Pages

lauantai 8. tammikuuta 2011

Takin...peitonkääntö

Iltapäivän kääntyessä minulle aamuksi. Heräsin naama nurinpäin, pari raskasta yötä töissä takana ja oma rakaskin karkasi poikien kanssa hiihtämään ja iltaa istumaan. Yksin, väsyneenä ja mieli apeana hautauduin joulusuklaiden kanssa peiton alle vannoen etten sieltä enää tänään nousisi. Osaan olla kiitollinen siitä, että olen terve ja pystyn elämään vapaata elämääni, välillä vaan kaikki ottaa päähän. Minun piti peiton alta kaivaa puhelimeni ja alkaa nurista ystävälleni elämän kurjuudesta kun puhelimeen olikin saapunut vieno pyyntö... todella suuresta tehtävästä vuoden lopulla. Otan tehtäväni vastaan kunnialla ja kuinka ollakaan, elämä voittaa. Takaisin suunnittelu.... peittojen ääreen. Niin hyvin en piristynyt, että jaksaisin peittojenalta jaloittelemaan.

Loppuun vielä viimeisiä joulujuttuja. Nämä päätyivät äitiharakan harakkaystävälle, ihmiselle jota en ole vielä nähnyt mutta kuullut aivan valtavasti hyvää. Ensiluokkaisia granaatteja *huokaus* kun malttaisi vaan käyttää eikä pölyttää laatikonpohjalla....


Verenpisara

Ja sitten takaisin peittojenalle. Ei sitä turhaan kutsuta ekaa päivää yövuorojen jälkeen nukkumispäiväksi... olo on kuin toinen jalka olisi koko ajan nukkumatin kanssa kynttiläillallisilla...