Pages

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Leipomuksia ja melkein kuntoilua

Kuntoprojektini elää edelleen. Heikossa hapessa mutta elää edelleen. Kevään myötä olen käynyt niinsanotusti läpi useammankin lastentaudin ja aika kulunut sohvanpohjalla parannellen. Juoksemaan en ole päässyt oikeastaan kuukauteen, kaipuu kelien lämmetessä olisi jo kova. Eteisenä innokkaina odottavat uudet raikkaanturkoosit juoksukengät, vielä käyttöä vailla. Zombies, run! pelistäkin on jo kolmas kausi menossa, vaikka rakentelen vasta kylääni ykköskauden lopun tuhon jäljiltä.

Päätin yrittää lievittää lenkkeilynkaipuutani harjoittelemalla ns "terveellisiä leipomuksia". Nettiä selaillessani sohvanpohjalla törmäsin The Good Morning blogin omenapiirakka proteiinilla- reseptiin. Kaapissa sattui olemaan Wellness proteiinijauhetta, joka meni piiraassa oikein loistavasti. Leivoin piirasta hieman kuin varkain, peläten koko ajan pilaavani leipomuksen. (Lähinnä onnistun pilaamaan vain muffinit, me emme vain tule toimeen. Kaikenkaikkiaan lopputulos oli suussasulava. Täytyy joskus yrittää soveltaa toiseenkin piirakkaan, pidin nimittäin pohjan koostumuksesta suunnattomasti.

Riehakasta ja makoisaa vapunaattoa lukijoilleni =)!



maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kotoilua ja tassuttelua

En tiedä, olenko ainoa jota ärsyttää epävarmuus astianpesukoneen tilanteesta. Koskaan ei muista, ovatko siellä nyt puhtaat, vai likaiset astiat menossa ja monesti syyllistyn siihen, että mitään ajattelematta vain nappaan sieltä sen (likaisen) kahvikupin. Keksin kuitenkin (kuten niin monet muutkin) siihen näppärän ratkaisun. Ostoksilla käydessäni satuin löytämään tulostimeen sopivaa magneettista paperia.  Nettiä selailemalla löytyikin sopivat tekstit keittiöön sopien, ja sitten vaan hyödyntämään. (Löysin myös kuvia, missä samaan tarkoitukseen on hyödynnetty esim. Britney Spearsin kuvia clean vs dirty).

Lisäksi alla yksinkertainen jaspiksesta ja sammalakaatista valmistunut koru syntymäpäivälahjaksi. Riipuksissa hieman kohdennuksen ulkopuolella on ystäväni koirat =). Koirat ovat kerrassaan ihastuttavat. Toinen, pienempi on suorastaan herrasmies. Suutelee aina tavattaessa kädelle, ja saattaa kiltisti paikasta toiseen. Toinen onkin jo kunnonkokoinen nuori nainen. Hän on suorastaan rakastettava, ja virtaa piisaa vaikka pienelle kylälle. Arvioin itse koiralla olevan virtaa noin viisi kahvipannullista, ystäväni totesi tähän että arvioin alakanttiin. Rakkautta ja riemua tämä koira jakaa roppakaupalla. Pelkästään ihaileva katse, jonka koira suo omistajalleen riittää sulattamaan sydämiä.


M&A

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kukkaistyttönä oloa


Ystäväni ja kollegani sai puhuttua minut hotelli Caribiaan puutarhamessuille, joka veikin suorastaan (Pasilaa lainatakseni) jännän äärelle.  Omat kasvikokemukseni rajoittuvat suurinpiirtein samaan kun muukin eläinkunnan ja luonnon ihmeiden tuntemukseni. Ympärillä oli siis kukkia, kasveja (ne vihreät) ja vielä enemmän kukkia. Tomaatintaimenia ;) lähdin hakemaan, mutta kasvuolosuhteiden ollessa väärät, jätin ne syvästi huokaisten vielä paikalleen.

Mukaan haalin sen verran kasveja, kun pyöräni mukaan jotakuinkin järkevästi sain mahtumaan. Siitä suuri kiitos myyjille, ettei yksikään silmänpyöräytyksen puolikkaallakaan osoittanut halveksuntaa tai hämmästelyä viherpeukalonsa hukannutta asiakasta kohtaan. Useimmat tarjosivat avuliaasti vinkkejä (seuraavaksi pitäisi muistaa nauhoittaa keskustelut, tai ottaa muistilehtiö ja kynä ohjeiden ylöskirjoitusta varten.


Ylhäällä kuvassa siis kiinanruusu ja oikealla näkyvissä pelakuu, joka on nimetty kuninkaallisen mukaan Nikolaiksi. Pieni googlettelu kertoo, että alkuperäinen nimenomistaja on ollut Venäjän keisarina.  Ajattelin mainita kukan nimen siksi, että ystäväni tulevat tietämään mitä tarkoitan, kun sanon viettäväni Nikolain kanssa aikaa parvekkeella. Isoisäni kun on opettanut että kukille pitää puhua paljon.

Ystäväni pohti kyllä pitkään, minkäasteiseen kidutukseen syyllistyn ottamalla kukkia, jotka onnistun kuitenkin kiduttamaan hellällä hoivalla hitaasti kuoliaaksi. Kuulemma lieventäväksi asianhaaraksi ei riitä se, että yrittää oikein kovasti. Messuilta juuri ostettuina ovat kuitenkin vielä mukavan vihreitä ja nättejä. Saa nähdä onnistunko ylittämään oman ennätykseni.... bonsaiparka kun kuoli kolmessa päivässä. Enkä tainut tehdä kasville yhtään mitään. Todennäköisesti se vain antautui minut nähdessään....

