Kahdeksan tassua ja lakatut varpaankynnet....

Loma-aamuihin saa yleensä herätä ihan rauhassa, mitä nyt kahdeksan tassua kerjäämässä huomiota. Aamu alkaa kahvikupin noudolla, ja yritän istua sohvalle sitä rauhassa juomaan. Hetken päästä pentukissa Olivia rientää paikalle tuoden palloa ja kinuaa heittämään ja leikkimään. Ennenkuin ehdin tarttua palloon, se onkin tassulla tönästy sohvan alle ja odotetaan että emäntä sen sieltä noutaa.

Aamukahvi sai jäädä ja seuraava puolituntinen vietettiinkin sohvan alta palloa metsästäessä. Palloja löytyikin melkein toistakymmentä. Aina pallon löytäessäni kuului vaan tyytymätön naukaisu väärästä pallosta, ja piti jatkaa seuraavaan. Samalla villakoirat saivat kyytiä... ja siivousintoileva neuroottinen kissa kehräsi tyytyväisenä.




Lisää muovailumassakokeiluja. Ohje Pinterestin ihmeellisestä maailmasta. Hyvin näkee vielä epätasaisen jäljen. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa harjoitellessa...

Niin... ja aamuni sen toisen neljän tassun kanssa. Väinöllähän edelleen lääkitys aamuin, illoin. Ja tiedämmehän kaikki miten kissalle annetaan lääke.




Yllä yksi tämänhetkisistä suosikkikorvispareistani. Pinterestiä liikaa lomalla selaillessani tulin huomanneeksi pitsinkäyttöä koruissa... joten kun Muovitukussa oli pieni pitsinpalaspussi, piti ottaa mukaan ja kokeilla. Korut ovat unelmakevyet ja ihanat. Tuulisella säällä täytyy hieman varoa. Nämä korvikset olivat siis 79-80/101.

Nyt kun kahdeksan tassua ruokittu, lääkitty ja pallotettu voin siirtyä hakemaan lisää kahvia ja seurata kuinka nuorempi jahtaa pieniä vihreitä kissapikku-ukkoja sutien laminaatilla. Jarrutuksesta seuraa aina vähintää 180 asteen käännös ja kissamaista nurinaa....

Hej på dig vaan sullekin

Viimein takaisin kotopuolessa. Kävimme työpaikan miniporukan kanssa pyörähtämässä Tukholman puolella ja nauttimassa kauniista kesäpäivistä. Voin kertoa, että on helpotus olla takaisin kotimaan puolella nauttimassa jäyhästä kulttuurista. Tukholmassa on puolensa, upeat maisemat ja toinen toistaan upeammat ja huolitellut ihmiset... Ostoksilla käydessä kuitenkin, muutaman tunnin nukkuneena, nurkan takaa pomppaava täydellinen kotirouva joka lirkuttaa iloisesti "Hej! Hur kan jag hjälpa?" alkoi kuitenkin jo ahdistaa.

Iltapäivästä alkoi kuitenkin jo helpottaa. Kävimme syömässä vanhassa kaupungissa ihastuttavassa pienessä "maalaisravintolassa". Olimme pitkään ainoita asiakkaita. Ruoka oli hyvää. Päädyimme lisäksi pariin sarjakuva- ja scifikauppaan jonne oli helpotus päästä. Ruotsalaiset nörtit jakavat saman mielenlaadun suomalaisten kanssa, katsekontaktia vältellään ja jos ohimennen hieman tönäistään on kiusaantunut mumistu anteeksipyyntö se paras vaihtoehto. Lisäksi kävelykilometrejä piristi itsekeksimäni "valokuvausleikki". Liian monta Dr Who jaksoa katsoneena, aloin metsästää Tukholman "weeping angels" patsaita. Onneksi montaa niistä tuijotettiin jatkuvasti, jollei muuta niin lokkien toimesta.




