Ikuinen optimisti

Niin se minunkin loma loppuu pikkuhiljaa ja huomenissa pitäisi alottaa arki ja palailla töihin. Olen onnistunut keräämään virtaa ja aloittanut monta projektia, jotka vievät hyvin aikaa tulevina viikkoina. Kuten aina, onnistuin kesäloman aikana lähinnä vain aloittamaan materiaalien hamstrausta ja ideoiden keräämistä ja hieman raapasemaan erilaisia kokeiluja.

Töissä minut tunnetaan siitä, että kaikesta huolimatta pyrin näkemään asiat positiivisessa valossa ja näkemään valoa pilvisinä ja sateisinakin päivinä. Kuitenkin säännöllistä nurinaa aiheuttaa kahvikuppini hukkaaminen. Olen erittäin kiintynyt siihen, se on kivan kokoinen ja käteen hyvin sopiva. Kuitenkin unohtelen sitä aina erinäisiin paikkoihin ja olen pituudeltani niin lyhyt, etten näe aina tähystää ylimmälle hyllylle. Työkaverit aina muistuttavat minua pesemään kahvikuppini ja laittamaan sen hyllyyn mistä se ei häviäisi, turha toivo.

Päätinkin tehdä hätävarakahvikupin niille kurjille päiville kun oma pääasiallinen kahvikuppi on kateissa. Halusin siihen tekstin jonka piristäisi kiireisintäkin työpäivää ja muistuttaisi mukavista asioista. Joten väkersin kupin Dr Who lainauksella " I am and always will be the optimist. The hoper of far-flung hopes and the dreamer of improbable dreams". Teksti tietenkin tapani mukaan kunnon kauhuelokuvan veriseinä- fontilla.

Varaston täyttöä...

Asiakaspalvelua on monenlaista. Tunnustan, kun puhutaan arastelusta, mökötyksestä ja myyjien välttämisestä, olen joukossa ensimmäisten joukossa. Tukholmassa ahdistuin nenille pomppaavista myyjistä. Ostan mielelläni jopa elektroniikkaa netistä tilaamalla puhumattakaan joululahjaostoksista. Siltikin käyn mielelläni ostoksilla liikkeissä joissa minua tervehditään iloisesti ja kanssani jutellaan.


Vastikään kävin pyörähtämässä keskustan liikkeissä Presentossa sekä Blingissä oli ihanaa keskustella samanhenkisten ihmisten kanssa. Sain ymmärrystä ja myötätuntoa siitä, kun kerroin etten uskalla ostaa joulukorttitarvikkeita vielä sillä esimerkiksi harakkaveljeni rakastaa naljailla aiheesta. Kuulemma on ihmisiä jotka ostavat joulukorttitarvikkeensa joulun jälkeen, ja toinen ryhmä joka ostaa juhannuksena....


Blingissä minua tervehdiittiin hymyn kanssa ja tiedusteltiin tulenko hakemaan pöllövarastooni täydennystä. Tunnustan. Ostin jopa pöllöriipuksia koruihin joita tiedän etten osaa käyttää... Olen varastoni kanssa kohta kuin Roope Pöl... korjaan Ankka konsanaan.


Ihastuin vallan kovasti pitsikorviksiin. Ne ovat niin kevyet, suloiset ja helpot. Jotenkin ihastuttavat. Joten pompin riemusta ja taputin täriseviä käsiäni innoissani yhteen kun löysin niitä vielä lisää eri väreissä...



Ja ensi viikolla häämöttää töihin palaaminen ja arkirytmin löytyminen. Täytyyhän minulla olla näyttää jotain pientä kivaa korvissa... ;) olen saanut jotain aikaan....

Kahdeksan tassua ja lakatut varpaankynnet....

Loma-aamuihin saa yleensä herätä ihan rauhassa, mitä nyt kahdeksan tassua kerjäämässä huomiota. Aamu alkaa kahvikupin noudolla, ja yritän istua sohvalle sitä rauhassa juomaan. Hetken päästä pentukissa Olivia rientää paikalle tuoden palloa ja kinuaa heittämään ja leikkimään. Ennenkuin ehdin tarttua palloon, se onkin tassulla tönästy sohvan alle ja odotetaan että emäntä sen sieltä noutaa.

Aamukahvi sai jäädä ja seuraava puolituntinen vietettiinkin sohvan alta palloa metsästäessä. Palloja löytyikin melkein toistakymmentä. Aina pallon löytäessäni kuului vaan tyytymätön naukaisu väärästä pallosta, ja piti jatkaa seuraavaan. Samalla villakoirat saivat kyytiä... ja siivousintoileva neuroottinen kissa kehräsi tyytyväisenä.




Lisää muovailumassakokeiluja. Ohje Pinterestin ihmeellisestä maailmasta. Hyvin näkee vielä epätasaisen jäljen. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa harjoitellessa...

Niin... ja aamuni sen toisen neljän tassun kanssa. Väinöllähän edelleen lääkitys aamuin, illoin. Ja tiedämmehän kaikki miten kissalle annetaan lääke.




