Päiväni murmelina

Eli toisintoja koruista. Minulta on viimeaikoina tilattu koruja pareittain, eri väreissä. Pistän kuitenkin näytille kun on vähän eroa kuitenkin. Tästä kuvasta en ole kuitenkaan niin varma, vähän taas hätäisellä kädellä kuvattu ja pimeiden päivien lisääntyessä pitäisi alkaa järjestellä uutta kuvauspaikkaa. Vuorikristallikorut eivät muutenkaan ole helpoimmasta päästä....


Viimeaikoina töissä on tullut puheeksi korujentekoni, ja tyylitietoiset työkaverini ovatkin pyytäneet minulta koruja näytille. Onneksi ideoita piisaa. Joka kerta yövuoroissa, katselen vaan alaspäin levittäytyvää Turun valomerta ja saan kymmeniä ideoita... myös shoppailua on tullut tehtyä (ihan vähän vain). Taidampa aloittaa korvismaratonilla (lämmittelynä) ja sitten kokeilla kaulakoruja. Lopuksi yrittää kaikkein vaikeinta, eli rannekoruja. Yliliikkuvilla ranteilla ja hoitajan ammatilla....rannekorut eivät vain ole tuntuneet hyvältä. Mutta muut voisivat pitää niistä. Täytyy siis yrittää....

Syksyn tuulet tuovat uutta....

Alkuun pitäisi keksiä aina jotain osuvaa, mutten koskaan onnistu. Syksyn tullessa kuulee aina sen saman tarinan, käperrytään villavällyihin ja sytytetään kynttilöitä. Villavällyt kelpaa, kynttilöitä ei uskalla kun Väinö kihartaa viiksensä, mutta syksy tuntuu silti omimmalta ajalta. Ei ole tukalan kuumaa, ja voi nauttia kaupungin kauniista valoista pimeässä.

Syksyn tullen onkin energiaa ja intoa kokeilla uusia asioita (jos ei aikaa). Tässä onkin juhlittu syntymäpäiviä uusia juttuja kokeilemalla. Vietimme viikonlopun kylpylässä. Erilaisia hoitoja tuli kokeiltua (hieronnan jäljiltä olin kuin halolla hakattu, se niistä joustonivelistä), turkkilaisessa saunassa istuttua ja kimaltavia kattokruunuja ihasteltua. Ulkoaltaassa oli ihana pulikoida ja jättikokoiset pyyhkeet ja pehmeät vuodevaatteet kun saisi kotiinkin. Muitakin asioita on tultu kokeiltua. Epätoivoinen yritelmä kortteilussa:

Vapaapäivät on menneet myös ihan tuttuja asioita puuhaillen. Oriflame-tilaukset ovat purettu, uutta mainossatsia pitäisi pistää kehiin. Tilauskoruja syntyy myös tasaiseen tahtiin ja siivotakin pitää. Vapaat pitää onnistua ajottamaan tehokkaalla toiminnalla. Onneksi suurin osa on kuitenkin mieleistä. Tänään aamulla sain tehtyä tilauskorun, parin aiemmin esitetylle kissakorulle. Nyt vaaleanpunaisena. Korut menevät ystävyksille, toivottavasti kelpaavat. Olen käyttänyt ennätysmäärän hopealankaa näihin muruihin....

On aamu...

Kaupunki vielä uinuu, kuu jossain mailleen painuu, yön usva hiljaa leijuu pois... Jep hyvin arvasitte. Jatkoin tällä yötyö-linjalla. Jälleen singahtaen aamuvuorosta yövuoroon. Yövuoroissa on mukava olla, rästitöitä pinoutuu vaan vapaille vino pino väsymyksen ja vääristyneen sisäisen kellon takia. Tänäänkin sain itseni juuri ja juuri yhdeksi kammettua ylös sängystä, ja kotiyö takana. En kyllä ole ainoa jota aamuisin vähän väsyttää... Väinö ei viitsinyt sängystä paljoa heräillä vaikka petasin sängyn, suoristin lakanat ja heitin koristetyynyjä päälle... Nyt päivitellään blogia ja tehdään rästitöitä yhdessä, Väinö istua tapittaa sylissä antaen välillä lupsuvien silmäluomien välistä arvostavia silmäyksiä työlleni.

Tilauskoruja on syntynyt kiitettävään tahtiin ja niitä on jonossa kiitettävä määrä, kuvaaminen ja tietokoneelle päivittäminen hieman jumii. seuraavaa korua lähden yövuoroon näyttämään, että kelpaako omistajalleen. Materiaaleina hopea, lasi. Korun lukkoa, ja riipusta voi siirrellä, eli korusta saa monen pituista. Korun riipus olikin pirullinen kuvattava, se nimittäin heijastaa ympäristöstä kaiken.



Ps. osaisko joku neuvoa miten saan blogitekstin tunnisteet, tagit tonne sivuun näkyviin? Olen kiltisti tagittany tekstit kyllä, mutta en saa niitä näkyviin :D

Yöperhonen....

Nähtävästi tän viikon asun töissä, eilen iltavuorossa, tänään aamuvuorossa ja vielä pitäisi aloittaa illalla 4työ-yön putki. Yöllä on kyllä kiva olla töissä, yleensä rauhallista. Ilmapiiri on kokonaan erilainen.

