Game Over...

Pitkästä aikaa koneen ääressä korukuvia päivittelemässä. Miniläppärini alkaa tulla tiensä päähän ja väsymään ja sen käytöstä on tullut kankeaa. Muutaman kuukauden sisään hankinnassa onkin uusi täysverinen tietokone. Lopullinen malli on vielä hakusessa. Siihen asti täytyy yrittää elvytellä tätä pikkuista.

Koruja (mm. bola) on valmistunut tasaiseen tahtiin ja kuviakin oteltu. Olen jatkanut edelleen massakokeilujani korujen teossa. Muutama idea vielä toteuttamatta. Ihan kivaa, mutta sotkuista puuhaa.... jostain kumman syystä ei voi tehdä työhuoneessa vaan tarvikkeet täytyy tuoda olohuoneeseen. Massaolioita on kyllä kiva tarkkailla ja sääliä uunissa.



Olen elänyt nuoruuttani 80-90 luvun taitteessa, joten lapsuuden vuosina olen viettänyt aikaa Marion veljesten kanssa. Lähinnä seurannut, kun muut pelaavat. Omat hahmoni heittäytyivät tuhoonsa ensimmäisen tunnelin kohdalla... Näitä muistellessa väsäsin pari lihansyöjäkasvia korviini roikkumaan. Minulla on myös hamahelmistä tehty verio kukkaruukussa kasvamassa.... harvoja kasveja jotka olen saanut kasvamaan. Korvispari 61/101

Little lullaby

Eräänä päivänä töissä sain kuulla pyynnön tehdä vielä yksi bolakoru vauvan tulevia unia turvaamaan. Tämä koru onkin siinä mielessä tärkeä, että se on isoäidin lahja tulevalle lapsenlapselleen. En voi kyllä ajatella työkaveriani isoäitinä... jotenkin sitä vaan mieltää kollegansa vain hieman vanhemmaksi kuin itse on. (Ja eikös me kaikki naiset olla 25?)

Ja kuinka inhoankaan kuvata heijastavia asioita....aina omat näpit tai naama kuvassa....

Pienten tyttöjen haaveita

Pääsin pitkästä aikaa ystäväni kanssa kauppareissulle. Hänellä on kaksi suloista lasta ja yritin parhaani mukaan toimia ylimääräisenä käsiparina apuna. (Todennäköisesti olin vielä yksi paimennettava lisää, onneksi ystävälläni on lehmän hermot.) Ystäväni tytär on hurahtanut aivan My little ponies sarjaan, joten pöllökaulakoruni nähdessään ystäväni tiedusteli olisiko massasta mahdollista tehdä poneja. Eikun yrittämään...


Kommentti taisi olla sarvikuonoponeista jotain. Itse mietin kanssa, voivatko hipot ja ponit saada vauvoja? Väkersin näitä illan ja seuraavana aamuna herätessäni tajusin, että toiselta ponilta puuttuu korvat! Kaulakoruun siis voi vaihtaa jommankumman ponin ja toisen voi vaikka irroittaa leikkeihin....

Kirppareilla kierrellessäni tarrasin tähän otukseen. Kun otin ponin syliin kuului vaan "minä rakastan sinua". Hetken päästä alkoi kyllä armoton aivastelu, ja poni pyysi nenän pyyhkimistä.... Nämä odottavat että pääsevät ystäväni tyttären hellään huomaan. Jos ponikin siitä tervehtyisi.

Something I made for my friend's daughter. I hope she will like these. The My little pony is probably sick. Pony just keeps telling me that her leg hurts and that she has flu. I hope that my fiend's daughter will heal this pony...

Kelttiunelmaa

Skotlanti itsenäiseksi! Läheisimmät muistavatkin intoiluni kelttikulttuuria nuoruusvuosiltani. Vaikka intoilun pahin terä on ohittunut, niin edelleen ihailen suunnattomasti kelttikulttuurin piirteitä, ja haaveilen juttelevani Nessielle, järvihirviöistä kuuluisimmalle. Sorruinkin sitten vuodenvaihteessa ostamaan Linda Jonesin kirjan kelttityylisestä hopealanganpunonnasta. Harjoitukset jatkuvat...


Ystäväni innostui myös Fimon käytöstä korujen teossa. Hänellä on mitä suloisin ranskanbuldoggi, oikea herrasmies. Joten kesken Chuck-maratonin sain viestejä ja kuvia ihanista Fimo-koirista... päädyinkin kokeilemaan itse. Oma koirani ei kyllä ole esikuviaan nähntykään, ja istuma-asento näyttää aika tuskalliselta. Harjoitukset jatkuvat. Olen miettinyt pingviinejä :D (En tiedä olenko ainoa, josta tekee pahaa työntää korupiikki paikalleen ja laittaa tuotokset sitten uuniin kovettumaan)



Työkaverini on pyytänyt minua tekemään lintukorua. Hänellä on käytössä suloiset lintukorvikset, ja hän haluaa varalle samantyyliset. Ollessani ostoksilla Silver Studiolla (tästä myöhemmin) satuin törmäämään hurmaavaan pariin riipuksia. Joten 60/101.




