Keväinen ruska

Edelleen joululahjaksi tilattuja rästissä... muttamutta, ei niitä oikein liian aikaisinkaan voi tänne laittaa ettei joulupukin pikku apuri (saa sanoa tonttu) jää kiinni.Tälläkertaa tiikerinsilmän (pitäisi muistaa tilata useammin) ja lasin merkeissä. Tässäkin korussa hieman isompia lenkkejä. Kuulin huhua, ettei näiden korujen saaja uskonut käsintehdyksi. Toivottavasti ei aivan sekoittanut vaatemyymälöiden tusinakoruihin...


Rannekoruun toivottiinkin sitten hopeaa, siinä missä kaulakoru (nykyisillä hopean hinnoilla) on pelkästään hopeoitua kuparia. Ihana kun ihmiset osaavat käyttää rannekoruja.... Minä en ole koskaan oppinut. Näillä koruilla myös lähes identtiset sisarkorut =). Kuvat valitettavasti jälleen kerran "Hups, piti mennä jo"- laatua

Tuoksuvaa maanantaita

Ihmisen onnellisuus voi joskus olla pienistä asioista kiinni. Aikani pohdittuani ja pähkäiltyäni olin valmis tekemään päätöksen. Laitan vanhan imurini (tai ei niinkään vanha kuin kömpelö, ilman imutehoa oleva) vaihtoon ja hankin uuden tilalle. Vanha imuri oli kyllä kaunis, ja näppärä, mutta kissankarvat saivat pyörivän suulakkeen jäykistymään kauhusta, jo pelkästään kun yritin näyttää imurille pitkäkarvaista villalankamattoani. Eli vartin imuroituani, sain olla puoli tuntia sohvalla selivttelemässä takkumyttyä.

Uuden imurin saatuani olen suorastaan hyppinyt riemusta. Ei tarvinut kun kerran pyyhkäistä mattoa, niin säiliö (läpinäkyvä, pitää siivouksen tulos näkyä) pölähti täyteen kissankarvoja. Väinöstä lähtee yllättävän paljon....

Pikainen pyörähdys kämpässä täyttikin säiliön aika tehokkaasti. Villakoirien alkulähde majaili pelokkaana sängyn alla ja tutkaili äänekästä uutta olentoa. Jälkeenpäin Väinö tassuttelikin ympäri kämppää nuuhkien ja varmistaen jokaisen askeleen. Liekö sitten ollut epävarmuutta pikkuisella, kun tuttu villakoira-armeija ei ole jokaista tassutusta suojaamassa.

Uusi viikko alkaa muutenkin hyvissä tuoksuissa. Siinä vaan on jotain kun laittaa 4dl erilaisia sokereita, pari desiä rasvaa ja hieman vielä suklaakarkkeja samaan taikinaan. Kylässä pyörähtänyt isäharakkakin totesi, että pitää makeasta, vaan nyt ei puoleen vuoteen tarvitse enää mitään. Makeaa, tuoksuvaa viikonalkua kaikille =)

Wedding series final part

Hurmaavasta uudesta seuralaisesta (flunssa) huolimatta, alan olla jo takaisin elävien kirjoissa. Pystyn liikuttamaan silmiäni ilman kyyneltulvaa, sekä kävelemään jo asuntoni päästä päähän ilman nenäliinapakettia taskussa. Elämä voittaa.

Koska edeltävät päivät on pitänyt ottaa rauhallisesti, olen selannut vanhoja korukuvia, ja huomannut päivitysten olevan edelleen pahasti jäljessä, en enää edes muista mitä koruja olen tänne lataillut. Eli jälleen kerran uutta yritystä. Nyt jos saisin viimeinkin syksyisten häiden viimeiset korut- eli morsiamen korut tänne päivitettyä.
Morsian rakastaa punaisen sävyjä, hääpuku oli suunniteltu kauniin punaiseksi, joten meidän ei tarvinnut kivivalinnasta käydä kovin pitkiä keskusteluja. Granaatteissa on huumaavaa hohtoa ja erittäin kaunis punainen sävy. Haasteenahan granaateissa on löytää kauniita kiviä, ilman suurempia virheitä ja halkeamia. Pieniä kiviä löytyy helposti- isommista toki saakin jo maksaa.

Nyt onnekseni olin hamstrannut (kerrankin hamsteriluonteesta on hyötyä) Helmetin Outilta (muistaakseeni) joskus vuonna kivi ja keppi erittäin kauniita granaatteja, jotka pääsivät kyllä morsiamen kaulalla oikeuksiinsa. Kivet hohtivat kilpaa morsiamen kanssa. Lisäksi onnistuin ujuttamaan koruun jotain sinistä....

