Pages

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kukkaistyttönä oloa


Ystäväni ja kollegani sai puhuttua minut hotelli Caribiaan puutarhamessuille, joka veikin suorastaan (Pasilaa lainatakseni) jännän äärelle.  Omat kasvikokemukseni rajoittuvat suurinpiirtein samaan kun muukin eläinkunnan ja luonnon ihmeiden tuntemukseni. Ympärillä oli siis kukkia, kasveja (ne vihreät) ja vielä enemmän kukkia. Tomaatintaimenia ;) lähdin hakemaan, mutta kasvuolosuhteiden ollessa väärät, jätin ne syvästi huokaisten vielä paikalleen.

Mukaan haalin sen verran kasveja, kun pyöräni mukaan jotakuinkin järkevästi sain mahtumaan. Siitä suuri kiitos myyjille, ettei yksikään silmänpyöräytyksen puolikkaallakaan osoittanut halveksuntaa tai hämmästelyä viherpeukalonsa hukannutta asiakasta kohtaan. Useimmat tarjosivat avuliaasti vinkkejä (seuraavaksi pitäisi muistaa nauhoittaa keskustelut, tai ottaa muistilehtiö ja kynä ohjeiden ylöskirjoitusta varten.


Ylhäällä kuvassa siis kiinanruusu ja oikealla näkyvissä pelakuu, joka on nimetty kuninkaallisen mukaan Nikolaiksi. Pieni googlettelu kertoo, että alkuperäinen nimenomistaja on ollut Venäjän keisarina.  Ajattelin mainita kukan nimen siksi, että ystäväni tulevat tietämään mitä tarkoitan, kun sanon viettäväni Nikolain kanssa aikaa parvekkeella. Isoisäni kun on opettanut että kukille pitää puhua paljon.

Ystäväni pohti kyllä pitkään, minkäasteiseen kidutukseen syyllistyn ottamalla kukkia, jotka onnistun kuitenkin kiduttamaan hellällä hoivalla hitaasti kuoliaaksi. Kuulemma lieventäväksi asianhaaraksi ei riitä se, että yrittää oikein kovasti. Messuilta juuri ostettuina ovat kuitenkin vielä mukavan vihreitä ja nättejä. Saa nähdä onnistunko ylittämään oman ennätykseni.... bonsaiparka kun kuoli kolmessa päivässä. Enkä tainut tehdä kasville yhtään mitään. Todennäköisesti se vain antautui minut nähdessään....

Seuraavana haasteena onkin kytätä ulkolämpötiloja, jotta tiedän koska kasviparat tarkenevat ulkona. Kuoliaaksi jäätyminen lienee raskauttavampi asianhaara kuin janoon tappaminen/ hukuttaminen?


Parvekkeelle valitsin yrttiamppelin. Kissojen takia ovista ei pääse kulkemaan näppärästi takapihalle, joten tämä päätynee yläkerran parvekkeelle kun hieman lämpenee. Olen kyllä tykästynyt tähän yrttivalikoimaan ihan keittiössäkin, ainakin mukavat minttuteet sain keitettyä. Voi kyllä olla, että täytyy jotkut muistilaput kehittää tähänkin yrttien tunnistamiseksi, muistamiseksi. Puolustuksekseni täytyy sanoa, ettei myyjäkään kaikkia tunnistanut. Ja toivoa, etteivät kissat erehdy luulemaan tätä heille tarkoitetuksi.