Loppuun lasia, tiikerinsilmää ja tietenkin. Tietenkin pöllöilyä... 

Massailuja..

Lomalla on ollut aikaa tehdä erinäisiä kokeiluja materiaaleilla ja olen löytänyt lapsuuteni suosikin, muovailumassat uudestaan. Hienommin sanottuna Fimo.  Muottikokeilujakin on tullut erinäisiä (tervetuloa silikoninkäry ja hyvästi muutama pöllöriipus). Ensimmäisenä esittelyyn tulee kukkakokeilu. Löysin ohjeen Pinterestin ihmeellisestä maailmasta, sääli vaan ettei linkki vie mihinkään ja kuvassa lukeva Monika's Cakes ei anna hakutuloksia. Kukasta tuli kyllä persoonallisen omannäköinen, kukan lajista ei ole kyllä tietoakaan.
Massan lisäksi keshi-helmiä sekä lasihelmiä.

Koru joka sieppasi hengettären

Yleensä tässä vaiheessa minulla on jotain kerrottavaa korusta, korun teosta tai niistä ajatuksista joita korun teko on minussa synnyttänyt. Tämän korun kohdalla ei ole kyllä sanottavana yhtään mitään. Korussa helmiäistä, metallia ja muovihelmi. Mitään erityisempää tässä ei liene...Tosin alan pikkuhiljaa uskoa että kirjoituksen muusa lienee vankina tuon punaisen helmen sisällä pyrkimässä ulos....

Sinne ja takaisin vai....

Televisiota katsellessa on hyvä tehdä käsitöitä. Siinä rauhoittuu paikalleen (huonoon asentoon) istumaan ja aika kuluu kuin huomaamatta. Yleensä sarjat ovat sen pituisia, ettei yhden jakson aikana ehdi kuin vähän aloitella ja suunnitella korun tekoa. Eilen katsoin pitkästä aikaa elokuvan, joten aikaa jäi enemmänkin. Elokuva oli Hobitti, joten kaulakorun lisäksi valmistui myös rannekoru (en edelleenkään koe osaavani tehdä enkä suunnitella niitä). Mustavalkoisissa sävyissä mennään edelleenkin, sillä helmet ovat sopivasti käden ulottuvilla.

Olin hieman hämmentynyt elokuvan lopusta... Tokihan jossain alitajunnassani muistin, että Hobitti on useampiosainen, mutten koskaan olisi kuvitellut, että kirjasta saadaan peräti trilogia. Jotenkin muistelisin ettei kirja edes ollut mahdottoman pitkä. Elokuvassa itsessään oli kerrassaan sydäntäsärkevän kauniit värit! (Ja romantikko vääntää pelkästään mustavalkoisia koruja...)

 Ja sitten takaisin lomanviettoon..... työkaveri jo kommentoikin, että olen varmasti tehnyt jonkin sopimuksen ilmojen hengettären kanssa....

Valintoja osa 2

Vihdoin ja viimein se on edessä. Loma nimittäin. Tänään aamulla kävelin sairaalan ovesta ulos, ja seuraava työvuoro on vasta kolmen viikon päästä... Minulta kyseltiin kovasti mitä suunnittelin lomallani tekeväni. En oikeastaan sen ihmeempiä. Olivia oikeastaan kiteyttää ne keskeisimmät suunnitelmat...

Mitä kuvassa ei ihan näy, Olivia nukkuu muutaman helminauhan, pihtien ja vaijerien päällä. Täysin tyytyväisenä. Kuvassa näkyy myös kirja, joka on apuna uuden kameran kanssa ja parempiin kuviin pyrkiessä ja totutellessa.

Sofia's choice korusarja jatkuu. Edelleen pyöritään samoissa materiaaleissa. Kuvat otettu kyllä vähän unisella silmällä. 101- projektissa mennään numeroissa 74-78. Allaolevassa korussa mattaonyxia ja "lohikäärmeenmuna" akaatteja. Ihania materiaaleja jotka olin täysin unohtanut!



