin voi ladata täältä.  Toivoisin palautetta ja kommentteja. Juttu on blogissani uudenlainen, aiemmin vain vähän sivuttu. Jos mielenkiintoa riittää, on juttumateriaalia vielä jäljellä.....

Ps. Nyt on zombiet perässä juostu jo 200km eikä loppua näy....


perjantai 2. toukokuuta 2014

Vielä vääntää

Innostuin jossain vaiheessa selaamaan Jewelry Lessons sivua ja siellä olen varmaan jo vuosia haikaillen katsonut Nicole Hanna- nimisen ihmisen tutoriaaleja. Hän jos kuka tuntuu tietävän miten saada kuparilangasta väännettyä keijukaispölyllä kuorrutettuja aarteita suoraan tuhannen ja yhden yön saduista. Hetkellisen mielenhäiriön yhteydessä, päädyinkin ostamaan peräti 4 tutoriaalia. Suuret luulot karsiutuivat heti langan alkumetreillä, mutta hauskaa oli jokatapauksessa. Kuvaa tarkastelemalla löytää useitakin virheitä, mutta uusintakokeilulla onnistunee jo paremmin. Ja näitähän on vielä 3 kokeilematta ;)

Just trying

Olen kevään lomallani myös yrittänyt epätoivoisesti laittaa parveketta kuntoon (ehkä myöhemmin kerron City-raparperin seikkailuista...) Ja sain kuin sainkin viimein hankittua parvekkeelle kunnon "työtilan", eli suht kivan sohvan. Tästä innostuneena, valitsin sävy sävyyn helmiä.... joista rannekoru.
(En keksi kunnon aasinsiltaa sohvan ja rannekorun välillä).

Eye of the future

Aurinkoista viikonloppua! Ilmojen lämmetessä, yritän viettää aikaa parvekkeella koruja ja käsitöitä tehden, jolloin saisi kuvattua enemmän tännekin...

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Leipomuksia ja melkein kuntoilua

Kuntoprojektini elää edelleen. Heikossa hapessa mutta elää edelleen. Kevään myötä olen käynyt niinsanotusti läpi useammankin lastentaudin ja aika kulunut sohvanpohjalla parannellen. Juoksemaan en ole päässyt oikeastaan kuukauteen, kaipuu kelien lämmetessä olisi jo kova. Eteisenä innokkaina odottavat uudet raikkaanturkoosit juoksukengät, vielä käyttöä vailla. Zombies, run! pelistäkin on jo kolmas kausi menossa, vaikka rakentelen vasta kylääni ykköskauden lopun tuhon jäljiltä.

Päätin yrittää lievittää lenkkeilynkaipuutani harjoittelemalla ns "terveellisiä leipomuksia". Nettiä selaillessani sohvanpohjalla törmäsin The Good Morning blogin omenapiirakka proteiinilla- reseptiin. Kaapissa sattui olemaan Wellness proteiinijauhetta, joka meni piiraassa oikein loistavasti. Leivoin piirasta hieman kuin varkain, peläten koko ajan pilaavani leipomuksen. (Lähinnä onnistun pilaamaan vain muffinit, me emme vain tule toimeen. Kaikenkaikkiaan lopputulos oli suussasulava. Täytyy joskus yrittää soveltaa toiseenkin piirakkaan, pidin nimittäin pohjan koostumuksesta suunnattomasti.

Riehakasta ja makoisaa vapunaattoa lukijoilleni =)!



maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kotoilua ja tassuttelua

En tiedä, olenko ainoa jota ärsyttää epävarmuus astianpesukoneen tilanteesta. Koskaan ei muista, ovatko siellä nyt puhtaat, vai likaiset astiat menossa ja monesti syyllistyn siihen, että mitään ajattelematta vain nappaan sieltä sen (likaisen) kahvikupin. Keksin kuitenkin (kuten niin monet muutkin) siihen näppärän ratkaisun. Ostoksilla käydessäni satuin löytämään tulostimeen sopivaa magneettista paperia.  Nettiä selailemalla löytyikin sopivat tekstit keittiöön sopien, ja sitten vaan hyödyntämään. (Löysin myös kuvia, missä samaan tarkoitukseen on hyödynnetty esim. Britney Spearsin kuvia clean vs dirty).

