Joulunalusprojekteja...

Kuten lähelläni elävät ihmiset ovat saaneet huomata,  alan joulun aikaan käymään kierroksilla. Projekteja ja tehtävää haalitaan kahdelle kädelle ja vähän varpaille ja miksei kaverinkin varpaille.
Juoksuprojekti sujui hyvin. 150km tuli täyteen, kunnes liukkaiden kelien ja yötäpäivää jomottavan lonkan myötä pitää ottaa rauhallisemmin. Melkein maltan.



Koruja ja käsitöitä valmistunee toivottavasti ajoissa pukinkonttiin. Täpärälle menee, mutta on mennyt aiemminkin. Viimevuodesta yhtään viisastuneena, saan jännittää edelleen saapuvatko lahjat postiin ja saako tonttu toimitettua paketit ajoissa.  Toivon, että edes tänä vuonna saisin piparkakkutaloni onnistumaan. Aika näyttää senkin.

Olen usein yövuorossa jutellut ihanan työkaverini N. kanssa. Hänen kanssaan meillä on yhteistä into ja rakkaus pöllöihin ja jouluun. Ja voi niitä ihanuuksia mitä näkyykään, kun nämä kaksi sanaa yhdistää Pinterestissä tai Googlessa.... Hänen kanssaan jutellessaan havaitsin, että minulla on niukasti kuvia jouluvalmisteluilta (tämän ajan ollessa niin kiireinen). Yritän viimein muuttaa tapani. Flickriin olen koonnut kansiota johon olen sanavihjeen mukaisesti kuvannut pienen askeleen jouluvalmisteluista ja odotuksista, samalla opetellen kamerankäyttöä. Toistaiseksi kuvani ovat melkein puhtaita vahinkoja, missä määrä korvaa laadun...

Tänään odottelin, toivoin lumentuloa ja pakkasia joten näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa, ja käpertyä katsomaan Tuntematonta Sotilasta, jo varmaan kolmattakymmenettä kertaa ;)

Eetu Suuri ja muita hittejä

Sain vihdoin ja viimein uuden minitietokoneeni (eli kännykkä) johon sain ladattua Zombie Runin kakkoskauden. Juoksukilometrejä kokonaisuudessaan alkaa olla takana kohta sata. Viimeaikoina nopeudet eivät enää kasvaneet, ja puhelimen kiukutellessa, meinasin jo jäädä zombielauman jalkoihin. Liityinkin Abel kylän juoksukouluun, ja kylän tohtori Meyers sekä radionkäyttäjä (radisti? radionis... ) Sam kannustavat ja opastavat minua. Tavoitteenani olisi jaksaa juosta koko 5km matka jouluun mennessä (eikä intervallina, matkoja kävellen kuten nyt).  Siinä pääsisikin jo pinkomaan zombeja pakoon kunnolla.

Musiikiksi latasin Iron Maidenin Edward the greatest. Tunnustan, olen aiheuttanut suurta hilpeyttä juostessani musiikin tahtiin.... Ilmojen kylmetessä palautuspirtelökin on tuntunut turhan kylmältä. Tänään keksin keittää Wellness-shakejauhetta osana kaurapuuroa. Juoksupäivänä toiminut mukavana lisänä, ja helpottanut hieman näläntunnetta joka on liikunnan lisääntyessä kalvanut.  Ehkä keväämmällä sitä kehtaisi sitten mennä mukaan innokkaan Oriflame-ryhmäni liikuntaprojekteihin.



Näihin aikoihin, joulun ja syksyn odotukseen sopii myös "joulutyyliset" Halloween korut. Nämä kulkuset vaiensin paperilla ja väänsin korviksiin. Nämäkin löytyivät Osaava nainen- messuilta, Silver Studiosta. Helmiharrastuksesta kertonee jotain se, että muille asiakkaille annettiin käyntikortti ja ohjeet liikkeen löytämiseen. Minua tervehdittiin iloisesti, tietäen että löydän tieni jälleen kerran..... Korvakoruprojektikin alkaa olla loppusuoralla. Lienen ensimmäinen joka mainitsi, viimeinen joka lopettaa. Tämä korvakorupari siis ollen 93/101. Saa nähdä tuleeko ensin täyteen 101 hölköteltyä kilometriä, vai 101 korvakoruparia...

Toipumisia...

