Kotoilua ja tassuttelua

En tiedä, olenko ainoa jota ärsyttää epävarmuus astianpesukoneen tilanteesta. Koskaan ei muista, ovatko siellä nyt puhtaat, vai likaiset astiat menossa ja monesti syyllistyn siihen, että mitään ajattelematta vain nappaan sieltä sen (likaisen) kahvikupin. Keksin kuitenkin (kuten niin monet muutkin) siihen näppärän ratkaisun. Ostoksilla käydessäni satuin löytämään tulostimeen sopivaa magneettista paperia.  Nettiä selailemalla löytyikin sopivat tekstit keittiöön sopien, ja sitten vaan hyödyntämään. (Löysin myös kuvia, missä samaan tarkoitukseen on hyödynnetty esim. Britney Spearsin kuvia clean vs dirty).

Lisäksi alla yksinkertainen jaspiksesta ja sammalakaatista valmistunut koru syntymäpäivälahjaksi. Riipuksissa hieman kohdennuksen ulkopuolella on ystäväni koirat =). Koirat ovat kerrassaan ihastuttavat. Toinen, pienempi on suorastaan herrasmies. Suutelee aina tavattaessa kädelle, ja saattaa kiltisti paikasta toiseen. Toinen onkin jo kunnonkokoinen nuori nainen. Hän on suorastaan rakastettava, ja virtaa piisaa vaikka pienelle kylälle. Arvioin itse koiralla olevan virtaa noin viisi kahvipannullista, ystäväni totesi tähän että arvioin alakanttiin. Rakkautta ja riemua tämä koira jakaa roppakaupalla. Pelkästään ihaileva katse, jonka koira suo omistajalleen riittää sulattamaan sydämiä.

Kukkaistyttönä oloa

Ystäväni ja kollegani sai puhuttua minut hotelli Caribiaan puutarhamessuille, joka veikin suorastaan (Pasilaa lainatakseni) jännän äärelle.  Omat kasvikokemukseni rajoittuvat suurinpiirtein samaan kun muukin eläinkunnan ja luonnon ihmeiden tuntemukseni. Ympärillä oli siis kukkia, kasveja (ne vihreät) ja vielä enemmän kukkia. Tomaatintaimenia ;) lähdin hakemaan, mutta kasvuolosuhteiden ollessa väärät, jätin ne syvästi huokaisten vielä paikalleen.

Mukaan haalin sen verran kasveja, kun pyöräni mukaan jotakuinkin järkevästi sain mahtumaan. Siitä suuri kiitos myyjille, ettei yksikään silmänpyöräytyksen puolikkaallakaan osoittanut halveksuntaa tai hämmästelyä viherpeukalonsa hukannutta asiakasta kohtaan. Useimmat tarjosivat avuliaasti vinkkejä (seuraavaksi pitäisi muistaa nauhoittaa keskustelut, tai ottaa muistilehtiö ja kynä ohjeiden ylöskirjoitusta varten.

Ylhäällä kuvassa siis kiinanruusu ja oikealla näkyvissä pelakuu, joka on nimetty kuninkaallisen mukaan Nikolaiksi. Pieni googlettelu kertoo, että alkuperäinen nimenomistaja on ollut Venäjän keisarina.  Ajattelin mainita kukan nimen siksi, että ystäväni tulevat tietämään mitä tarkoitan, kun sanon viettäväni Nikolain kanssa aikaa parvekkeella. Isoisäni kun on opettanut että kukille pitää puhua paljon.

Ystäväni pohti kyllä pitkään, minkäasteiseen kidutukseen syyllistyn ottamalla kukkia, jotka onnistun kuitenkin kiduttamaan hellällä hoivalla hitaasti kuoliaaksi. Kuulemma lieventäväksi asianhaaraksi ei riitä se, että yrittää oikein kovasti. Messuilta juuri ostettuina ovat kuitenkin vielä mukavan vihreitä ja nättejä. Saa nähdä onnistunko ylittämään oman ennätykseni.... bonsaiparka kun kuoli kolmessa päivässä. Enkä tainut tehdä kasville yhtään mitään. Todennäköisesti se vain antautui minut nähdessään....

