Sinne ja takaisin vai....

Televisiota katsellessa on hyvä tehdä käsitöitä. Siinä rauhoittuu paikalleen (huonoon asentoon) istumaan ja aika kuluu kuin huomaamatta. Yleensä sarjat ovat sen pituisia, ettei yhden jakson aikana ehdi kuin vähän aloitella ja suunnitella korun tekoa. Eilen katsoin pitkästä aikaa elokuvan, joten aikaa jäi enemmänkin. Elokuva oli Hobitti, joten kaulakorun lisäksi valmistui myös rannekoru (en edelleenkään koe osaavani tehdä enkä suunnitella niitä). Mustavalkoisissa sävyissä mennään edelleenkin, sillä helmet ovat sopivasti käden ulottuvilla.

Olin hieman hämmentynyt elokuvan lopusta... Tokihan jossain alitajunnassani muistin, että Hobitti on useampiosainen, mutten koskaan olisi kuvitellut, että kirjasta saadaan peräti trilogia. Jotenkin muistelisin ettei kirja edes ollut mahdottoman pitkä. Elokuvassa itsessään oli kerrassaan sydäntäsärkevän kauniit värit! (Ja romantikko vääntää pelkästään mustavalkoisia koruja...)

 Ja sitten takaisin lomanviettoon..... työkaveri jo kommentoikin, että olen varmasti tehnyt jonkin sopimuksen ilmojen hengettären kanssa....

Valintoja osa 2

Vihdoin ja viimein se on edessä. Loma nimittäin. Tänään aamulla kävelin sairaalan ovesta ulos, ja seuraava työvuoro on vasta kolmen viikon päästä... Minulta kyseltiin kovasti mitä suunnittelin lomallani tekeväni. En oikeastaan sen ihmeempiä. Olivia oikeastaan kiteyttää ne keskeisimmät suunnitelmat...

Mitä kuvassa ei ihan näy, Olivia nukkuu muutaman helminauhan, pihtien ja vaijerien päällä. Täysin tyytyväisenä. Kuvassa näkyy myös kirja, joka on apuna uuden kameran kanssa ja parempiin kuviin pyrkiessä ja totutellessa.

Sofia's choice korusarja jatkuu. Edelleen pyöritään samoissa materiaaleissa. Kuvat otettu kyllä vähän unisella silmällä. 101- projektissa mennään numeroissa 74-78. Allaolevassa korussa mattaonyxia ja "lohikäärmeenmuna" akaatteja. Ihania materiaaleja jotka olin täysin unohtanut!



Välillä tuntuu että helpompi tehdä koruja jos saa jonkin teeman. Jos oma mielikuvitus tuntuu olevan ehtymässä joku pieni rajoite kuten väri, tyylisuunta tai materiaali saattaa antaa uusia ideoita ja usein toteutankin sitten samalta istumalta useammankin korusetin. Helpompi raijata materiaalejakin työhuoneen ja olohuoneen välillä. Miten niin pitäisi työskennellä työhuoneessa?

Ylläolevassa korvisparissa laavakiveä. Kivan oloinen materiaali. Niistäkin täysin unohtanut että minulta löytyi näitä kolikoita vielä kaapin pohjalta..... Alla lisää mattaonyxia...

Ja viimeinen pari joka täydentää Sofia's choice sarjan. Hieman lisää riipuksia. Näistä viimeisistä onnistuin leikkaamaan aluksi väärän lenkin irti. Katsoin Dr Who:n jaksoja ja taisi keskittyminen olla hieman muualla... Onneksi löytyi yksi ylimääräinen niin sain vielä symmetrisen parin tehtyä.

Valintoja osa 1

Ollessani äitiharakan luona käymässä, yläkerran naapuri päätti pistäytyä käymään ja kertoi ongelmastaan ettei koskaan löydä mieleisiään korvakoruja. Hän kertoi arvostavansa klassisia muotoja ja mustan ja harmaan sävyjä. Hän halusi myöskin kunnonkokoiset korvakorukoukut, joten pitkästä aikaa valmistin koukut käsin. Siitä olikin aikaa, kun olin viimeksi itse korvakorunkoukkuja tehnyt, enkä meinanut enää muistaa mistä ne "ainoat oikeat ohjeet syntyivät" No, sain aikaan edes jotain. Tässä korvakorusarjaa Sofia's choice osa 1.  Ensimmäisissä koukku hopeaa (kuten lähes aina) lasia ja labradoriittia (jos muistan oikein). Melkein sain kiven välkkeen tallentumaan kuvaan...