Wedding series part 3

:D Vaikea aloittaa erinäisiä laskettavia ja lukuasioita huonolla muistilla ja numerohahmotuksella. Kuitenkin tarkoitus esitellä rästiin jääneitä kuvia vielä hääkorujen muodossa. Eli vuorossa omat koruni, sekä toisten kaasojen korvakorut. Lisäksi 101 korvakorua projekti etenee aavistuksen. (34, 35 ja 36)

Löysin oman mekkoni vasta päiviä ennen häitä. Ne sopivat tummansiniset mekot jotka löytyivät, kiristivät ja puristivat useammastakin kuin yhdestä paikasta (useimmiten, ironista kyllä...leveistä hartioista). Korunikin valmistui sohvalla istuen matkaa edeltävänä yönä. Korussa 0,6mm hopeoitua kuparilankaa (olisi pitänyt käyttää 0,8 kuten näkyy) ja wigjigillä vääntelyä... :D (Siihen aikaan yöstä tuntui hyvältä ajatukselta).




Sitten vuorossa toisten kaasojen korvakorut. Perhoskaulakoru tuntui huutavan seurakseen kukkia. Perhoset ja kukat kuuluvat kauniisti yhteen. Kukat muistaakseni Vintaj-materiaalia Helmiliinalta =). Ja sitten vielä toisen kaason korut. Hän kertoi pitävänsä hiukset ylhäällä, joten halusi isot ja kauniit korvakorut. Pystyin illan vain tuijottamaan toisten kaasojen koruja. Tunsin onnistuneeni.

Eläimellistä menoa...

Kaikenlaisia eläimiä sitä aina välillä näkee, jopa täällä Turun keskustassa. Pöllöjä näkee tietenkin, muualla kuin peilissä. Viimeaikoina tuo jalo eläin on seikkaillut koruissa, kankaissa sekä erilaisissa asusteissa niin pitkälle kuin silmä kantaa. En voi sille mitään, viehtymys olentoon säilyy omallakin kohdalla, tulee aina mieleen kissani pyöreät silmät ja pyörivät päät. Joten vielä kerran pöllökoru. Tälläkertaa ei korvakoruja vaan kaulakoru Let's Owl:

Eläimiä Turun keskustassa näkee toki enemmänkin. Olin pari päivää sitten sairaalan nurkilla kävelemässä sauvoineni kun näin rusakon pinkovan kovaa vauhtia eteenpäin. Citykaneja täällä kyllä näkee, vaan tällä pupullapa oli kettu perässä.... Jännä juttu kerrassaan

Kiemur...kieputtelen innoissani

Aina välillä sitä kaipaa vaihtelua omaan koruiluunsa. Välillä haluaa etsiä uusia tekniikoita kokeiluun, mikä minun tapauksessani on hyvinkin helppoa. Yleisemmin käytän koruissani perustekniikoita, kierteisiä lenkkejä sekä perus pujottelua. Nyt kuitenkin innostuin kirppistelemään Helmetin Piiskulta muutaman kieputtelu (wire jewelry) lehden. Olen tästä aiheesta ennenkin ostanut kirjoja, ja hetkittäin innostunut, mutta nivelten kunto toki rajoittaa kokeilua. Nyt kuitenkin tuli tuhotuksi reilu määrä 0,8 lankaa (ja aina saa manailla ja olla hakemassa lisää, postin kautta tilaaminen on aivan liian aikaaviepää). Hopeoitua kuparia tietenkin, hopean hinnoilla en uskaltaisi edes unelmoida tällaisia kokeiluja. Koru on aika miellyttävä kaulalla, painosta huolimatta. Seuraava versio on sen kriittisen "puoli metriä enemmän kieputtelulankaa" siistimpi. Mutta ehdottoman hauska kokeilla, suosittelen!

Tekniikan ihmelapsi...

Kuten olette huomanneet, blogin kanssa ongelmia. Jouluisen taustakuvan myötä kommentit lakkasivat toimimasta (enkä ole varma onko kaikkia ongelmia korjattu vieläkään). Kahvia kuluu kun yritän löytää oikean näppäinyhdistelmän.Välillä tuntuu, että kaikki tekniikka kiukuttelee aina kamerasta ja kahvinkeittimestä alkaen tietokoneen ohjelmistoon. Minulle kerrotaan, että tekniikka tekee sitä mitä sille käskee. Missä viipyy tulkkipalvelu, en puhu tietokoneeni kanssa samaa kieltä.

Olen vapaapäivinäni uppoutunut rästiinjääneiden elokuvien, ja sarjojen maailmaan. Kollegani pyytäessä sairaanhoitajan kelloa, olin valmis yrittämään, ja nappasinkin helmet mukaani sohvalle. Valmis kello on ihan kivannäköinen... muutoksia toki tehtiin vielä viimeisen kuvauksen jälkeen. (Ja juu, kello on noinpäin, ei käyttäjä ei voi sujuvasti katsoa, muttei tarvitse kuulla kommentteja väärinpäin olevasta kellosta...)