Viikon korut-korvakorut

Varmaan korut joita käytän eniten ovat nimenomaan korvakoruja. Niitä on helppo tehdä, ja helppo pitää. Niitä tulee joskus vaihdeltua jopa kesken päivää... Ajattelinkin tehdä juttua viikkoni korvakoruista. Jos saisin tähän juttuun vielä ympättyä korvikset 62-68/101 (sitkeästi tämäkin ikivanha projekti elää ja takkuaa).

Viikkoni alkaa torstaina (eikun siis keskiviikkona, yövuorojen varjopuolia), jolloin korvakoruni kuuluvat olennaisena osana yövuoroon. Pöllöt valvovat-niin minäkin logiikkaa tulee harrastettua usein yövuoroissa. Yövuoroihin kuuluu myös olennaisena osana taustalla oleva kahvikuppi. Kahvia kun yövuoron aikana saattaa mennä kolmekin kupillista. Hoitaja on ainakin sen hetken lämminkätinen kun on tassut kiinni kupissa ;)

Aina myöhässä...

Tapani mukaan aina myöhässä näiden asioiden kanssa. Ystävälläni oli syntymäpäivät jo toista...kolmatta? kuukautta sitten, ja lahja majailee edelleen nurkissani. Ideana oli kerrassaan loistava, eli olen ehtinyt jo vaahtoamaan, mutten ole saanut aikaiseksi antaa. Ajattelin pistää kuvan jo näytille ;) jos saisin aikaiseksi houkuteltua kahvitapaamisen. Kuva on varsin onneton, olen lainakoneella leikkimässä ja kuvankäsittelyohjelmia ei tällä hetkellä vielä ole. Miniläppärini alkoi pihistä viimeisiään, joten pelastustoimenpiteenä yritin hoitaa kolmen vuoden ummetusta ajamalla käyttöjärjestelmää uusiksi. Päivityksiä yms on kertynyt rästiin, joten saa nähdä kuinka käy....



 Mutta takaisin aiheeseen, eli koruihin. Meillä ystäväni kanssa on yhteinen harrastus erilaisiin peleihin. Pelaamme monenmoisilla pelikoneilla (ei kylläkään muistaakseeni kertaakaan yhdessä...) joten joskus keväällä kun tein itselleni korvikset, ajattelin muistaa ystävääni teemaan sopivalla kaulakorulla. Korun nimi on sopivasti Get Smaller.

Pihanhoito etenee vaihtelevasti, tulppaaneja olen saanut kasvamaan ja saniaiset heräsivät oikeastaan yhdessä yössä. Nyt haaveilen suunnatomasti rikkaruohoraudasta, jolla pääsisin eroon voikukista....
Pihassa tapahtuvaa heräämistä on suunnattoman koukuttava katsella, on aina pakko päästä piipahtamaan, ihmettelemään ja tunnustelemaan heräävää kevättä. Tänään (ikkunan takaa) havaitsin, etten ollut yksin. Pihalla oli jonkinasteinen hamsterinnäköinen ylisöpö otus syömässä. Tiedän, että saattaa olla haitallinen, mutta ruokaahan sekin vain vailla. Yritin innostaa kissojakin.... todellisen saalistajan vaistojen mukaisesti tuijottivat vain minua voileipineni, oikean saaliseläimen sijaan.

Sain myös vihdoin ja viimein siivottua työpöytääni. Voisin siirtää koruilut jossain vaiheessa olohuonetta sekoittamasta sinne minne kuuluvatkin. (Paha tapa näpertää kaikkialla muualla, kuin siellä missä on varattu asiaankuuluva tila). Tapansa mukaan nyt jo 14v täyttänyt kissaherra Väinö tuli toimimaan aarteenvartijana.... valmiina pyyhkäisemään pöydän sisältö lattialle ja kerjäämään rapsutuksia...

Kevään korvilla...

Kevät ja kesä etenevät aikamoisella tohinalla. Ilmat lämpenevät, puissa alkaa vihertää ja valon määrä lisääntyy. Lisäksi kollegoiden tuttavapiirissä tulee ilmoituksia perheenlisäyksestä. Joten olen päässyt tekemään bola koruja- pienten vauvojen tuutulauluja. Edelleen pirullisia kuvattavia heijastavine pintoineen.


Kevään tullessa jatkan myös pihahoidon opettelua.Tarvitsisin jonkun pihanhoito for extra dummies kirjan.... Nurmea en ole saanut vielä kasvamaan, saniaiset mätänivät talven jäljiltä ja sammalmäärä vaan lisääntyy... Katsotaan, joskos valon lisääntyessä saisin jotain sellaistakin kasvamaan minkä haluankin

Game Over...

Pitkästä aikaa koneen ääressä korukuvia päivittelemässä. Miniläppärini alkaa tulla tiensä päähän ja väsymään ja sen käytöstä on tullut kankeaa. Muutaman kuukauden sisään hankinnassa onkin uusi täysverinen tietokone. Lopullinen malli on vielä hakusessa. Siihen asti täytyy yrittää elvytellä tätä pikkuista.