Seuraavana haasteena onkin kytätä ulkolämpötiloja, jotta tiedän koska kasviparat tarkenevat ulkona. Kuoliaaksi jäätyminen lienee raskauttavampi asianhaara kuin janoon tappaminen/ hukuttaminen?

Parvekkeelle valitsin yrttiamppelin. Kissojen takia ovista ei pääse kulkemaan näppärästi takapihalle, joten tämä päätynee yläkerran parvekkeelle kun hieman lämpenee. Olen kyllä tykästynyt tähän yrttivalikoimaan ihan keittiössäkin, ainakin mukavat minttuteet sain keitettyä. Voi kyllä olla, että täytyy jotkut muistilaput kehittää tähänkin yrttien tunnistamiseksi, muistamiseksi. Puolustuksekseni täytyy sanoa, ettei myyjäkään kaikkia tunnistanut. Ja toivoa, etteivät kissat erehdy luulemaan tätä heille tarkoitetuksi.

Välipalaprojekteja ja kimallusta

Jälleen kerran sain vienon pyynnön tehdä bola odottavalle äidille. Tällä kertaa vain yksinkertainen hopeaketju, joka korostaa riipuksen kauneutta.

Työkaverini esittävät myös pyyntöjä jos kehittelisin vastaavan korun, ihan vaan ylensyönnistä kärsiville. Ideana kyllä kiehtova, minkähänlainen sointi helpottaisi ruuan sulamista ;)

Välipalaprojekteja on ilmaantunut enemmänkin. Ystäväni tarvitsi kaulakoruunsa sopivat korvakorut. Nämä korvakorut jäivät omaan käyttöön... vilkaisin nimittäin ystäväni kuvaa kaulakorusta tietenkin silmät ristissä jonkin sarjan mainoskatkolla. Päädyin tekemään violetit ja turkoosit korvakorut, kaulakorun ollessa tietenkin tummansininen/harmahtava.



Vahinko ei harmita ollenkaan, etenkin turkoosit korvakorut ovat mieleiset =).

Kirjoneulonnan hyvät ja huonot puolet eli ikuisuusprojektit vol 2

Hienoa! Nyt on Romantikkokin viimein oppinut neulomaan lapasia, eli mitä tekee hän. Valitsee tietenkin toisen helposti ja nopeasti valmistuvan projektin joka ei aiheuta pysyviä traumoja. Juu ei!




Päätin tehdä kirjoneulonnalla Minecraft aiheiset lapaset. Lapaset tulivat lahjaksi ihmiselle joka on tuohon peliin täysin ihastunut. Juu, ovat pahan näköiset ja kestivät iäisyyden tehdä. Ja juu, myönnän eivät ehtineet käyttöön sillä talvi oli leuto, hanskat ovat hieman pienet ja tekeminen kesti. Mutta siis mitä kaikkea opinkaan kirjoneulonnasta.

1. Ensimmäiseen työhön ei kannata valita kaksinkertaista lankaa. Kaksi lankakerää aiheuttaa jo harmaita hiuksia, saati sitten kolme...
2. Lankoja valitessa kannattaa pitää jäitä hatussa. Ei mitään hyötyä metsästää montaa kerää ihmelankaa värivaihteluilla, jos lopullisessa työssä värit tuskin näkyvät.
3. Silmukoita kannattaa valita löyhälläkin käsialalla riittävästi, vaikka kuinka näyttäisi että työstä tulee massiivinen, kyllä silmukoille paikka löytyy.
4. Langoiksi ei missään nimessä kannata ottaa helposti solmuun meneviä ja nuhjaantuvia. Työ näyttää muuten uutenakin vuosia käytetyltä.
5. Kirjaa kerrosten lukumäärä ylös, ja opettele tekemään peukalo. Samankokoiset lapaset (ja miksei sukatkin) olisivat kiva...

Mutta muuten työtä oli mielekästä ja virkistävää tehdä. Liukuvärjätystä tulee kivat lapaset ja kaksinkertainen lanka tekee lämmintä.... Ehkä jos juhannuksena aloitan, saan jouluksi (2016) valmista.

