Kaikki tarvitsevat kunnon kätyreitä

Joskus, etenkin töissä tuntuu että läheisyyteen tarvitsisi kunnon liittolaisia, kätyreitä tekemään kaikki hommat. Ja ajatus pikkupikku minioneista roikkumasta korvanlehdillä, no se vaan on hauska. Kameran parantuessa sitä huomaa ettei tulostimen taso riitä vaatimuksiin, ja kissankarvat näkyvät entistäkin suurempina.



Kollegani palautti minut nopeasti maantasalle, muistuttamalla ettei minioneista ole apua lasin takana henkensä hädässä roikkuessaan. Itse koen että pelkästään ajatus auttaa. Uusi vuosi ja uudet tuulet, joten jatkossa välillä esiintyy rakkaudella, pienin tassuin väkerrettyä "Geek Kitten" mallistoa. Koneen ääressä tehtyä 8bittisestä eteenpäin....

Blue Christmas ja päätös viimeinkin

Tänä vuonna muutaman ystäväni joulu oli aikalailla sinisävytteinen. Ystäväpiirissämme nimittäin seurataan BBC:n suosittua sarjaa Doctor Who.  Joulunalus pyhiä vietettiin mm. The Day Of The Doctor-jakson parissa. (Lievästi hämmennystä ja pohtimista siitä kyllä seurasi).  Ne päivät taisivat toistaiseksi olla ainoita jolloin täälläpäin on ollut lunta. Näissä tunnelmissa ystäväni saivatkin sitten joululahjaksi Dr. Who aiheisia tiskirättejä ja kaulakorun, missä ikioma pieni TARDIS.



Lisäksi, jos vihdoin ja viimeinkin. Saisin päätökseen vahingossa facebookissa aloittamani 101 korvakorua projektin. Näitä ei jäljellä liene moniakaan, vaan ovat majoittuneet pitkin poikin maailmaa, kuten kiertävillä korvakoruilla on tapana. Jollei muuta niin ainakin pariton määrä löytyy pesukoneesta. Vai olikohan se pelkästään sukkia.  Yritän tähän uutta Flickr:n ominaisuutta. Kuvaa pitäisi pystyä kelaamaan, jotta näkee eri korvakorut =). Osa otettu jo uudella makrolinssillä. Tarkkasilmäisimmät huomanevat, kuviin on livahtanut jouluvaloprojektini kuva, korvakorupareja onkin sitten siis 101+1.  (Kiitos Flickr:n sekoilujen, laitan tähän vain linkin) 
Linkin takaa siis koko 101+1 projekti, ja viimeiset korvakorukuvat!

Tervetulotoivotus uudelle vuodelle

Vuoden vaihtuessa, ja vuodenvaihteen kiireiden jäädessä taakse on aikaa istahtaa koneen ääreen ja päivitellä tännekin pikkuhiljaa tehtyjä joululahjoja. Näiden parissa istuttiin parhaimmillaan vielä yösydännä ja kirottiin armotonta neiti aikaa joka juoksi ja hyppi kolmiloikkaa karkuun tämän tontun kätösistä.

Seuraavassa pienoinen paketti, jonka vein hierojalleni. Hän on pitänyt käteni toimintakykyisinä jo toista vai peräti kolmatta vuotta. Vähän jännitin, mutta koru sai iloisen vastaanoton. Ja tontun saa tarvittaessa korurasiaan kesää nukkumaan.


Olen kai vuosia sitten tehnyt viimeksi lupaukset käsityö ja blogimaailman suhteen. Ehkä olisi aika yrittää luoda uusia lupauksia. Saa nähdä kuinka käy.