Lisäksi alla yksinkertainen jaspiksesta ja sammalakaatista valmistunut koru syntymäpäivälahjaksi. Riipuksissa hieman kohdennuksen ulkopuolella on ystäväni koirat =). Koirat ovat kerrassaan ihastuttavat. Toinen, pienempi on suorastaan herrasmies. Suutelee aina tavattaessa kädelle, ja saattaa kiltisti paikasta toiseen. Toinen onkin jo kunnonkokoinen nuori nainen. Hän on suorastaan rakastettava, ja virtaa piisaa vaikka pienelle kylälle. Arvioin itse koiralla olevan virtaa noin viisi kahvipannullista, ystäväni totesi tähän että arvioin alakanttiin. Rakkautta ja riemua tämä koira jakaa roppakaupalla. Pelkästään ihaileva katse, jonka koira suo omistajalleen riittää sulattamaan sydämiä.


M&A

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kukkaistyttönä oloa


Ystäväni ja kollegani sai puhuttua minut hotelli Caribiaan puutarhamessuille, joka veikin suorastaan (Pasilaa lainatakseni) jännän äärelle.  Omat kasvikokemukseni rajoittuvat suurinpiirtein samaan kun muukin eläinkunnan ja luonnon ihmeiden tuntemukseni. Ympärillä oli siis kukkia, kasveja (ne vihreät) ja vielä enemmän kukkia. Tomaatintaimenia ;) lähdin hakemaan, mutta kasvuolosuhteiden ollessa väärät, jätin ne syvästi huokaisten vielä paikalleen.

Mukaan haalin sen verran kasveja, kun pyöräni mukaan jotakuinkin järkevästi sain mahtumaan. Siitä suuri kiitos myyjille, ettei yksikään silmänpyöräytyksen puolikkaallakaan osoittanut halveksuntaa tai hämmästelyä viherpeukalonsa hukannutta asiakasta kohtaan. Useimmat tarjosivat avuliaasti vinkkejä (seuraavaksi pitäisi muistaa nauhoittaa keskustelut, tai ottaa muistilehtiö ja kynä ohjeiden ylöskirjoitusta varten.


Ylhäällä kuvassa siis kiinanruusu ja oikealla näkyvissä pelakuu, joka on nimetty kuninkaallisen mukaan Nikolaiksi. Pieni googlettelu kertoo, että alkuperäinen nimenomistaja on ollut Venäjän keisarina.  Ajattelin mainita kukan nimen siksi, että ystäväni tulevat tietämään mitä tarkoitan, kun sanon viettäväni Nikolain kanssa aikaa parvekkeella. Isoisäni kun on opettanut että kukille pitää puhua paljon.

Ystäväni pohti kyllä pitkään, minkäasteiseen kidutukseen syyllistyn ottamalla kukkia, jotka onnistun kuitenkin kiduttamaan hellällä hoivalla hitaasti kuoliaaksi. Kuulemma lieventäväksi asianhaaraksi ei riitä se, että yrittää oikein kovasti. Messuilta juuri ostettuina ovat kuitenkin vielä mukavan vihreitä ja nättejä. Saa nähdä onnistunko ylittämään oman ennätykseni.... bonsaiparka kun kuoli kolmessa päivässä. Enkä tainut tehdä kasville yhtään mitään. Todennäköisesti se vain antautui minut nähdessään....

Seuraavana haasteena onkin kytätä ulkolämpötiloja, jotta tiedän koska kasviparat tarkenevat ulkona. Kuoliaaksi jäätyminen lienee raskauttavampi asianhaara kuin janoon tappaminen/ hukuttaminen?


Parvekkeelle valitsin yrttiamppelin. Kissojen takia ovista ei pääse kulkemaan näppärästi takapihalle, joten tämä päätynee yläkerran parvekkeelle kun hieman lämpenee. Olen kyllä tykästynyt tähän yrttivalikoimaan ihan keittiössäkin, ainakin mukavat minttuteet sain keitettyä. Voi kyllä olla, että täytyy jotkut muistilaput kehittää tähänkin yrttien tunnistamiseksi, muistamiseksi. Puolustuksekseni täytyy sanoa, ettei myyjäkään kaikkia tunnistanut. Ja toivoa, etteivät kissat erehdy luulemaan tätä heille tarkoitetuksi.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Välipalaprojekteja ja kimallusta

Jälleen kerran sain vienon pyynnön tehdä bola odottavalle äidille. Tällä kertaa vain yksinkertainen hopeaketju, joka korostaa riipuksen kauneutta.

Työkaverini esittävät myös pyyntöjä jos kehittelisin vastaavan korun, ihan vaan ylensyönnistä kärsiville. Ideana kyllä kiehtova, minkähänlainen sointi helpottaisi ruuan sulamista ;)


Bola

Välipalaprojekteja on ilmaantunut enemmänkin. Ystäväni tarvitsi kaulakoruunsa sopivat korvakorut. Nämä korvakorut jäivät omaan käyttöön... vilkaisin nimittäin ystäväni kuvaa kaulakorusta tietenkin silmät ristissä jonkin sarjan mainoskatkolla. Päädyin tekemään violetit ja turkoosit korvakorut, kaulakorun ollessa tietenkin tummansininen/harmahtava.