As long as I can remember, I've loved Celtic culture, so when i saw this book by Linda Jones about Celtic wire jewelry I knew I had to try. I still have lot to learn before trying to make anything from real silver. 

I also contienued to practise making stuff out of polymer clay. Here I remember my friends sweet french bulldog. Doesn't look anyhing like him though. 

Last, but not least I have earring pair 60/101.

Tirppavaara

Viimeaikoina olen katsellut kuinka nuorempi kissani, Olivia, istuu jakkaralla ja tuijottaa ulos. Lintuja nähdessään Olivia käpertyy mahdollisimman pieneksi karvapalloksi, yrittäen pitää huolta ettei tirpat pihalla huomaa pientä vaanivaa otusta.

Amalian innoittamana innostuin halajamaan tirppoja myös sisätiloille ja menin kirjoittamaan Youtubeen kohtalokkaat hakusanat DIY Owl ja päädyin löytämään toinen toistaan ihanampia ohjeita. MM. tämän aivan suloisen ohjeen muovailumassapöllöjen teosta. Ja eikun tuumasta toimeen.... voi olla että kokeiluita tulee myöhemminkin. Kaulakorussa lisäksi tiikerinsilmiä (ja aina tulee mieleen se juttu kissansilmistä, ja niiden kutsumanimestä, jos kissa olisikin ollut matkalla ruokakupille...)




 Alunperin piti tehdä korviksia, mutta kömpelöt kädet tekivät kovin isoa jälkeä, joten toinen päätyi avaimenperäksi. Vastahan olin ollut ilman avaimenperää puolisen vuotta. Samalla tulee testattua massan kestävyys.


Kummatkin korut jäävät omaan käyttöön. Ja eikun tirppoja metsästämään....

I've spent time looking at my younger cat who is sitting patiently by the window waiting for the birds. And after seeing Amalia's blog entry I was inspired to try to make birds of my own. Just some polymer clay and inspiration from Youtube. And maybe too much time ;)

Mitä nainen haluaa...

Tietokoneen varastoista löytyy vieläkin kuvia mitä ei ole näkynyt täällä. Yritän siivota niitä alta pois, sillä suunnittelen käyttäväni pikkuista tietokonettani lataamolla. Kone on toiminut hyvin jo pari vuotta (ollakseen Cittarista löytynyt, pieni ei niin jalosukuinen tietokone), mutta nyt kaipaa perusteellista nollausta. Joten seuraavassa korvakoruja (56-59/101)


Nämä korvakorut ovat tilaustöitä. Työkaverin joululahjoja, joten ehkä uskallan julkaista. Ja vakaa suunnitelma samalla hoitaa sekä omat, että kaverien joululahjat tehokkaammin kuluvana vuonna...


Levitimme helmeni pitkin työhuoneen mattoa ja etsimme sopivia helmiä suurimmassa osassa löytyi vain yksi, mutta onneksi löytyi parejakin, ja korvakoruja syntyi.



Kuvat vaihteeksi tärähtäneitä ja pimeitä. Kuten usein kuvaajakin.


Sitten voisinkin käydä hakemassa vielä yhden kahvikupillisen, herätä yövuoron jälkeiseen aamuun sekä suunnitella mitä nainen haluaa.... sain muistutuksen mahdollisuudesta tilata Cliobeadsilta. Tarvitsenkin jotain pientä ;o)

I found out that I have growing number of readers also in other countries of Europe. I am trying to ad add a little text also in English. It's been years since I've actually used the language, so this is just a short trial. If this helps, please leave a comment. If you think Google translator works better, please tell.

Here are some earrings I made for my friend's Christmas presents. It's a part of this project I accidentally started over Facebook. I'm trying to make 101 pairs of earrings trying new techniques, since it's been year and a half, the project is slow going... 

Epävarmuutta...

Jatkan edelleen erilaisien tekniikoiden harjoittelua. Alennusmyynneistä löytyi mm. pari Linda Jonesin kirjaa metallilangan vääntelystä. Tekniikoiden kehittäminen on samalla hauskaa, mutta myös turhauttavaa puuhaa. Jotenkin koen, että ueamman vuoden harrastaneena minun pitäisi pystyä paljon parempaan. Toistaiseksi olen juuttunut versioimaan kirjoissa esiintyviä ohjeita, joista vain kolmannes päätyy kelvolliseksi koruksi. Yleensä viritelmät näyttää siltä kuin raivotautinen minikokoinen kääpiö olisi purkanut kullankaivuuturhautumiaan helmilaatikossa.

Kuvana vanhaa varmempaa tekniikkaa. Vielä joululahjoja. Korussa mustaa kiveä, hopeoitua kuparilankaa sekä vuorikristallia. Korun antamista jännitin valtavasti. Koru meni lahjaksi ihmiselle joka tunnetaan tyylistään. Lähdin kuitenkin olettamuksesta, että käsintehty suomalainen koru kelpaisi... Mustat kivet, mustakivi helmet... (?) Turun ihanasta helmiliikkeestä eli Punaisesta kivestä (looginen lause).