Ikuisuusprojekteja vol 1

Ei tullut takkia, ei tullut liiviä, tuli tuluskukkaro.... tai niin muistaakseeni sadussa taisi käydä kun hiiri alkoi kissalle takkia ompelemaan. Isäharakka vietti aikanaan tuntikaupalla aikaa lukien vanhan kansan satuja, ja niistä mieleen jäänyt rakkaimpana juuri tarina hiirestä kissan ompelijana.

Itselleni taisi käydä hieman samalla tavalla kun aloin opettelemaan pitsineulosta. Onneksi tällä kertaa kissan suuhun ei päätynyt ompelija tai lopputuotos. Aloin nimittäin neulomaan itselleni pitsisukkia, yhtään mitään ajattelematta. Hieman vartta neulottuani, kävi ilmi ettei pitsineulos ole yhtä venyvää kun joustinneulos. Tässä vaiheessa kiroilin ajattelemattomuuttani ja tuijotin syvästi huokaillen neulettani. Onneksi ystäväni, ihanainen ja aurinkoinen V. oli paikalla, ja ideoi ja opetti minua neulomaan lapasia. Nämä ovatkin ensimmäiset lapaset jotka olen koskaan neulonut (kouluaikaisia, äitiharakan todellisuudessa kutomia ei lasketa). Sukkia näistä ei tulisi, hyvä kun mahtuvat ranteeseen ;).




Ohje löytyi Pinterestin kautta. Seuraavaksi voisi kokeilla niitä sukkiakin ihan oikeilla silmukkamäärillä.... Olen käsialallani, sekä silmukoiden valinnalla aiheuttanut harmaita hiuksia neuloville ystävilleni....

Kaikki tarvitsevat kunnon kätyreitä

Joskus, etenkin töissä tuntuu että läheisyyteen tarvitsisi kunnon liittolaisia, kätyreitä tekemään kaikki hommat. Ja ajatus pikkupikku minioneista roikkumasta korvanlehdillä, no se vaan on hauska. Kameran parantuessa sitä huomaa ettei tulostimen taso riitä vaatimuksiin, ja kissankarvat näkyvät entistäkin suurempina.



Kollegani palautti minut nopeasti maantasalle, muistuttamalla ettei minioneista ole apua lasin takana henkensä hädässä roikkuessaan. Itse koen että pelkästään ajatus auttaa. Uusi vuosi ja uudet tuulet, joten jatkossa välillä esiintyy rakkaudella, pienin tassuin väkerrettyä "Geek Kitten" mallistoa. Koneen ääressä tehtyä 8bittisestä eteenpäin....

Blue Christmas ja päätös viimeinkin

Tänä vuonna muutaman ystäväni joulu oli aikalailla sinisävytteinen. Ystäväpiirissämme nimittäin seurataan BBC:n suosittua sarjaa Doctor Who.  Joulunalus pyhiä vietettiin mm. The Day Of The Doctor-jakson parissa. (Lievästi hämmennystä ja pohtimista siitä kyllä seurasi).  Ne päivät taisivat toistaiseksi olla ainoita jolloin täälläpäin on ollut lunta. Näissä tunnelmissa ystäväni saivatkin sitten joululahjaksi Dr. Who aiheisia tiskirättejä ja kaulakorun, missä ikioma pieni TARDIS.



Lisäksi, jos vihdoin ja viimeinkin. Saisin päätökseen vahingossa facebookissa aloittamani 101 korvakorua projektin. Näitä ei jäljellä liene moniakaan, vaan ovat majoittuneet pitkin poikin maailmaa, kuten kiertävillä korvakoruilla on tapana. Jollei muuta niin ainakin pariton määrä löytyy pesukoneesta. Vai olikohan se pelkästään sukkia.  Yritän tähän uutta Flickr:n ominaisuutta. Kuvaa pitäisi pystyä kelaamaan, jotta näkee eri korvakorut =). Osa otettu jo uudella makrolinssillä. Tarkkasilmäisimmät huomanevat, kuviin on livahtanut jouluvaloprojektini kuva, korvakorupareja onkin sitten siis 101+1.  (Kiitos Flickr:n sekoilujen, laitan tähän vain linkin) 
Linkin takaa siis koko 101+1 projekti, ja viimeiset korvakorukuvat!