1. Pyrin kirjoittamaan blogiini säännöllisesti (ainakin useammin, yritän rikkoa viimevuoden kokonaismäärän).
2. Harjoittelen ja kehitän vanhoja tekniikoita (riipusten tekoa, massailua ja kieputtelua).
3. 101 korvakoruprojekti :D olisiko jo korkea aika saada päätökseen?
4. Esittelen rohkeammin myös muita askartelujani ja ideoitani.
5. Kehitän kuvaamistani, joulupukilta saamani makrolinssin avulla.
6. Vuonna 2014, piparkakkutalo, vihdoinkin?
7. Opettelen kutomaan muutakin kun perus sukkaa ja kaulahuivia
8. Pyrin jättämään yli-isoilla kudinpuikoilla kutomisen


Olisikohan siinä. Lisäksi pitäisi irroittaa zombiet ja lähteä yli kuukauden tauon jälkeen yrittelemään uudestaan josko lonkat kestäisivät juoksemista. Tällä kertaa rauhallisemmin. Ja jos samalla voisi heittää jäähyväiset joulusuklaille ja kinkulle... Hyvää alkavaa vuotta 2014 kaikille!

Joulunalusprojekteja...

Kuten lähelläni elävät ihmiset ovat saaneet huomata,  alan joulun aikaan käymään kierroksilla. Projekteja ja tehtävää haalitaan kahdelle kädelle ja vähän varpaille ja miksei kaverinkin varpaille.
Juoksuprojekti sujui hyvin. 150km tuli täyteen, kunnes liukkaiden kelien ja yötäpäivää jomottavan lonkan myötä pitää ottaa rauhallisemmin. Melkein maltan.



Koruja ja käsitöitä valmistunee toivottavasti ajoissa pukinkonttiin. Täpärälle menee, mutta on mennyt aiemminkin. Viimevuodesta yhtään viisastuneena, saan jännittää edelleen saapuvatko lahjat postiin ja saako tonttu toimitettua paketit ajoissa.  Toivon, että edes tänä vuonna saisin piparkakkutaloni onnistumaan. Aika näyttää senkin.

Olen usein yövuorossa jutellut ihanan työkaverini N. kanssa. Hänen kanssaan meillä on yhteistä into ja rakkaus pöllöihin ja jouluun. Ja voi niitä ihanuuksia mitä näkyykään, kun nämä kaksi sanaa yhdistää Pinterestissä tai Googlessa.... Hänen kanssaan jutellessaan havaitsin, että minulla on niukasti kuvia jouluvalmisteluilta (tämän ajan ollessa niin kiireinen). Yritän viimein muuttaa tapani. Flickriin olen koonnut kansiota johon olen sanavihjeen mukaisesti kuvannut pienen askeleen jouluvalmisteluista ja odotuksista, samalla opetellen kamerankäyttöä. Toistaiseksi kuvani ovat melkein puhtaita vahinkoja, missä määrä korvaa laadun...

Tänään odottelin, toivoin lumentuloa ja pakkasia joten näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa, ja käpertyä katsomaan Tuntematonta Sotilasta, jo varmaan kolmattakymmenettä kertaa ;)

Eetu Suuri ja muita hittejä

Sain vihdoin ja viimein uuden minitietokoneeni (eli kännykkä) johon sain ladattua Zombie Runin kakkoskauden. Juoksukilometrejä kokonaisuudessaan alkaa olla takana kohta sata. Viimeaikoina nopeudet eivät enää kasvaneet, ja puhelimen kiukutellessa, meinasin jo jäädä zombielauman jalkoihin. Liityinkin Abel kylän juoksukouluun, ja kylän tohtori Meyers sekä radionkäyttäjä (radisti? radionis... ) Sam kannustavat ja opastavat minua. Tavoitteenani olisi jaksaa juosta koko 5km matka jouluun mennessä (eikä intervallina, matkoja kävellen kuten nyt).  Siinä pääsisikin jo pinkomaan zombeja pakoon kunnolla.

Musiikiksi latasin Iron Maidenin Edward the greatest. Tunnustan, olen aiheuttanut suurta hilpeyttä juostessani musiikin tahtiin.... Ilmojen kylmetessä palautuspirtelökin on tuntunut turhan kylmältä. Tänään keksin keittää Wellness-shakejauhetta osana kaurapuuroa. Juoksupäivänä toiminut mukavana lisänä, ja helpottanut hieman näläntunnetta joka on liikunnan lisääntyessä kalvanut.  Ehkä keväämmällä sitä kehtaisi sitten mennä mukaan innokkaan Oriflame-ryhmäni liikuntaprojekteihin.