Ja aivan ihanasti olen saanut kuvaan mukaan kiven pienen välkkeen lisäksi näkyville myös kissankarvoja. Niitä on ihan joka puolella. Sitä vaan ei voi välttää. Koukku vähän rusikoitunut.... sen saa siitä harjoituksen puutteesta...

Ongelmahan kuvaustilanteissa usein on, että vaikka kuinka pyrkii asettelemaan valot ja kuvattavan kohteen hyvin, paikalle rientää kaksi karvanenää jotka haluavat ehdottomasti tietää mitä tapahtuu, ja miksi emäntä makaa lattialla.  Alla olevissa kuvissa lasin, hopean ja metallin lisäksi larvikiittia, yllä kivenä pelkkä lasi...


Olen kyllä pikkuhiljaa pyrkinyt rakentamaa kunnon kuvausalustaa korujen kuvaamiseen. Jotain mihin saisi valon vuorokaudenajasta riippumatta, ja jossa pystyisin kuvaamaan melko kivuttomasti kuvia vähällä käsittelymäärällä. Nyt tämä tuotos pitäisi siirtää vielä työhuoneeseen, jotta karvanaamat eivät pääse änkeytymään laatikkoon. Kissat kun suorastaan rakastavat laatikoita.... Tosin, laatikon ulkopuolella osoittautuvat usein turhan nopeiksi kuvata, etenkin nuorempi joka on erikoistunut kuvauttamaan hännänpäänsä sekä takajalkansa.


Ylläolevassa lasia ja larvikiittia hopean ja metallin lisäksi. "Järkevää" materiaalien käyttöä, tiedän.
Ja äitiharakalle terveisiä, otin kuvani ihan itse. Kamera vain on uusi..... siitä juttua myöhemmin.

Ps. korvakorut tässä olisivat 70-73/101

Onni on...

Onni on mummoutumista. Sitä on nyt ilmassa. Työkavereistani yksi toisensa jälkeen tulee mummoja, joistain jopa toista kertaa. Kahvipöydässä keskustellaan lapsenvahtivuoroista, sopivista harrastuksista, ja mummojen silmien kaikkinäkevyydestä.

Mummot ovatkin ihana ilmiö. Usein läsnä, ja heillä on mahdollisuus hemmotella lapsenlapsiaan omalla vahtivuorollaan. Ovat vanhempien apuna ja tukena, ja heillä on elämänkokemusta ja viisautta vuosikymmeniltä. Ja mummot haluavat hemmotella odottavia äitejä bolakoruilla. Nyt haluttiin bolakoruun vihreää, mikä on itselleni jotenkin haastava. Miellän bolat ja vauvoihin liittyvät asiat aina jotenkin pastellisiksi. Onneksi löysin varastoistani pastellinvihreää, mikäli sellaista edes on olemassa...

Onni on ruokaa kerjäävä kissa... Väinö on sairastellut, ja joutuu todennäköisesti lääkitykselle loppuiäkseen. Monta päivää hän oli väsynyt, eikä ruokakaan kelvannut... ja onnistui säikäyttämään pahanpäiväisesti. Nyt sitten vesimelonia syödessäni hän erehtyi kerjäämään... ja voi sitä helpotuksen ja onnen määrää. Kissalleni maistuu taas ruoka. (Ja sai suuhunsa muutakin kuin vesimelonia)

Ja viimeiseksi, kuten olen ennenkin sanonut. Onni on tomaatti...

Onnea on tietää että tomaatti on hedelmä. Onni on viisautta tietää ettei tomaatti kuulu hedelmäsalaattiin. Ja ennenkaikkea onni on ystäviä, jotka ymmärtävät vaikka se tomaatti siellä hedelmäsalaatissa välillä olisikin. ;o)

Anonyymit helmijalkapohjat...

