Ja aivan ihanasti olen saanut kuvaan mukaan kiven pienen välkkeen lisäksi näkyville myös kissankarvoja. Niitä on ihan joka puolella. Sitä vaan ei voi välttää. Koukku vähän rusikoitunut.... sen saa siitä harjoituksen puutteesta...
Ongelmahan kuvaustilanteissa usein on, että vaikka kuinka pyrkii asettelemaan valot ja kuvattavan kohteen hyvin, paikalle rientää kaksi karvanenää jotka haluavat ehdottomasti tietää mitä tapahtuu, ja miksi emäntä makaa lattialla. Alla olevissa kuvissa lasin, hopean ja metallin lisäksi larvikiittia, yllä kivenä pelkkä lasi...
Olen kyllä pikkuhiljaa pyrkinyt rakentamaa kunnon kuvausalustaa korujen kuvaamiseen. Jotain mihin saisi valon vuorokaudenajasta riippumatta, ja jossa pystyisin kuvaamaan melko kivuttomasti kuvia vähällä käsittelymäärällä. Nyt tämä tuotos pitäisi siirtää vielä työhuoneeseen, jotta karvanaamat eivät pääse änkeytymään laatikkoon. Kissat kun suorastaan rakastavat laatikoita.... Tosin, laatikon ulkopuolella osoittautuvat usein turhan nopeiksi kuvata, etenkin nuorempi joka on erikoistunut kuvauttamaan hännänpäänsä sekä takajalkansa.
Ylläolevassa lasia ja larvikiittia hopean ja metallin lisäksi. "Järkevää" materiaalien käyttöä, tiedän.Ja äitiharakalle terveisiä, otin kuvani ihan itse. Kamera vain on uusi..... siitä juttua myöhemmin.
Ps. korvakorut tässä olisivat 70-73/101