Yllä yksi tämänhetkisistä suosikkikorvispareistani. Pinterestiä liikaa lomalla selaillessani tulin huomanneeksi pitsinkäyttöä koruissa... joten kun Muovitukussa oli pieni pitsinpalaspussi, piti ottaa mukaan ja kokeilla. Korut ovat unelmakevyet ja ihanat. Tuulisella säällä täytyy hieman varoa. Nämä korvikset olivat siis 79-80/101.

Nyt kun kahdeksan tassua ruokittu, lääkitty ja pallotettu voin siirtyä hakemaan lisää kahvia ja seurata kuinka nuorempi jahtaa pieniä vihreitä kissapikku-ukkoja sutien laminaatilla. Jarrutuksesta seuraa aina vähintää 180 asteen käännös ja kissamaista nurinaa....

Hej på dig vaan sullekin

Viimein takaisin kotopuolessa. Kävimme työpaikan miniporukan kanssa pyörähtämässä Tukholman puolella ja nauttimassa kauniista kesäpäivistä. Voin kertoa, että on helpotus olla takaisin kotimaan puolella nauttimassa jäyhästä kulttuurista. Tukholmassa on puolensa, upeat maisemat ja toinen toistaan upeammat ja huolitellut ihmiset... Ostoksilla käydessä kuitenkin, muutaman tunnin nukkuneena, nurkan takaa pomppaava täydellinen kotirouva joka lirkuttaa iloisesti "Hej! Hur kan jag hjälpa?" alkoi kuitenkin jo ahdistaa.

Iltapäivästä alkoi kuitenkin jo helpottaa. Kävimme syömässä vanhassa kaupungissa ihastuttavassa pienessä "maalaisravintolassa". Olimme pitkään ainoita asiakkaita. Ruoka oli hyvää. Päädyimme lisäksi pariin sarjakuva- ja scifikauppaan jonne oli helpotus päästä. Ruotsalaiset nörtit jakavat saman mielenlaadun suomalaisten kanssa, katsekontaktia vältellään ja jos ohimennen hieman tönäistään on kiusaantunut mumistu anteeksipyyntö se paras vaihtoehto. Lisäksi kävelykilometrejä piristi itsekeksimäni "valokuvausleikki". Liian monta Dr Who jaksoa katsoneena, aloin metsästää Tukholman "weeping angels" patsaita. Onneksi montaa niistä tuijotettiin jatkuvasti, jollei muuta niin lokkien toimesta.




Loppuun lasia, tiikerinsilmää ja tietenkin. Tietenkin pöllöilyä... 

Massailuja..

Lomalla on ollut aikaa tehdä erinäisiä kokeiluja materiaaleilla ja olen löytänyt lapsuuteni suosikin, muovailumassat uudestaan. Hienommin sanottuna Fimo.  Muottikokeilujakin on tullut erinäisiä (tervetuloa silikoninkäry ja hyvästi muutama pöllöriipus). Ensimmäisenä esittelyyn tulee kukkakokeilu. Löysin ohjeen Pinterestin ihmeellisestä maailmasta, sääli vaan ettei linkki vie mihinkään ja kuvassa lukeva Monika's Cakes ei anna hakutuloksia. Kukasta tuli kyllä persoonallisen omannäköinen, kukan lajista ei ole kyllä tietoakaan.
Massan lisäksi keshi-helmiä sekä lasihelmiä.

Koru joka sieppasi hengettären

Yleensä tässä vaiheessa minulla on jotain kerrottavaa korusta, korun teosta tai niistä ajatuksista joita korun teko on minussa synnyttänyt. Tämän korun kohdalla ei ole kyllä sanottavana yhtään mitään. Korussa helmiäistä, metallia ja muovihelmi. Mitään erityisempää tässä ei liene...Tosin alan pikkuhiljaa uskoa että kirjoituksen muusa lienee vankina tuon punaisen helmen sisällä pyrkimässä ulos....

Sinne ja takaisin vai....

Televisiota katsellessa on hyvä tehdä käsitöitä. Siinä rauhoittuu paikalleen (huonoon asentoon) istumaan ja aika kuluu kuin huomaamatta. Yleensä sarjat ovat sen pituisia, ettei yhden jakson aikana ehdi kuin vähän aloitella ja suunnitella korun tekoa. Eilen katsoin pitkästä aikaa elokuvan, joten aikaa jäi enemmänkin. Elokuva oli Hobitti, joten kaulakorun lisäksi valmistui myös rannekoru (en edelleenkään koe osaavani tehdä enkä suunnitella niitä). Mustavalkoisissa sävyissä mennään edelleenkin, sillä helmet ovat sopivasti käden ulottuvilla.

Olin hieman hämmentynyt elokuvan lopusta... Tokihan jossain alitajunnassani muistin, että Hobitti on useampiosainen, mutten koskaan olisi kuvitellut, että kirjasta saadaan peräti trilogia. Jotenkin muistelisin ettei kirja edes ollut mahdottoman pitkä. Elokuvassa itsessään oli kerrassaan sydäntäsärkevän kauniit värit! (Ja romantikko vääntää pelkästään mustavalkoisia koruja...)

 Ja sitten takaisin lomanviettoon..... työkaveri jo kommentoikin, että olen varmasti tehnyt jonkin sopimuksen ilmojen hengettären kanssa....