Yleisö huutaa: "encore!"

Nyt on sitten ihana laivaristeily työkavereiden kanssa takanapäin. Tukholmassa tuli käveltyä likimain 20km, joista pääosa sijoittui kyllä ostoskadulle.... Ihmeteltävää ja ihailtavaa riitti vaikka kuinka ja usein kävelikin vain suu auki, kamera kädessä häpeilemättä ympärilleen tuijottaen.

Tukholmassa romantikko tapansa mukaan täysin hämillään. Jep, en ajatellut ettei Ruotsi kuulu euroalueeseen. Selvisi myös että pankkiautomaatista voi nostaa ihan käypää valuuttaa. Useimmiten ostoksilla minulle puhuttiin sujuvasti ruotsia maksuun asti. Kun aloin sähläämään rahojen kanssa, myyjätkin vaihtoivat sujuvasti englannin kielelle.... ja oma naamani alkoi punottamaan kuin karneolit konsanaan...

Ollessani riittävän luova ja uusiin asioihin innostuva ihminen.... olen tehnyt lisää avainnauhoja :D Työpaikalla näille onkin kova tarve, jotenkin Blingin kautta kotisohvalle dvd:tä katsomaan ja punomaan säilöntäpaikkaa avaimille. Homma on todella rentouttavaa ja koukuttavaa...


On niitä korvakorujakin valmistunut....ne vaan on kuvaamatta. Pitäisi saada keitettyä lisää koukkuja. Löytyy vino pino lasihelmiä pareina! Ja Tukholman muodin inspiroimana muutamia ideoitakin.... Lupaan ottaa taas pihdit käteen. Jos jo seuraavassa päivityksessä...tai sitäseuraavassa. Olisi myös eräs haaste toteutettavana ;) Mutta ennen sitä: aurinkoisia kesäpäiviä kaikille =)

Mä tahdon vain omistaa kiviä kiiltäviä...

Otsikon kappaletta kukaan ei muista, onneksi... jokaisella saa olla omat (julkiset) salaisuutensa musiikkimaun suhteen... Päivät olleet musiikintäytteiset, sillä sain viimein hommattua Gleen 1-kauden, joten sohvat ovat tulleet käyttöön käsitöitä tehdessä. Vieläkin kauhea kuvausvaje, yritetään pikkuhiljaa saada tänne koneellekin päivitetyksi. Korvishaaste edennyt tahmeasti, sillä taas pitäisi jaksaa keitellä korviskoukkuja. Mutta tässä pari 19/101.


Pitäisi saada myös aikaiseksi pakattua, sillä ensi viikko alkaa ahkerasti laivan puolella. Joskus talven pimeinä kuukausina tuli luvattua lähteä Tukholmakierrokselle työkavereiden kanssa. Silloin kesään tuntui olevan iäisyys aikaa... Vielä on korut valitsematta, ja vaatteet...eikä ole kenkiä eikä kasseja. Voi tätä naisena olon ihanuutta ;) Tähän väliin sopiikin hyvin karkkikorvikset. Melkein syötävää 20/101



Loppuun vielä käytännön vinkkilinkki. Yhdistelmä mansikat, päiväysvanhat tiskit ja helteet aiheuttivat sen, että kämppäni lisääntyi täyteen hedelmäkärpäsiä. Vaikka kuinka olen yrittänyt puunata, kun ne kerran pääsevät valloilleen...ei niistä meinaa päästä eroon. Vuosia aikaa, kun oli sama ongelma päädyttiin ystävän kanssa ideoimaan hieno tapppo-isku (jonka hän toteuttikin) banaani uuniin, kärpäset sinne, luukku kiinni ja uuni päälle. Nyt meinaan jättää työpäivän ajaksi tiskipöydälle vartomaan kärpäsentappococktailin. Ja alle vielä korvispari 21/101....

Jos mä soitan siihen....

Hieno repliikki tuo otsikko. Etenkin jos puhelin on kateissa....mutta kun kyseessä on silmälasit/suosikki huulipuna/farkut niin sitten meneekin jo haastavuuden puolelle. Avaimet eivät ole kateissa, toivottavasti ainakaan enään. Olen nimittäin saanut avainnauhabuumin. :D Lupauduin joskus töihin suunnittelemaan näytille avainnauhoja, ja päätin loman loppumetreillä kokeilla nauhan tekoa. Jopa siinä määrin, että pakonomaisesti televisiota katsoessa tulee aloitettua avainnauha, ja lukkoja saa olla aina tilaamassa (mikä korvishaaste?).


Avainnauhoja päätyin tekemään kahta mallia, yksinkertaisempaa sekä vahingossa syntynyttä vauhdikkaampaa mallia. Ompunvihreää avainnauhaa suunnitellessani huomasin siemenhelmien loppuvan, mutten halunnut enää jättää kesken joten improvisoin. Omenanvihreä löytääkin kodin uuden liveystäväni (vanhan nettitutun) kaulasta.


Ja kuten huomaatte, naisella kuuluu olla oikeus muuttaa mieltään. Edellinen blogipohja oli ihana, mutta omaan makuun sekava. Kaipaan jonkinasteista selkeyttä. En ole varma onko tämäkään ihan sitä mitä hain, mutt katsotaan. Jos tämä ajaisi välttävästi kesähulluttelut. Sivusuosikit täytyy ohjelmoida jotenkin järkevästi uudestaan kun ehtisi. On vaan niin helppo käydä suosikkiblogeissa oman blogin kautta.



