Pages

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Keväinen ruska

Edelleen joululahjaksi tilattuja rästissä... muttamutta, ei niitä oikein liian aikaisinkaan voi tänne laittaa ettei joulupukin pikku apuri (saa sanoa tonttu) jää kiinni.Tälläkertaa tiikerinsilmän (pitäisi muistaa tilata useammin) ja lasin merkeissä. Tässäkin korussa hieman isompia lenkkejä. Kuulin huhua, ettei näiden korujen saaja uskonut käsintehdyksi. Toivottavasti ei aivan sekoittanut vaatemyymälöiden tusinakoruihin...


376 Rannekoruun toivottiinkin sitten hopeaa, siinä missä kaulakoru (nykyisillä hopean hinnoilla) on pelkästään hopeoitua kuparia. Ihana kun ihmiset osaavat käyttää rannekoruja.... Minä en ole koskaan oppinut. Näillä koruilla myös lähes identtiset sisarkorut =). Kuvat valitettavasti jälleen kerran "Hups, piti mennä jo"- laatua 389

maanantai 27. helmikuuta 2012

Tuoksuvaa maanantaita

Ihmisen onnellisuus voi joskus olla pienistä asioista kiinni. Aikani pohdittuani ja pähkäiltyäni olin valmis tekemään päätöksen. Laitan vanhan imurini (tai ei niinkään vanha kuin kömpelö, ilman imutehoa oleva) vaihtoon ja hankin uuden tilalle. Vanha imuri oli kyllä kaunis, ja näppärä, mutta kissankarvat saivat pyörivän suulakkeen jäykistymään kauhusta, jo pelkästään kun yritin näyttää imurille pitkäkarvaista villalankamattoani. Eli vartin imuroituani, sain olla puoli tuntia sohvalla selivttelemässä takkumyttyä.

Uuden imurin saatuani olen suorastaan hyppinyt riemusta. Ei tarvinut kun kerran pyyhkäistä mattoa, niin säiliö (läpinäkyvä, pitää siivouksen tulos näkyä) pölähti täyteen kissankarvoja. Väinöstä lähtee yllättävän paljon....

Pikainen pyörähdys kämpässä täyttikin säiliön aika tehokkaasti. Villakoirien alkulähde majaili pelokkaana sängyn alla ja tutkaili äänekästä uutta olentoa. Jälkeenpäin Väinö tassuttelikin ympäri kämppää nuuhkien ja varmistaen jokaisen askeleen. Liekö sitten ollut epävarmuutta pikkuisella, kun tuttu villakoira-armeija ei ole jokaista tassutusta suojaamassa.

Uusi viikko alkaa muutenkin hyvissä tuoksuissa. Siinä vaan on jotain kun laittaa 4dl erilaisia sokereita, pari desiä rasvaa ja hieman vielä suklaakarkkeja samaan taikinaan. Kylässä pyörähtänyt isäharakkakin totesi, että pitää makeasta, vaan nyt ei puoleen vuoteen tarvitse enää mitään. Makeaa, tuoksuvaa viikonalkua kaikille =)

perjantai 24. helmikuuta 2012

Wedding series final part

Hurmaavasta uudesta seuralaisesta (flunssa) huolimatta, alan olla jo takaisin elävien kirjoissa. Pystyn liikuttamaan silmiäni ilman kyyneltulvaa, sekä kävelemään jo asuntoni päästä päähän ilman nenäliinapakettia taskussa. Elämä voittaa.

Koska edeltävät päivät on pitänyt ottaa rauhallisesti, olen selannut vanhoja korukuvia, ja huomannut päivitysten olevan edelleen pahasti jäljessä, en enää edes muista mitä koruja olen tänne lataillut. Eli jälleen kerran uutta yritystä. Nyt jos saisin viimeinkin syksyisten häiden viimeiset korut- eli morsiamen korut tänne päivitettyä.
And they lived happily ever after Morsian rakastaa punaisen sävyjä, hääpuku oli suunniteltu kauniin punaiseksi, joten meidän ei tarvinnut kivivalinnasta käydä kovin pitkiä keskusteluja. Granaatteissa on huumaavaa hohtoa ja erittäin kaunis punainen sävy. Haasteenahan granaateissa on löytää kauniita kiviä, ilman suurempia virheitä ja halkeamia. Pieniä kiviä löytyy helposti- isommista toki saakin jo maksaa.

Nyt onnekseni olin hamstrannut (kerrankin hamsteriluonteesta on hyötyä) Helmetin Outilta (muistaakseeni) joskus vuonna kivi ja keppi erittäin kauniita granaatteja, jotka pääsivät kyllä morsiamen kaulalla oikeuksiinsa. Kivet hohtivat kilpaa morsiamen kanssa. Lisäksi onnistuin ujuttamaan koruun jotain sinistä....Brides treasure

torstai 2. helmikuuta 2012

Wedding series part 3

:D Vaikea aloittaa erinäisiä laskettavia ja lukuasioita huonolla muistilla ja numerohahmotuksella. Kuitenkin tarkoitus esitellä rästiin jääneitä kuvia vielä hääkorujen muodossa. Eli vuorossa omat koruni, sekä toisten kaasojen korvakorut. Lisäksi 101 korvakorua projekti etenee aavistuksen. (34, 35 ja 36)

Löysin oman mekkoni vasta päiviä ennen häitä. Ne sopivat tummansiniset mekot jotka löytyivät, kiristivät ja puristivat useammastakin kuin yhdestä paikasta (useimmiten, ironista kyllä...leveistä hartioista). Korunikin valmistui sohvalla istuen matkaa edeltävänä yönä. Korussa 0,6mm hopeoitua kuparilankaa (olisi pitänyt käyttää 0,8 kuten näkyy) ja wigjigillä vääntelyä... :D (Siihen aikaan yöstä tuntui hyvältä ajatukselta).



Kaason korut
Sitten vuorossa toisten kaasojen korvakorut. Perhoskaulakoru tuntui huutavan seurakseen kukkia. Perhoset ja kukat kuuluvat kauniisti yhteen. Kukat muistaakseni Vintaj-materiaalia Helmiliinalta =). 34/101 Ja sitten vielä toisen kaason korut. Hän kertoi pitävänsä hiukset ylhäällä, joten halusi isot ja kauniit korvakorut. Pystyin illan vain tuijottamaan toisten kaasojen koruja. Tunsin onnistuneeni. 35/101