Tuhlaajatytön paluu...

Kotipuolessa käymässä äitiharakkaa ja isovanhempia katsomassa. On virkistävää palata tuttuihin maisemiin. Äidillä uusi koira, joten nukuin sitten koiranpoika kainalossa. (Iltapusuista, nuolaisuistta kieltäydyin kuitenkin). Lenkkeilyä, ja kirpparilla kiertelyä... leppoisaa aikaa (tietääkö kukaan miten Bonsai-puuta hoidetaan??). Sain myös hieman myöhäisen syntymäpäivälahjan, Pentikin vanilijasarjaa sydänlautasen ja piirasvuoan. Kuvailen jos saan aikaiseksi leipoa jotain täytettä (nythän olisi leipomisviikko tai jotain..)

Sain myös äidiltä muistutuksen, että ei ole sopivaa pitää äitiharakkaa vanhoissa patinoituneissa koruissa. Koska äitiharakan korvisten laatu oli järkyttävä, ja koska minulla oli materiaaleja mukana sain väsättyä muutaman tv:tä katsoessa. Äidillä oli mistä valita, ja muutama jää yleisvarastoon. Viimeaikoina yleispätevä lahjakoruvarasto onkin supistunut, ja kun saan tilauskorusuman purettua, onkin aika väkertää lahjavarastoa. Muutama oma korukin on suunnitteilla.

Uusia kokeiluja myös varastossa. Tein työkaverille korviksen, joita voi pitää peräkkäisissä reijissä. Sen verran pieni korvis, että haastava kuvata. Työkaveri piti korviksesta, pitääkin vielä tehdä tälle yksittäinen kaveri.


Nyt fiilistelemään alkavaa talvea. Ulkona sataa hiljalleen lunta, minulla on jo riisipuuroa ja luumukiisseliä ja aivan ihana shiatsuhierova tuoli....

Rotunainen

Valitsin tuon otsikoksi, silläkin uhalla että Googlen näppärät hakutontut sekoavat. Muutamana päivänä töissä tiettyä käytävänpätkää kävellessäni jostain muistoistani heräsi kappale jota aloin hyräilemään ihmetellen... kunnes työkaveri tunnisti kappaleen Lea Lavenin Rotunainen- kappaleeksi. Sinäänsä sanat kyllä kelpaavat, minäkään en ole lady enkä missityyppinen ;)

Tähän saumaan sopii esitellä uusin tilauskoruni, Rotunainen. Jälleen ihanien kollegoiden tilauksia. Nopat kotikylän kirpparilta ja ketju löytyi samalla matkalla kun selvisi että SPR:n piste ja ja verenluovutustoimisto (hieno sana, eikö?) on matkalla helmikauppa Blingiin.


Viikonloppu töissä ja rauhassa kotona. Aikaa siivoilla (keittiön alakaapit kätkevät sisäänsä ihmeellisiä asioita ja paljon tilaa), näperrellä (vielä kun muistaisi miten kantapäät kudotaan sukkaan) ja aikaa katsoa Sinkkuelämää (kai tässäkin jokin suositus jonka jälkeen pää pehmenee pysyvästi). Ja ennenkaikkea aikaa nauttia syksyn valoista, pienistä iloista, ja suunnitella jotain poikkeuksellista lokakuun Helmetin teemaa varten....

Kuun valoa ja kimmellystä

Jatkoin samalla tutulla linjalla kuin perjantaina. Eilen kompastuin kahvakuulaan, heittäen kuperkeikan pitkin olohuoneen lattioita päätyen halaamaan pöytää. Eli nyt on varpaan lisäksi pari polvea, yksi olkapää ja ranne aristavien listalla ja naapurit oppivat uusia kirosanoja. Onneksi ikää on vielä näin vähän, vanhempana voisin tällä lentelyllä päätyä laitokseen. Ja onneksi ne yliliikkuvat nivelet antavat aika paljon periksi (pää ei puisena sitäkään vähää, se säästyi kyllä tällä kertaa).