Kuvakin seuraavasta korusta on valitettavasti vähän väsynyt. Onnistuin kuvaamaan sen ainoalla pilvisellä hetkellä. Koru on harvinainen tilauskoru, sillä se on toisinto omasta kaulakorustani. Pyrin välttämään samanlaisten korujen tekemistä, mutta nyt alkuperäinen koru on omani ja tilaajana kuitenkin ystävä. Tavoitteena on tehdä vielä yksi kissa. Tätä uutta versiota tehdessä ihastuin tähän korumalliin. Täytyy leikitellä suurilla lenkeillä myös jatkossakin. Korussa hopeaa, lasia, onyksiä ja rihkamariipus.


Ja sitten valvomaan sairaalan rauhaa. (Yritän olla aivastamatta yöllä potilaiden vieressä ;) )

Rakkaudesta finrexiin....

Jep... flunssa-aalto iski jälleen. Iltavuorossa töissä puhuin kai liikaa ja ääni lähti. Viimeiset pari päivää puhumatta ja vuoteessa. Harvinaisen ikävä, mutta verrattain harmiton sairaus. Täytynyt tsempata, että olen malttanut olla puhumatta, ja hiljaa paikallani enkä vastaillut kysymyksiin tai lähtenyt lenkille. Viimeisen parin päivän aikana olen varmaan katsonut 20 tuntia elokuvia (yritin olla hereillä mahdollisimman paljon, että kulta saisi yskältäni nukutuksi) ja tehnyt myös voinnin mukaan vähän koruja. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Nivelet toki jumissa ja ääni vieläkin käheä.

Mutta nyt sitten kuvia kehiin. Korusetti jonka työkaverini tilasi lahjaksi. Jos kelpaa, teen vielä toisen vastaavanlaisen setin. Olen harvinaisen tyytyväinen etenkin rannekorun malliin. Kaulakoru on pitkä ja sitä voi pitää yksinkertaisena, kaksinkertaisena tai rennolla solmulla. Voisin kuvitella, että näyttää kivalta esimerkiksi kauluspaidan kanssa.

Tekniikan ihmelapsi

Nykytekniikka on ihmeellistä. Suunnittelen ja kirjoitan tätä blogipäivitystä bussissa matkalla Helsingistä Turkuun. Arvaatte varmaan myös, kuinka siinä sitten viimein kävi. Vanhassa läppärissäni on puoliksi Kubuntu lohikäärme, puoliksi Windows, ja ne eivät tule toimeen keskenään. Vanha kone vaan väsyi ohjelmistopäivityksiin. Siispä päätin, että insinööri saa pitää lelunsa ja kävin hakemassa oman, sievän pikku apulaisen Citymarketista (salaa insinööriltä tosin).

Uusi muruni on Packard bellin dots ja alle puolentoista-kilon painoisena oikeastikin kannettava, vanhan raahattavan tietokoneen sijaan. Pientä eksotiikkaa tosin löytyy yrittäessä löytää näppäimet bussin heiluessa, mutta uskoisin tulevani toimeen. Pikkuiseni mahtuu jopa käsilaukkuun. Insinöörin hyväksyntää odotellessa.

Olen viimeaikoina tehnyt pari isompaa koru- ja helmitarviketilausta. ensimmäinen oli Gemalia-kimpassa, ja sen aikaansaannoksia esittelenkin tässä, jälkimmäinen FMG kimpan tulokset odottavat kotona. Gemalia kimpan kupariketjusta ja ihanista lasihelmistä syntyikin peruskorusetti. Autumn Whispers Once More. Tästä korusta olen tykännyt ja se on muutaman päivää ollutkin kaulalla.

Korvispiikkimonsteri

En erityisemmin ole viimeaikoina välittänyt korupiikkien tekemisestä, sulatuksesta ja keittämisestä sitruunahapossa. Siksi onkin jumahtanut tämä kaulakoruvaihe päälle. Ranne/nilkkakoruja en osaa käyttää, ja korviskoukkuja ei vaan ole. Mielestäni niitä aina reilumman satsin teen, joten olen tullut tulokseen, että jossain on pienen pieni karvainen monsteri, joka käyttää minun korvakorupiikkejäni hammasväliensä kaivelemiseen. Sille tuntuu kelpaavan muutkin helmet, jotka varmasti välillä jäävät hampaankoloon.

Välillä päivät/työpäivät tuntuvat menevän kiivaampaa tahtia. Yleensä tahtia kestää vain pari päivää, ehkä sitä on stressaantunut, tai sitten vaan mielenkiintoinen työ tempaa mukaansa. Viime yönäkään en juuri nukkunut, heräsin ulkona kuuluneeseen kilahduksentapaiseen ja havahduin kun olin sängystä ylhäällä viemässä lääkkeitä potilaalle, olettaen ilmeisesti ääntä tippalaskuriksi....

Vastaavina hetkinä olen niin kiitollinen, että minulla on korut. Muotoja, värejä ajatellessa kaikki muu unohduu, sitä keskittyy ajattelemaan, syntyvää korua. Tällainen "terapiakoru" on syksy 2010 ensimmäinen koru Autumn Mystery. Syksyisiä värejä, pimeneviä iltoja ja lempikiveni ametisti. Ametisti on materiaali joihin turvaan koruja tehdessä usein. Se tuntuu omalta.



Kuvaankin olen melkein tyytyväinen. Vaikka se tarkkuudessaan osoittaa lenkkien virheitä, riipuksen kolhuja niin sain siihen vangittua ametistin hohdetta.
Helteisiä lomapäiviä teille, minä lähden ruokkimaan monsteriani, jos saataisiin korvakoruja.