Näihin aikoihin, joulun ja syksyn odotukseen sopii myös "joulutyyliset" Halloween korut. Nämä kulkuset vaiensin paperilla ja väänsin korviksiin. Nämäkin löytyivät Osaava nainen- messuilta, Silver Studiosta. Helmiharrastuksesta kertonee jotain se, että muille asiakkaille annettiin käyntikortti ja ohjeet liikkeen löytämiseen. Minua tervehdittiin iloisesti, tietäen että löydän tieni jälleen kerran..... Korvakoruprojektikin alkaa olla loppusuoralla. Lienen ensimmäinen joka mainitsi, viimeinen joka lopettaa. Tämä korvakorupari siis ollen 93/101. Saa nähdä tuleeko ensin täyteen 101 hölköteltyä kilometriä, vai 101 korvakoruparia...

Toipumisia...

Täällä jaksellaan jo aika hyvin. Väinö-kissan turkki on viimeisen päälle takussa, ja sen selvittäminen vaatii vielä aikaa ja voimavaroja. Väinö onkin saanut ikioman partakoneen ja suorastaan kehrää kun sitä käytetään. Kilpirauhastoiminnan korjaantumisen myötä turkin kunnon pitäisikin lähteä paranemaan ja takkujen poistumisen myötä olon pitäisi lähteä helpottamaan.

Pienenä työtapaturmana, kuten varmaan huomaatte, toisen puolen viikset ottivat hieman osumaa... Väinön oli aivan pakko kääntää päätään kun selän paakkuja ajettiin. Ja lopputulos näkyy. Lämpimänähän kissa onneksi pysyy patterin vieressä nukkuessa.

Itselläkin ollut hieman toipumista. Sormien nivelet tuntuvat ajoittain kuin sementtiin valetuilta. Syy on täysin omani, sillä löysin Kalastajan Vaimo blogista ohjeen kerrassaan supersuloiseen syysmyssyyn. Käytin itse talvioravan väristä lankaa ja olen neulonut sormeni tohjoksi. Ei sille mitään voi, halusin vain myssyni mahdollisimman pian valmiiksi....

Höyhenen kevyenä...

Tällä hetkellä olo ei kyllä ole höyhenen kevyt. Tietojen mukaan olen juossut/kävellyt yli 65 kilometria muutaman kuukauden aikana. Jos mietitte vauhtiani, kuvitelkaa kilpikonna kinuskikastikkeessa...

Ainakin yritän. Zombies, Run! takkuilee Lumiassani, harkinnassa on puhelin ihan vaan juoksua varten, mutta omatuntosamusirkkani kiukuttelee... en ainakaan vielä ole pystynyt perustelemaan itselleni puhelimen harkintaa.

Höyhenkorut jatkuvat... Edelleen materiaali, jonka käsittely tuntuu vieraalta. Kuvat onnistuvat vaihtelevasti. Runnotut höyhenet näkyvät. Kun saan korvikset jotenkin valmiiksi, pitää vielä varoa kissojen kynsiä ja hampaita. Etenkin nuorimmainen rakastaa kuvitella kaiken sulallisen saalisaläimeksi.


Korvakoruprojektinikin edistyy jotenkin. Nämä ovat parit 88-92/101 joten loppusuoralla mennään. Vasta yritetty pari vuotta.



Blogiin ilmestyy juttuja harvakseltaan, sillä joululahjatehdas on täydessä käynnissä, enkä halua kaikkia ainakaan täällä näytellä (vaikka näin hyvissä ajoin osa onnistuu varmasti jo unohtamaankin). Yritän koostaa vinkkejä ja ideoita käsityöihmisen joululahjoihin.



Sitten rientämään kohti sairaalaa... välillä muitakin vuoroja kuin yökyöpelin...