Ice and Teal

Vahinko ei harmita ollenkaan, etenkin turkoosit korvakorut ovat mieleiset =).


Purple Mayhem

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Kirjoneulonnan hyvät ja huonot puolet eli ikuisuusprojektit vol 2

Hienoa! Nyt on Romantikkokin viimein oppinut neulomaan lapasia, eli mitä tekee hän. Valitsee tietenkin toisen helposti ja nopeasti valmistuvan projektin joka ei aiheuta pysyviä traumoja. Juu ei!


Creeper 2

Päätin tehdä kirjoneulonnalla Minecraft aiheiset lapaset. Lapaset tulivat lahjaksi ihmiselle joka on tuohon peliin täysin ihastunut. Juu, ovat pahan näköiset ja kestivät iäisyyden tehdä. Ja juu, myönnän eivät ehtineet käyttöön sillä talvi oli leuto, hanskat ovat hieman pienet ja tekeminen kesti. Mutta siis mitä kaikkea opinkaan kirjoneulonnasta.

1. Ensimmäiseen työhön ei kannata valita kaksinkertaista lankaa. Kaksi lankakerää aiheuttaa jo harmaita hiuksia, saati sitten kolme...
2. Lankoja valitessa kannattaa pitää jäitä hatussa. Ei mitään hyötyä metsästää montaa kerää ihmelankaa värivaihteluilla, jos lopullisessa työssä värit tuskin näkyvät.
3. Silmukoita kannattaa valita löyhälläkin käsialalla riittävästi, vaikka kuinka näyttäisi että työstä tulee massiivinen, kyllä silmukoille paikka löytyy.
4. Langoiksi ei missään nimessä kannata ottaa helposti solmuun meneviä ja nuhjaantuvia. Työ näyttää muuten uutenakin vuosia käytetyltä.
5. Kirjaa kerrosten lukumäärä ylös, ja opettele tekemään peukalo. Samankokoiset lapaset (ja miksei sukatkin) olisivat kiva...

Mutta muuten työtä oli mielekästä ja virkistävää tehdä. Liukuvärjätystä tulee kivat lapaset ja kaksinkertainen lanka tekee lämmintä.... Ehkä jos juhannuksena aloitan, saan jouluksi (2016) valmista.

Creeper 1

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Ikuisuusprojekteja vol 1

Ei tullut takkia, ei tullut liiviä, tuli tuluskukkaro.... tai niin muistaakseeni sadussa taisi käydä kun hiiri alkoi kissalle takkia ompelemaan. Isäharakka vietti aikanaan tuntikaupalla aikaa lukien vanhan kansan satuja, ja niistä mieleen jäänyt rakkaimpana juuri tarina hiirestä kissan ompelijana.

Itselleni taisi käydä hieman samalla tavalla kun aloin opettelemaan pitsineulosta. Onneksi tällä kertaa kissan suuhun ei päätynyt ompelija tai lopputuotos. Aloin nimittäin neulomaan itselleni pitsisukkia, yhtään mitään ajattelematta. Hieman vartta neulottuani, kävi ilmi ettei pitsineulos ole yhtä venyvää kun joustinneulos. Tässä vaiheessa kiroilin ajattelemattomuuttani ja tuijotin syvästi huokaillen neulettani. Onneksi ystäväni, ihanainen ja aurinkoinen V. oli paikalla, ja ideoi ja opetti minua neulomaan lapasia. Nämä ovatkin ensimmäiset lapaset jotka olen koskaan neulonut (kouluaikaisia, äitiharakan todellisuudessa kutomia ei lasketa). Sukkia näistä ei tulisi, hyvä kun mahtuvat ranteeseen ;).


Mitten

Ohje löytyi Pinterestin kautta. Seuraavaksi voisi kokeilla niitä sukkiakin ihan oikeilla silmukkamäärillä.... Olen käsialallani, sekä silmukoiden valinnalla aiheuttanut harmaita hiuksia neuloville ystävilleni....

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Kaikki tarvitsevat kunnon kätyreitä

Joskus, etenkin töissä tuntuu että läheisyyteen tarvitsisi kunnon liittolaisia, kätyreitä tekemään kaikki hommat. Ja ajatus pikkupikku minioneista roikkumasta korvanlehdillä, no se vaan on hauska. Kameran parantuessa sitä huomaa ettei tulostimen taso riitä vaatimuksiin, ja kissankarvat näkyvät entistäkin suurempina.