Täällä jaksellaan jo aika hyvin. Väinö-kissan turkki on viimeisen päälle takussa, ja sen selvittäminen vaatii vielä aikaa ja voimavaroja. Väinö onkin saanut ikioman partakoneen ja suorastaan kehrää kun sitä käytetään. Kilpirauhastoiminnan korjaantumisen myötä turkin kunnon pitäisikin lähteä paranemaan ja takkujen poistumisen myötä olon pitäisi lähteä helpottamaan.

Pienenä työtapaturmana, kuten varmaan huomaatte, toisen puolen viikset ottivat hieman osumaa... Väinön oli aivan pakko kääntää päätään kun selän paakkuja ajettiin. Ja lopputulos näkyy. Lämpimänähän kissa onneksi pysyy patterin vieressä nukkuessa.

Itselläkin ollut hieman toipumista. Sormien nivelet tuntuvat ajoittain kuin sementtiin valetuilta. Syy on täysin omani, sillä löysin Kalastajan Vaimo blogista ohjeen kerrassaan supersuloiseen syysmyssyyn. Käytin itse talvioravan väristä lankaa ja olen neulonut sormeni tohjoksi. Ei sille mitään voi, halusin vain myssyni mahdollisimman pian valmiiksi....

Höyhenen kevyenä...

Tällä hetkellä olo ei kyllä ole höyhenen kevyt. Tietojen mukaan olen juossut/kävellyt yli 65 kilometria muutaman kuukauden aikana. Jos mietitte vauhtiani, kuvitelkaa kilpikonna kinuskikastikkeessa...

Ainakin yritän. Zombies, Run! takkuilee Lumiassani, harkinnassa on puhelin ihan vaan juoksua varten, mutta omatuntosamusirkkani kiukuttelee... en ainakaan vielä ole pystynyt perustelemaan itselleni puhelimen harkintaa.

Höyhenkorut jatkuvat... Edelleen materiaali, jonka käsittely tuntuu vieraalta. Kuvat onnistuvat vaihtelevasti. Runnotut höyhenet näkyvät. Kun saan korvikset jotenkin valmiiksi, pitää vielä varoa kissojen kynsiä ja hampaita. Etenkin nuorimmainen rakastaa kuvitella kaiken sulallisen saalisaläimeksi.


Korvakoruprojektinikin edistyy jotenkin. Nämä ovat parit 88-92/101 joten loppusuoralla mennään. Vasta yritetty pari vuotta.



Blogiin ilmestyy juttuja harvakseltaan, sillä joululahjatehdas on täydessä käynnissä, enkä halua kaikkia ainakaan täällä näytellä (vaikka näin hyvissä ajoin osa onnistuu varmasti jo unohtamaankin). Yritän koostaa vinkkejä ja ideoita käsityöihmisen joululahjoihin.



Sitten rientämään kohti sairaalaa... välillä muitakin vuoroja kuin yökyöpelin...

Siipien suojassa

Äiti-lapsi suhteessa on aina jotain ihmeellistä. Vaikka vuodet vierivät ja lapsikin saavuttaisi kunnioitettavan aikuiseksi mielletyn iän, oman äidin kanssa sitä käyttäytyy aina jotenkin... lapsimaisesti.
Onko kukaan muu huomannut tätä?


Kuinka ollakaan, vastaheränneenä äitiharakan kanssa kirpparilla löytyi taas useita lapsuuden muistoja. Pitkin kirpparia kaikui "ÄÄ--ÄÄ- äiti et VARMANA edes VILKAISE noita Snö of Swedenin koruja kun sun tyttäres tekee koruja! Et kyllä varmana edes kehtaa!!". Täysin kypsää käytöstä lienee turha odottaa. Äiti suhtautui tähän omalla tyynellä rauhallisuudellaan ja ehdotti josko tekisin hänelle sulkakoruja. Helpommin sanottu kuin tehty.



Sulat ovat äärimmäisen kauniita kuvatessa ja ulkopuolisessa tarkastelussa. Korujen materiaalina taas sulat ja höyhenet ovat yllättävän haastavia. Samanlaisen parin etsimiseen tuhrautuu aikaa, ja pieni tuulenvire aiheuttaa sen että höyheniä leijailee kissojen saalina pitkin kämppää. Lisäksi täydellisen parin löytyessä saattaa itse vielä sotkea liimaan, tai murtaa koko höyhenen.



Tässä sulka/höyhensarjaa Siipien suojassa ensimmäiset kolme. Löysin pienellä metsästämisellä vielä vähän vaihtoehtoja, joten saan onneksi vielä lisättyä värivalikoimaa. Erään toisen projektin laskukaavalla korvakorut toimivat 85-87/101.