Koruja (mm. bola) on valmistunut tasaiseen tahtiin ja kuviakin oteltu. Olen jatkanut edelleen massakokeilujani korujen teossa. Muutama idea vielä toteuttamatta. Ihan kivaa, mutta sotkuista puuhaa.... jostain kumman syystä ei voi tehdä työhuoneessa vaan tarvikkeet täytyy tuoda olohuoneeseen. Massaolioita on kyllä kiva tarkkailla ja sääliä uunissa.



Olen elänyt nuoruuttani 80-90 luvun taitteessa, joten lapsuuden vuosina olen viettänyt aikaa Marion veljesten kanssa. Lähinnä seurannut, kun muut pelaavat. Omat hahmoni heittäytyivät tuhoonsa ensimmäisen tunnelin kohdalla... Näitä muistellessa väsäsin pari lihansyöjäkasvia korviini roikkumaan. Minulla on myös hamahelmistä tehty verio kukkaruukussa kasvamassa.... harvoja kasveja jotka olen saanut kasvamaan. Korvispari 61/101

Little lullaby

Eräänä päivänä töissä sain kuulla pyynnön tehdä vielä yksi bolakoru vauvan tulevia unia turvaamaan. Tämä koru onkin siinä mielessä tärkeä, että se on isoäidin lahja tulevalle lapsenlapselleen. En voi kyllä ajatella työkaveriani isoäitinä... jotenkin sitä vaan mieltää kollegansa vain hieman vanhemmaksi kuin itse on. (Ja eikös me kaikki naiset olla 25?)

Ja kuinka inhoankaan kuvata heijastavia asioita....aina omat näpit tai naama kuvassa....

Pienten tyttöjen haaveita

Pääsin pitkästä aikaa ystäväni kanssa kauppareissulle. Hänellä on kaksi suloista lasta ja yritin parhaani mukaan toimia ylimääräisenä käsiparina apuna. (Todennäköisesti olin vielä yksi paimennettava lisää, onneksi ystävälläni on lehmän hermot.) Ystäväni tytär on hurahtanut aivan My little ponies sarjaan, joten pöllökaulakoruni nähdessään ystäväni tiedusteli olisiko massasta mahdollista tehdä poneja. Eikun yrittämään...


Kommentti taisi olla sarvikuonoponeista jotain. Itse mietin kanssa, voivatko hipot ja ponit saada vauvoja? Väkersin näitä illan ja seuraavana aamuna herätessäni tajusin, että toiselta ponilta puuttuu korvat! Kaulakoruun siis voi vaihtaa jommankumman ponin ja toisen voi vaikka irroittaa leikkeihin....

Kirppareilla kierrellessäni tarrasin tähän otukseen. Kun otin ponin syliin kuului vaan "minä rakastan sinua". Hetken päästä alkoi kyllä armoton aivastelu, ja poni pyysi nenän pyyhkimistä.... Nämä odottavat että pääsevät ystäväni tyttären hellään huomaan. Jos ponikin siitä tervehtyisi.

Something I made for my friend's daughter. I hope she will like these. The My little pony is probably sick. Pony just keeps telling me that her leg hurts and that she has flu. I hope that my fiend's daughter will heal this pony...

Kelttiunelmaa

Skotlanti itsenäiseksi! Läheisimmät muistavatkin intoiluni kelttikulttuuria nuoruusvuosiltani. Vaikka intoilun pahin terä on ohittunut, niin edelleen ihailen suunnattomasti kelttikulttuurin piirteitä, ja haaveilen juttelevani Nessielle, järvihirviöistä kuuluisimmalle. Sorruinkin sitten vuodenvaihteessa ostamaan Linda Jonesin kirjan kelttityylisestä hopealanganpunonnasta. Harjoitukset jatkuvat...


Ystäväni innostui myös Fimon käytöstä korujen teossa. Hänellä on mitä suloisin ranskanbuldoggi, oikea herrasmies. Joten kesken Chuck-maratonin sain viestejä ja kuvia ihanista Fimo-koirista... päädyinkin kokeilemaan itse. Oma koirani ei kyllä ole esikuviaan nähntykään, ja istuma-asento näyttää aika tuskalliselta. Harjoitukset jatkuvat. Olen miettinyt pingviinejä :D (En tiedä olenko ainoa, josta tekee pahaa työntää korupiikki paikalleen ja laittaa tuotokset sitten uuniin kovettumaan)



Työkaverini on pyytänyt minua tekemään lintukorua. Hänellä on käytössä suloiset lintukorvikset, ja hän haluaa varalle samantyyliset. Ollessani ostoksilla Silver Studiolla (tästä myöhemmin) satuin törmäämään hurmaavaan pariin riipuksia. Joten 60/101.




As long as I can remember, I've loved Celtic culture, so when i saw this book by Linda Jones about Celtic wire jewelry I knew I had to try. I still have lot to learn before trying to make anything from real silver. 

I also contienued to practise making stuff out of polymer clay. Here I remember my friends sweet french bulldog. Doesn't look anyhing like him though. 

Last, but not least I have earring pair 60/101.