Välillä tuntuu että helpompi tehdä koruja jos saa jonkin teeman. Jos oma mielikuvitus tuntuu olevan ehtymässä joku pieni rajoite kuten väri, tyylisuunta tai materiaali saattaa antaa uusia ideoita ja usein toteutankin sitten samalta istumalta useammankin korusetin. Helpompi raijata materiaalejakin työhuoneen ja olohuoneen välillä. Miten niin pitäisi työskennellä työhuoneessa?

Ylläolevassa korvisparissa laavakiveä. Kivan oloinen materiaali. Niistäkin täysin unohtanut että minulta löytyi näitä kolikoita vielä kaapin pohjalta..... Alla lisää mattaonyxia...

Ja viimeinen pari joka täydentää Sofia's choice sarjan. Hieman lisää riipuksia. Näistä viimeisistä onnistuin leikkaamaan aluksi väärän lenkin irti. Katsoin Dr Who:n jaksoja ja taisi keskittyminen olla hieman muualla... Onneksi löytyi yksi ylimääräinen niin sain vielä symmetrisen parin tehtyä.

Valintoja osa 1

Ollessani äitiharakan luona käymässä, yläkerran naapuri päätti pistäytyä käymään ja kertoi ongelmastaan ettei koskaan löydä mieleisiään korvakoruja. Hän kertoi arvostavansa klassisia muotoja ja mustan ja harmaan sävyjä. Hän halusi myöskin kunnonkokoiset korvakorukoukut, joten pitkästä aikaa valmistin koukut käsin. Siitä olikin aikaa, kun olin viimeksi itse korvakorunkoukkuja tehnyt, enkä meinanut enää muistaa mistä ne "ainoat oikeat ohjeet syntyivät" No, sain aikaan edes jotain. Tässä korvakorusarjaa Sofia's choice osa 1.  Ensimmäisissä koukku hopeaa (kuten lähes aina) lasia ja labradoriittia (jos muistan oikein). Melkein sain kiven välkkeen tallentumaan kuvaan...

Ja aivan ihanasti olen saanut kuvaan mukaan kiven pienen välkkeen lisäksi näkyville myös kissankarvoja. Niitä on ihan joka puolella. Sitä vaan ei voi välttää. Koukku vähän rusikoitunut.... sen saa siitä harjoituksen puutteesta...

Ongelmahan kuvaustilanteissa usein on, että vaikka kuinka pyrkii asettelemaan valot ja kuvattavan kohteen hyvin, paikalle rientää kaksi karvanenää jotka haluavat ehdottomasti tietää mitä tapahtuu, ja miksi emäntä makaa lattialla.  Alla olevissa kuvissa lasin, hopean ja metallin lisäksi larvikiittia, yllä kivenä pelkkä lasi...


Olen kyllä pikkuhiljaa pyrkinyt rakentamaa kunnon kuvausalustaa korujen kuvaamiseen. Jotain mihin saisi valon vuorokaudenajasta riippumatta, ja jossa pystyisin kuvaamaan melko kivuttomasti kuvia vähällä käsittelymäärällä. Nyt tämä tuotos pitäisi siirtää vielä työhuoneeseen, jotta karvanaamat eivät pääse änkeytymään laatikkoon. Kissat kun suorastaan rakastavat laatikoita.... Tosin, laatikon ulkopuolella osoittautuvat usein turhan nopeiksi kuvata, etenkin nuorempi joka on erikoistunut kuvauttamaan hännänpäänsä sekä takajalkansa.


Ylläolevassa lasia ja larvikiittia hopean ja metallin lisäksi. "Järkevää" materiaalien käyttöä, tiedän.
Ja äitiharakalle terveisiä, otin kuvani ihan itse. Kamera vain on uusi..... siitä juttua myöhemmin.

Ps. korvakorut tässä olisivat 70-73/101