Niin ja leikkaus sujui hyvin. Verikokeet näyttävät lopullisen tuloksen, mutta meillä on kuorsaava ja kehräävä toipilas joka kerjää rapsutuksia sekä ruokaa hyödyntäen haavasidoksiaan häpeilemättä.

Pieni pelko sydämessä...

Lenkkeilyt jatkuvat hyvässä vauhdissa. Olen saanut innostettua ystäviänikin juoksemaan zombeja karkuun... ainakin niin kauan kun kelit sallivat. Loppuviikon lenkkeilyt ovat vaarassa jäädä sillä huomenna on päivä, jota olen pelännyt viikkoja.

Nimittäin huomenna rakas vanhukseni, Väinö pääsee leikkaukseen. Väinöltä leikataan suurentunut kilpirauhanen, joka on jo kuukausia aiheuttanut kiusaa ja aiheuttanut eräänkin väittelyn lääkkeiden syömisessä ja tablettien piilotuksessa. Väinö on onneksi kiltti, joten olen selvinnyt vain muutamalla naarmulla. Huomenna saan sitten tietää enemmän, ja toivon todella että kissavanhukseni selviää leikkauksesta hyvin. Kuulemma eläinlääkäri on Turun paras, joten toivo elää. Lapsenvahtia tarvitaankin sitten loppuviikko, sillä nukutuksesta toipuessa Väinö luulee olevansa maailman valtias ja haluaa kiivetä   kämpän korkeimmalle kohdalle. Myös pikkukissa (joka on pyöristynyt ja kasvanut reippaasti) pitäisi pystyä pitämään pois haava-alueelta.

Ja sitten kuvia lopuista bolakoruista. Töissä todellakin kolmen bolakorun tarve =). Ylläolevan bolakorun saaja ilmoittikin jo, että pelkää lapsen kyllästyvän tiukun helinään- niin usein koru on ollut käytössä vatsan päällä roikkumassa.



Loppuun koru, jonka käyttäjää en ole tavannut ja uskon ettei hän koruista juurikaan perusta, mutta toivon todella että koru on mieluinen. Korun käyttäjä on hoitaja, joka on minua paljon opettanut ja jota olen koko urani ihaillut suuresti. Toivonkin nyt ja aikanaan kaikille kolmen korun omistajille rauhallisia ja suloisia hetkiä perheen parissa =)

You'd better run for your life....

Jep, tällä kertaa romantikko juoksee. Ei kylläkään mustasukkaisuusdraamaa karkuun, kuten otsikko viittaa vaan ihan vaan kuulokkeet korvilla metsäpolkuja pitkin. Olen mukana oman Oriflame tiimini Wellness-hyväolo kampanjassa ja päätin oman olotilan kohentamiseksi testata Wellness tuotteita oman kolmivuorotyön eväiden tasapainottamisessa. Wellness- pirtelö toimii parhaiten palautusjuomana, joten täytyy olla jotain josta palautua.

Yövuorojen välillä törmäsin sitten jossain mainintaan pelistä Zombie run ja pitihän sitä kokeilla... (Heräämällä tuntia aiemmin iltapäivästä juoksemaan ennen yövuoroa, ja kävelemään kuin zombie aamuyön tunteina.) Ja olen koukussa. Nyt olen jo parisen viikkoa juossut pitkin ja poikin Turun metsiä zombeja karkuun. Minut tunnistaa takkuisesta tukasta, kirkkaanpinkeistä kuulokkeista ja satunnaisesta vilkaisusta taaksepäin, ennenkuin pinkoan kiroillen karkuun. En tiedä miksi, zombiet iskevät aina ylämäessä.... Kunto on vielä surkea, muttei minun tarvitse olla nopein ;) riittää kun olen nopeampi kuin hitain "syötäväksi joutuva". Työkaverit ovat joutuneet kestämään intoiluani enemmän kuin tarpeeksi....

Korujakin on valmistunut. Työkavereiden keskuudessa on kiertänyt paljon hyviä uutisia. Näitä vielä muutama tulossa. Tämän bolakorun tarpeesta kuulin sirkuksessa, taitavanpelottavaa Draculaa ihastellessa.... Kollega alkoi onnellisena huokaisten kertomaan, ettei kohta tule mahtumaan farkkuihinkaan. Kertoi, että vatsa on jatkanut suloisesti kasvuaan päivä päivältä. Hetken aikaa kuunneltuani rohkenin kysymään (tällaisia kun tiedustelee, vaatii hieman rohkeutta) ... ja kyllä bola tulee tarpeeseen =)