Tämä on teille kaikille, näpertelijöiden kanssa eläjille, jotka tiedätte miltä tuntuu kun pienenpieni helmenpoikanen porautuu syvälle kantapäähän....  Ette ole ainoita, teitä on kuultu. Rakas helmiharakkaveljeni nimittäin suunnittelee paraikaa järjestävänsä kokouksia missä kaikki saisivat purkaa tuntojaan, niistä aamuyön hetkistä, jolloin kadonnut korvakorukoukku löytyy kantapäästä, niistä lauantaisista siivouspäivistä jolloin lattiaa pestessä lasikuutio porautuu kiinni polvilumpioon ja niistä loputtoman turhista imuroinneista, jolloin imurin putkea pitkin kalistelee helmiemo poikasineen....

Myönnän, näpertelijän kanssa ajanviettäminen vaatii uhrautumista, loputonta myötätuntoa ja lehmänkaltaista kärsivällisyyttä. Lopputuloksesta ei aina voi mennä takuuseen...

Ja takaisin itse asiaan eli koruun. Korussa on muistaakseeni jadea ja larvikiittia, ja koru tulee lahjaksi lahjanantajalle. Näin käy välillä, eli teen korun ihmiselle joka antaa korun lahjaksi, korun vastaanottajaa en ole tavannut. Sitten ei kun jännittämään sopiiko koru ja onko mieleinen....



Ja kaikille teille, jotka suunnittelitte liittyvänne yllämainittuun kerhoon, toivotan kärsivällisyyttä... ja tarkkanäköisyyttä. Suosittelen myös tarkastamaan sohvan ennenkuin istutte alas ;)

Tervettä lainajärkeä ja kasvituntemusta...

Olen nyt kohta vuoden harjoitellut puutarhanlaittoa, välillä paremmin, välillä huonommin onnistuen. Pihalla kasvaa suurinpiirtein enemmän nurmea kuin sammalta ja erinäisiä kasveja olen saanut suht hyvin kasvamaan pihalla. Sain pienen yrttipuutarhankin pihalle kasvamaan, vaan tein saman virheen kuin helmien kanssa. Tiedättehän... "Nämä näyttävät hyvältä yhdessä." Ja sitten ei enää mitään merkkiä missä on mitäkin. Joten kun yritin löytää puutarhastani yrttejä ruuanlaittoon, ei se enää ollutkaan helppoa. Persilijan erotin ruohosipulista, se oli vielä helppoa. Vaan basilikaa en erottanut mintusta, en haistamalla, en maistamalla enkä katselemalla.
Puolustuksekseni täytyy sanoa, etten ole ainoa jolla ei hajuaisti eikä yrttituntemus pelaa. Sain avukseni tuoreinta sukupolvea Marttojen viisautta, usein toimivan lainajärkeni. Tunnistuksessa ei siitäkään ollut apua. Lopulta päädyimme vain sopivaan kumpi yrteistä on basilika (voimakastuoksuinen) ja kumpi minttu. Googlettamalla selvisi, että erehtyminen lienee tässäkin tapauksessa inhimillistä, sillä kasvit kuuluvat samaan kasvisukuun.


Korvakorupareina 68 ja 69, mikäli olen jotenkin laskuissa mukana. Teemana jotain makeaa... Pitäisi varmaan ihan oikeastikin saada aikaiseksi järjestettyä itsensä johonkin kimppatilaukseen mukaan sillä korvakorunkoukut ja muutamat lasihelmet ovat oikeasti lopussa. Tai sitten kolata helmilaatikoita, mitä kaikkea sieltä löytyykään...

Auringonpilkkuja ja perhosia

Tein avainnauhoja useammankin, ja tämä on yksi jälkeenjääneistä. Ihan suloinen ja raikas. Tämän nauhan kuvauksessa on vahingoitettu eläimiä. Väinö-kissa uhrasi hetken olohuoneen viimeisistä auringonsäteistä jotta sain kuvan. Luulen kuitenkin, että Väinö tyytyy illanhetkiin sylin lämpimässä hyvityksenä.