Seuraavana haasteena onkin kytätä ulkolämpötiloja, jotta tiedän koska kasviparat tarkenevat ulkona. Kuoliaaksi jäätyminen lienee raskauttavampi asianhaara kuin janoon tappaminen/ hukuttaminen?


Parvekkeelle valitsin yrttiamppelin. Kissojen takia ovista ei pääse kulkemaan näppärästi takapihalle, joten tämä päätynee yläkerran parvekkeelle kun hieman lämpenee. Olen kyllä tykästynyt tähän yrttivalikoimaan ihan keittiössäkin, ainakin mukavat minttuteet sain keitettyä. Voi kyllä olla, että täytyy jotkut muistilaput kehittää tähänkin yrttien tunnistamiseksi, muistamiseksi. Puolustuksekseni täytyy sanoa, ettei myyjäkään kaikkia tunnistanut. Ja toivoa, etteivät kissat erehdy luulemaan tätä heille tarkoitetuksi.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Välipalaprojekteja ja kimallusta

Jälleen kerran sain vienon pyynnön tehdä bola odottavalle äidille. Tällä kertaa vain yksinkertainen hopeaketju, joka korostaa riipuksen kauneutta.

Työkaverini esittävät myös pyyntöjä jos kehittelisin vastaavan korun, ihan vaan ylensyönnistä kärsiville. Ideana kyllä kiehtova, minkähänlainen sointi helpottaisi ruuan sulamista ;)


Bola

Välipalaprojekteja on ilmaantunut enemmänkin. Ystäväni tarvitsi kaulakoruunsa sopivat korvakorut. Nämä korvakorut jäivät omaan käyttöön... vilkaisin nimittäin ystäväni kuvaa kaulakorusta tietenkin silmät ristissä jonkin sarjan mainoskatkolla. Päädyin tekemään violetit ja turkoosit korvakorut, kaulakorun ollessa tietenkin tummansininen/harmahtava.

Ice and Teal

Vahinko ei harmita ollenkaan, etenkin turkoosit korvakorut ovat mieleiset =).


Purple Mayhem

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Kirjoneulonnan hyvät ja huonot puolet eli ikuisuusprojektit vol 2

Hienoa! Nyt on Romantikkokin viimein oppinut neulomaan lapasia, eli mitä tekee hän. Valitsee tietenkin toisen helposti ja nopeasti valmistuvan projektin joka ei aiheuta pysyviä traumoja. Juu ei!


Creeper 2

Päätin tehdä kirjoneulonnalla Minecraft aiheiset lapaset. Lapaset tulivat lahjaksi ihmiselle joka on tuohon peliin täysin ihastunut. Juu, ovat pahan näköiset ja kestivät iäisyyden tehdä. Ja juu, myönnän eivät ehtineet käyttöön sillä talvi oli leuto, hanskat ovat hieman pienet ja tekeminen kesti. Mutta siis mitä kaikkea opinkaan kirjoneulonnasta.

1. Ensimmäiseen työhön ei kannata valita kaksinkertaista lankaa. Kaksi lankakerää aiheuttaa jo harmaita hiuksia, saati sitten kolme...
2. Lankoja valitessa kannattaa pitää jäitä hatussa. Ei mitään hyötyä metsästää montaa kerää ihmelankaa värivaihteluilla, jos lopullisessa työssä värit tuskin näkyvät.
3. Silmukoita kannattaa valita löyhälläkin käsialalla riittävästi, vaikka kuinka näyttäisi että työstä tulee massiivinen, kyllä silmukoille paikka löytyy.
4. Langoiksi ei missään nimessä kannata ottaa helposti solmuun meneviä ja nuhjaantuvia. Työ näyttää muuten uutenakin vuosia käytetyltä.
5. Kirjaa kerrosten lukumäärä ylös, ja opettele tekemään peukalo. Samankokoiset lapaset (ja miksei sukatkin) olisivat kiva...

Mutta muuten työtä oli mielekästä ja virkistävää tehdä. Liukuvärjätystä tulee kivat lapaset ja kaksinkertainen lanka tekee lämmintä.... Ehkä jos juhannuksena aloitan, saan jouluksi (2016) valmista.

Creeper 1

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Ikuisuusprojekteja vol 1

Ei tullut takkia, ei tullut liiviä, tuli tuluskukkaro.... tai niin muistaakseeni sadussa taisi käydä kun hiiri alkoi kissalle takkia ompelemaan. Isäharakka vietti aikanaan tuntikaupalla aikaa lukien vanhan kansan satuja, ja niistä mieleen jäänyt rakkaimpana juuri tarina hiirestä kissan ompelijana.

Itselleni taisi käydä hieman samalla tavalla kun aloin opettelemaan pitsineulosta. Onneksi tällä kertaa kissan suuhun ei päätynyt ompelija tai lopputuotos. Aloin nimittäin neulomaan itselleni pitsisukkia, yhtään mitään ajattelematta. Hieman vartta neulottuani, kävi ilmi ettei pitsineulos ole yhtä venyvää kun joustinneulos. Tässä vaiheessa kiroilin ajattelemattomuuttani ja tuijotin syvästi huokaillen neulettani. Onneksi ystäväni, ihanainen ja aurinkoinen V. oli paikalla, ja ideoi ja opetti minua neulomaan lapasia. Nämä ovatkin ensimmäiset lapaset jotka olen koskaan neulonut (kouluaikaisia, äitiharakan todellisuudessa kutomia ei lasketa). Sukkia näistä ei tulisi, hyvä kun mahtuvat ranteeseen ;).


Mitten

Ohje löytyi Pinterestin kautta. Seuraavaksi voisi kokeilla niitä sukkiakin ihan oikeilla silmukkamäärillä.... Olen käsialallani, sekä silmukoiden valinnalla aiheuttanut harmaita hiuksia neuloville ystävilleni....