Aina en ole korujen tilaajan kanssa yksimielinen. Tätä tapahtuu hyvin harvoin, mutta käy kuitenkin. Uusin esimerkki on kun työkaveri halusi, että teen pelkistä hiotuista kuukivistä korun. Mietin tätä jopa niin paljon, että työkaverini tuli uniin kummittelemaan ja vastustamaan päätöstäni. En vaan halunnut, että kuukivit käytössä hioituisivat toisiaan vasten ja murenisivat. Lisäsin vähän lasia, kristallia ja hopeaa ja syntyi Heart full of Moonlight. Mielestäni ihan kiva, vaan saa nähdä mitkä "haukut" saan tilaajalta. Koru oli sarjassamme vaikea kuvata... tietokoneen päällä yritin, heijastus melkein parempi kuin kuva itse... Koru on siis hyvin pieni, onkohan 11 kokoisia siemenhelmiä...ja choker malli

Sisaruksia ja perjantain pamaus

On monta tapaa aloittaa viikonloppu... perjantain juhliminen lienee jo perinne. Jotkut hakee kirjoja, hyvää viiniä ja rentoutuu. On niitäkin jotka vaan jatkavat työntekoa eivätkä hahmota milloin viikonloppu oikein on. Minä päätin aloittaa viikonloppuni pamauttamalla pikkuvarpaani vinottain sohvankulmaan. Se on turvoksissa ja sinipunavioletinkirjava. Tapansa kullakin.

Sinisen ja violetin sävyissä on syntynyt myös uusimmat sisaruskorut. Kutsun sisaruskoruiksi samalla tyylillä hieman eri toteutuksella syntyneitä koruja. Niitä on tässä blogissani syntynyt jo jonkin verran, lahjoiksi on kiva antaa ystävyyskorujen tyyliin hieman samanlaista. Uusin koruni onkin aikaisemmin syntyneen korun sisaruskoru.

Purple dreams on edeltäjäänsä hieman jäykempi (vääränpaksuinen vaijeri) koru, mutta ametistit ja ab käsitelty lasi tuovat siihenkin hienovaraista hohdetta. Foliolasiriipus sopii hyvin korun keskipisteeksi. Nyt minulla piisaakin foliolasisydämiä, tilasin innoissani tietenkin niitä ja hieman muutakin... ja menin siivotessa löytämään insinöörin toimistopöydältä vanhan varastoni. (En todellakaan tiedä miten ne eksyivät sinne, onneksi insinööri on kärsivällinen... helmiä kun löytyy joka huoneesta ja joka nurkasta).

Loppuun vielä parempi kuva korusta, mutta sitten täytyy kiiruhtaa. Siivottavaa piisaa vielä, kaupassa on käytävä ja sairaala kutsuu yörauhan valvojaa....


ps. tässäkin korussa hopeinen lukko, mutta taidan jättää tageista pois ja keskittyä lisäämään hopea kohtaan vain koruja joissa päämateriaalina hopea

Välipalaa...

Eli minikoruja. Työpaikalla opiskelija halusi lyhennetyn version järeästä ketjukorustani. Materiaalit valmiina ja se oli helposti tehty. Kupari ja vihreä ne yhteen soppii....
Yksinkertaisessa chokerissa on kieltämättä puolensa. Kuin myös karvalankatyynyssä kuvausalustana...

Sain myös vihdoin ja viimein aikaiseksi sen, mitä olen uhonnut iät ja ajat. Tilasin nimittäin anttilan pimeiltä päiviltä sinkkuelämää-boksin. Kaikki kaudet ja lisämateriaalia :D onpahan hyvää katseltavaa koruja tehdessä. Tätä kyllä rajoittaa se, että minun täytyi luvata, etten saa katsoa insinöörin ollessa paikalla. Niinpä... urheilu kyllä löytää tiensä tv-ruutuun mutta laatudraama. Vinhaa, muuten.... sinkkuelämää sarja on suomessa k 18. Kerrankin k18 sarja jota uskallan katsoa!

