Pages

perjantai 20. syyskuuta 2013

Siipien suojassa

Äiti-lapsi suhteessa on aina jotain ihmeellistä. Vaikka vuodet vierivät ja lapsikin saavuttaisi kunnioitettavan aikuiseksi mielletyn iän, oman äidin kanssa sitä käyttäytyy aina jotenkin... lapsimaisesti.
Onko kukaan muu huomannut tätä?

Siipien suojassa 1
Kuinka ollakaan, vastaheränneenä äitiharakan kanssa kirpparilla löytyi taas useita lapsuuden muistoja. Pitkin kirpparia kaikui "ÄÄ--ÄÄ- äiti et VARMANA edes VILKAISE noita Snö of Swedenin koruja kun sun tyttäres tekee koruja! Et kyllä varmana edes kehtaa!!". Täysin kypsää käytöstä lienee turha odottaa. Äiti suhtautui tähän omalla tyynellä rauhallisuudellaan ja ehdotti josko tekisin hänelle sulkakoruja. Helpommin sanottu kuin tehty.

Siipien suojassa 2

Sulat ovat äärimmäisen kauniita kuvatessa ja ulkopuolisessa tarkastelussa. Korujen materiaalina taas sulat ja höyhenet ovat yllättävän haastavia. Samanlaisen parin etsimiseen tuhrautuu aikaa, ja pieni tuulenvire aiheuttaa sen että höyheniä leijailee kissojen saalina pitkin kämppää. Lisäksi täydellisen parin löytyessä saattaa itse vielä sotkea liimaan, tai murtaa koko höyhenen.

Siipien suojassa 3

Tässä sulka/höyhensarjaa Siipien suojassa ensimmäiset kolme. Löysin pienellä metsästämisellä vielä vähän vaihtoehtoja, joten saan onneksi vielä lisättyä värivalikoimaa. Erään toisen projektin laskukaavalla korvakorut toimivat 85-87/101.

Niin ja leikkaus sujui hyvin. Verikokeet näyttävät lopullisen tuloksen, mutta meillä on kuorsaava ja kehräävä toipilas joka kerjää rapsutuksia sekä ruokaa hyödyntäen haavasidoksiaan häpeilemättä.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Pieni pelko sydämessä...

Lenkkeilyt jatkuvat hyvässä vauhdissa. Olen saanut innostettua ystäviänikin juoksemaan zombeja karkuun... ainakin niin kauan kun kelit sallivat. Loppuviikon lenkkeilyt ovat vaarassa jäädä sillä huomenna on päivä, jota olen pelännyt viikkoja.
Nimittäin huomenna rakas vanhukseni, Väinö pääsee leikkaukseen. Väinöltä leikataan suurentunut kilpirauhanen, joka on jo kuukausia aiheuttanut kiusaa ja aiheuttanut eräänkin väittelyn lääkkeiden syömisessä ja tablettien piilotuksessa. Väinö on onneksi kiltti, joten olen selvinnyt vain muutamalla naarmulla. Huomenna saan sitten tietää enemmän, ja toivon todella että kissavanhukseni selviää leikkauksesta hyvin. Kuulemma eläinlääkäri on Turun paras, joten toivo elää. Lapsenvahtia tarvitaankin sitten loppuviikko, sillä nukutuksesta toipuessa Väinö luulee olevansa maailman valtias ja haluaa kiivetä   kämpän korkeimmalle kohdalle. Myös pikkukissa (joka on pyöristynyt ja kasvanut reippaasti) pitäisi pystyä pitämään pois haava-alueelta.

Soft bell

Ja sitten kuvia lopuista bolakoruista. Töissä todellakin kolmen bolakorun tarve =). Ylläolevan bolakorun saaja ilmoittikin jo, että pelkää lapsen kyllästyvän tiukun helinään- niin usein koru on ollut käytössä vatsan päällä roikkumassa.

Sweet notes

Loppuun koru, jonka käyttäjää en ole tavannut ja uskon ettei hän koruista juurikaan perusta, mutta toivon todella että koru on mieluinen. Korun käyttäjä on hoitaja, joka on minua paljon opettanut ja jota olen koko urani ihaillut suuresti. Toivonkin nyt ja aikanaan kaikille kolmen korun omistajille rauhallisia ja suloisia hetkiä perheen parissa =)

lauantai 14. syyskuuta 2013

You'd better run for your life....

Jep, tällä kertaa romantikko juoksee. Ei kylläkään mustasukkaisuusdraamaa karkuun, kuten otsikko viittaa vaan ihan vaan kuulokkeet korvilla metsäpolkuja pitkin. Olen mukana oman Oriflame tiimini Wellness-hyväolo kampanjassa ja päätin oman olotilan kohentamiseksi testata Wellness tuotteita oman kolmivuorotyön eväiden tasapainottamisessa. Wellness- pirtelö toimii parhaiten palautusjuomana, joten täytyy olla jotain josta palautua.

Yövuorojen välillä törmäsin sitten jossain mainintaan pelistä Zombie run ja pitihän sitä kokeilla... (Heräämällä tuntia aiemmin iltapäivästä juoksemaan ennen yövuoroa, ja kävelemään kuin zombie aamuyön tunteina.) Ja olen koukussa. Nyt olen jo parisen viikkoa juossut pitkin ja poikin Turun metsiä zombeja karkuun. Minut tunnistaa takkuisesta tukasta, kirkkaanpinkeistä kuulokkeista ja satunnaisesta vilkaisusta taaksepäin, ennenkuin pinkoan kiroillen karkuun. En tiedä miksi, zombiet iskevät aina ylämäessä.... Kunto on vielä surkea, muttei minun tarvitse olla nopein ;) riittää kun olen nopeampi kuin hitain "syötäväksi joutuva". Työkaverit ovat joutuneet kestämään intoiluani enemmän kuin tarpeeksi....
Baby steps in bloom
























Korujakin on valmistunut. Työkavereiden keskuudessa on kiertänyt paljon hyviä uutisia. Näitä vielä muutama tulossa. Tämän bolakorun tarpeesta kuulin sirkuksessa, taitavanpelottavaa Draculaa ihastellessa.... Kollega alkoi onnellisena huokaisten kertomaan, ettei kohta tule mahtumaan farkkuihinkaan. Kertoi, että vatsa on jatkanut suloisesti kasvuaan päivä päivältä. Hetken aikaa kuunneltuani rohkenin kysymään (tällaisia kun tiedustelee, vaatii hieman rohkeutta) ... ja kyllä bola tulee tarpeeseen =)

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Hohtoa

Nyt kun sain kuvausstudioni jatkojohdon vihdoin toimimaan (loistavaa ajanvietettä pujotella kaappien takaa) niin kuvauspisteenikin on toimintavalmiudessa. Jatkoin harjoituksia muovailumassan sekä pitsin kanssa yhdistäen kummatkin mielenkiinnon kohteet. Ja viimeisenä silauksena tyylille on tietenkin, että hahmot hohtavat pimeässä. Näyttää villiltä öisen sairaalan peilissä...

Idea tähän yhdistelmään on äitiharakan. Joka nähtyään pitsikorvikseni, näytti omansa, jossa todellakin oli kapussi keskellä. Samalla ratkesi epätasaisten kapussien kiinnitysongelma....

84/101

Hankin yhtä jos toistakin pientä askarteluliikkeestä... voi olla, että kokeilut jatkuvat. Korvispari on 84/101