Niin paljon hyviä sohvailukelejä dvd:n ääressä- niin huono valo kuvata. Muutama viikko sitten olin helmitapaamisessa. Oli mukava nähdä vanhoja, sekä muutamia uusia tuttuja. Ympäristö oli mitä loistavin- Punainen Kivi niminen korutarvikeliike. Eikä varmaan tarvitse kahdesti mainita, mukaani lähti kaikenlaista pientä.
Liikkeestä löytyi kertakaikkisen ihana sudenkorentoriipus. En yleensä pidä ötököistä, hyönteisistä mutta riipus hurmasi minut olemuksellaan täysin. Vaikka useimmat minua kokeneemmat helmikonkarit ovat luovuttaneet tai vähentäneet lankatöitä ja kieputteluja hopean hinnan noustessa, en anna sen lannistaa. Kirkas hopean väri ei riipuksen kanssa kuitenkaan, joten jatkoin kokeiluja hopeoidun kuparilangan patinoimisessa. Olen kehittänyt oman yhdistelmäni, jäljestä ei tule lähimainkaan tasaista, mutta väri on omalla tapaa kaunis. Kuvat eivät onnistu lähimainkaan osoittamaan tumman hopean ja hopean sävyjä joita patinointi saa esiin.
'
Koru sai ensi-iltansa kaulassani päivänä, jolloin ystäväni ja kollegani meni naimisiin, lähipiirissä kaksi ihmistä juhli yhteisen elämän alkua sormusten vaihdolla ja kihlajaiskahvilla ja toinen ystäväni, kollegani juhli elämänsä vuosien kulkua uudelle kymmenelle. Yövuorojen jäljiltä raskas, mutta niin ihana päivä.
Kaupasta lähti muitakin tuliaisia, jotka meinasivat päätyä parempiin suihin. Pikkuinen tiitiäinen eli Olivia innostui vahtimaan lakupussia ja retuutti sitä perässään. Aikansa sai jahdata, mutta lakut päätyivät oikeisin suihin ja kissat saivat kissannameja. Pikkukissa ei ole enää niin pieni kylläkään..... ja tulee Väinön kanssa jotenkin toimeen (leikkiä, hellittelyjä mutta myös nahisteluja)