Juuria

Mitä voi tehdä vapaapäivänä. Sinä Ainoana viikon aikana. Voi ottaa imurin ja hengityssuojaimen käyttöön ja suursiivota olohuoneen. Voi tutkia niitä kirjoja jotka on hankkinut kirjakaupasta, tai kirjastosta (palauttaa ne vanhat ja maksaa kirjaston käyttömaksuja), voi katsoa kun tv:llä voi pelata pallopelejä.....(ja voi yrittää auttaa tassunpäällä siivousrätin kanssa, maata kirjan päällä tai yrittää auttaa palloa, ettei se putoa tv:n alareunasta..)

Vapaapäivänsä voi myös käyttää koruja tehden, tietenkin. Työkavereilta taas korutilausta, joten niiden ideointia... Tämän korun tilasi ihana ihminen, jonka kanssa voi keskustella mistä vain, ja joka pystyy rautaisesta tietotaidostaan jakamaan järkeilykykyä myös työuraansa alottavalle. Ajattelin, että hänen tilauskoruunsa sopii sodaliitti, sillä sodaliitin pitäisi tasapainottaa mieltä ja herkistää vaistoja. Sodaliitti on myös täydellinen jokapäivän arkikoruun, ja swarovskit tuovat blingiä kyllä juhlaankin...

Vapaapäivinä ja työpäivinäkin voi joutua tekemään päätöksiä, niitä jotka laittavat versomaan juuria. Niitä rönsyileviä, jotka löytävät paikkansa kuin vahingossa. (Ei sitä Tuiskun biisiä...) Sitä on vaan palava halu, tehdä päätöksiä, puolihuolimattomasti, hätiköiden... päätöksiä jotka kasvattavat juuria. Sitä, miten pitkälle juuret yltävät ja kuinka vahvaksi ne muodostuvat aika näyttää... Ehkä se on se 25:n ikävuoden kriisi ;) vaikka minusta, ainakin vielä vanheneminen on kivaa. Loppuun vielä parempi kuva korusta...

Kirjoja, kahvia ja koruja....

Sadepäivä ja yövuoroista toipumista. Melkein hereillä. Nautin kyllä sateesta. Muistan lapsuuden käsinukkepesukarhun PiliPomin, joka tuli aina tanssimaan sateella. Siksipä ei juuri harmittanut lähteä sateella kävelemään ärrältä hakemaan kirjapakettia. Jamien ja Clairen tarina jatkuu yhä!! En voinut uskoa, että kirjailija jatkaa vielä sarjaa. Vaikka niska ja selkä laulaisivat kilpaa hoosiannaa, aion lukea tuon kirjan.

Sadepäivään sisältyi myös valmistuneiden tilauskorujen pakkausta, pieniä yllätyksiä matkaan ja postiin. Hiljaa mielessäni pistin taas eräälle ruotsalaiselle korumerkille 6-0 kampoihin kun solmin pusseja, hommasin postin kukalliset pehmustetut kirjekuoret ja askartelin koruille kortit. Kuva on sateella otettu mutta antaa osviittaa....
Kortien ulkoasusta saan kiittää Helmetin Outia joka kauppasi ihania leimasimia. Lattiaa myöten kaikki on musteessa (ja poskella se hieno musta sormenpäänjälki), sillä tajusin ettei yleissivistykseeni kuulu pienintäkään hajua leimasinten puhdistuksesta. Presentosta hommasin leimasimienpesunestettä....mutta kaikki ei vieläkään ihan mene kuten suunnittelin. *Huokaus*

Välipalakorviksia tilauskorujen välissä. Tyhjensin varastostani karkkimaisia helmiä ja leikittelin väreillä ja ideoilla. Säröakaatteja nyt on näkynyt joka toisessa korublogissa, mutta minkäs voit... ne ovat vaan kiehtovan kivan näköiset.



Sitten vielä Stingin sanoin Be yourself no matter what they say. eli persoonalliset noppa-hunajapalakorvikset. Nämä näitä välipaloja. Sitten varmaan taas tilauskorujen kimppuun. Tai leikkimään Thing a ma wig jigin kanssa. (Kaveri meni hauskan näköiseksi kahvitellessa kun kysyin seuraksi hakemaan). Ja illalla Nurse Jackie!!!! (olen katsonut jo melkein kaksi kautta, mutta hyviä sarjoja voi katsoa uudestaan ja uudestaan.... ellei Luiden Kaiku kuulu ja vie mukanaan..)