Minions1

Kollegani palautti minut nopeasti maantasalle, muistuttamalla ettei minioneista ole apua lasin takana henkensä hädässä roikkuessaan. Itse koen että pelkästään ajatus auttaa. Uusi vuosi ja uudet tuulet, joten jatkossa välillä esiintyy rakkaudella, pienin tassuin väkerrettyä "Geek Kitten" mallistoa. Koneen ääressä tehtyä 8bittisestä eteenpäin....

Minions2

perjantai 3. tammikuuta 2014

Blue Christmas ja päätös viimeinkin

Tänä vuonna muutaman ystäväni joulu oli aikalailla sinisävytteinen. Ystäväpiirissämme nimittäin seurataan BBC:n suosittua sarjaa Doctor Who.  Joulunalus pyhiä vietettiin mm. The Day Of The Doctor-jakson parissa. (Lievästi hämmennystä ja pohtimista siitä kyllä seurasi).  Ne päivät taisivat toistaiseksi olla ainoita jolloin täälläpäin on ollut lunta. Näissä tunnelmissa ystäväni saivatkin sitten joululahjaksi Dr. Who aiheisia tiskirättejä ja kaulakorun, missä ikioma pieni TARDIS.

Blue Christmas

Lisäksi, jos vihdoin ja viimeinkin. Saisin päätökseen vahingossa facebookissa aloittamani 101 korvakorua projektin. Näitä ei jäljellä liene moniakaan, vaan ovat majoittuneet pitkin poikin maailmaa, kuten kiertävillä korvakoruilla on tapana. Jollei muuta niin ainakin pariton määrä löytyy pesukoneesta. Vai olikohan se pelkästään sukkia.  Yritän tähän uutta Flickr:n ominaisuutta. Kuvaa pitäisi pystyä kelaamaan, jotta näkee eri korvakorut =). Osa otettu jo uudella makrolinssillä. Tarkkasilmäisimmät huomanevat, kuviin on livahtanut jouluvaloprojektini kuva, korvakorupareja onkin sitten siis 101+1.  (Kiitos Flickr:n sekoilujen, laitan tähän vain linkin) 
Linkin takaa siis koko 101+1 projekti, ja viimeiset korvakorukuvat!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Tervetulotoivotus uudelle vuodelle

Vuoden vaihtuessa, ja vuodenvaihteen kiireiden jäädessä taakse on aikaa istahtaa koneen ääreen ja päivitellä tännekin pikkuhiljaa tehtyjä joululahjoja. Näiden parissa istuttiin parhaimmillaan vielä yösydännä ja kirottiin armotonta neiti aikaa joka juoksi ja hyppi kolmiloikkaa karkuun tämän tontun kätösistä.

Seuraavassa pienoinen paketti, jonka vein hierojalleni. Hän on pitänyt käteni toimintakykyisinä jo toista vai peräti kolmatta vuotta. Vähän jännitin, mutta koru sai iloisen vastaanoton. Ja tontun saa tarvittaessa korurasiaan kesää nukkumaan.
Gifts

Olen kai vuosia sitten tehnyt viimeksi lupaukset käsityö ja blogimaailman suhteen. Ehkä olisi aika yrittää luoda uusia lupauksia. Saa nähdä kuinka käy.

1. Pyrin kirjoittamaan blogiini säännöllisesti (ainakin useammin, yritän rikkoa viimevuoden kokonaismäärän).
2. Harjoittelen ja kehitän vanhoja tekniikoita (riipusten tekoa, massailua ja kieputtelua).
3. 101 korvakoruprojekti :D olisiko jo korkea aika saada päätökseen?
4. Esittelen rohkeammin myös muita askartelujani ja ideoitani.
5. Kehitän kuvaamistani, joulupukilta saamani makrolinssin avulla.
6. Vuonna 2014, piparkakkutalo, vihdoinkin?
7. Opettelen kutomaan muutakin kun perus sukkaa ja kaulahuivia
8. Pyrin jättämään yli-isoilla kudinpuikoilla kutomisen


Olisikohan siinä. Lisäksi pitäisi irroittaa zombiet ja lähteä yli kuukauden tauon jälkeen yrittelemään uudestaan josko lonkat kestäisivät juoksemista. Tällä kertaa rauhallisemmin. Ja jos samalla voisi heittää jäähyväiset joulusuklaille ja kinkulle... Hyvää alkavaa vuotta 2014 kaikille!