Ehkä hyväkin että kesälomanpätkä lähenee loppuaan. Olen keksinyt jo ainakin 3 uutta harrastusta, tehnyt koruja niin paljon että kuvaamisessa ja tänne päivittämisessä on viikkojen työ, ylittänyt budjetin monta kertaa ja yleisesti ottaen sählännyt paikkakunnalta toiseen. Vielä olisi edessä lomaltapaluuleipomukset..... Suklaahippukeksejä olisi kiva kokeilla leipoa....toisaalta muffineja pitäisi vielä harjoitella.....

Sitoutumisrituaaleja....

Siinä on jotain perin jännää ;), kun yömyöhällä naiset kokoontuu saattamaan ystäväänsä avioliiton satamaan. Matka on pitkä, eikä aivan helppo kulkea, ja siksi valmisteluihin onkin hyvä varata aikaa. Ja niin ehtivät yön tunnit vaihtua kesäaamun hempeisiin hyväilyihin kun ystävät kokoontuivat tutustumaan ja valmistautumaan uuden elämänvaiheen aloittavaa juhlaa varten.

Olen näin lomalla syylistynyt paljon kännykkäkuviin. Hävettää ihan, vaikka laatu on siedettävä niin kaukana kameralla otetusta. Yritän päästä tavoilleni. Mutta seuraavatkin korvikset hävisivät hyvin äkkiä parempiin korviin. Elikä korvispari 18/101


Ja sitten korvispari 19/101. Hieman lyhyemmällä selostuksella....alkaa yöllinen työskentely vaatia veronsa. Ja painostava ukkonenkin hieman tuntuu....


Ps. Tiedän, heittäydyin villiksi sivupohjan kanssa. Lieneekö vaaleat raidat (kuten ystäväni pelkäävät) imeytyneet aivoihini vai puriko se lomakärpänen viimein. Syksyllä järkevämpää, kesällä hullutellaan!

Apua, kissani tarvitsee psykiatria!

On se hyvä kun on ystäviä, joille voi soittaa helteillä ja kysyä konsultaatioapua, kun kissa vain huutaa ja pissaa joka nurkkaan. Valitettuani aikani kuului oikeastaan vain sydämellistä naurua sekä "jos pirulle antaa pikkusormen....". Tiedän, oli virhe käyttää kissaa ulkona, jos ei ole aikaa yötä päivää asua siellä pihalla. Eikä pokkaa kestää nauravien ohikulkijoiden katseita kun talutushihnan toinen pää vaikuttaisi olevan puun ylimillä oksilla... Sain kyllä Helmetin Papuselta ihan oikeitakin neuvoja, ja niiden toimivuutta kämpän raikastamiseksi testaan paraikaa....
Ja muutana käytännönvihjeenä vielä...neutraalit hajut, ei klooria kämpänpesuun ja etikka, se vaan toimii. Suden virtsakin kuulemma toimisi erinomaisen hyvin.... ei vaan löytynyt tähän hätään. (Eikä varmaan seuraavaankaan).

Tällä koruilutahdilla on kohta loppuvuoden päivitykset blogiin turvattu. Pitäisi vaan saada kuvattua ja kuvat käsiteltyä. Niin ja kirjoitettuakin tänne. Nämä ovat samoja korviksia epämääräisestä metallista, joita tein kun en jaksanut väännellä hopeaa. Ensimmäisessä värjättyä ja fasetoitua...akaattia? ja turkkilaisia tuliaishelmiä. Kesäinen lumiukko eli Summery snowman. Eli pari 16/101



Niin ja miten kävi sängyn päädyn kanssa. Huh. Ideana elänyt toki jo pidempään. Styrokslevyä ja siihen kangas vuodenajan mukaan, makkaria piristämään. Helpommin ajateltu kun tehty. Ensinnäkin myyjiä ei meinannut löytyä, ja raijasin ensimmäistä löytynyttä levynpalaa pitkin kuumaa pihamaata. Ja saatiin tovi jos toinen tehdä töitä että saatiin matkaamaan pieneen Puntoon. Täytyy kyllä sanoa, että siinä vasta perheauto ;) Kotona sitten jeesusteippiä, ja eikun kiinnittämään. Ei sitten onnistunutkaan näppärästi, kakspuoleisella teipillä romahti. Eikun konsulaatioapua veljeltä, joka piti aivan hulluna... muutama ruuvi ja taulunkiinike, josta seuras että näytti liian pieneltä sängynpäädyks, liian matalalla olevalta sisustustauluks ja kangaskin likaantunut moneen otteeseen.... Tässä vaiheessa kummankin luovan hull.... sisustussuunnittelijan hermot alkoivat olla kireillä ja toisen oli aika lähteä kotiin. Eli harakkaneiti jäi yksin tekemään vielä viimeisiä säätelyitä. Lasi kokista virtaa antamaan, pariin otteeseen parisängyä yksin riuhtomaan, toinen kangas hämäykseksi päälle ja valmista tuli :D.

Lopputulokseen olen melkeinpä tyytyväinen.Ehkä vähän vino, mutta temperamenttiselle taiteilijalle sopiva... Ylhäällä näkyy sisustustarrani. "Life is'nt about surviving the storm, but how to dance in the rain". Ja täytyy sanoa että olkapää, sekä niska-hartiaseuru kyllä otti osumaa tästä yksin riuhtomisesta aika kohtalaisesti, muutamana yönä tuli herättyä särkylääkepurkille, sekä kylmägeeliä sivelemään. Minulle on usea fysioterapeutti sanonut yliliikkuvien nivelten kanssa, jos et muista varoa, niin itse maksat sen. Niinhän siinä käy....

Tarinaa riittäisi vielä vaikka kuinka, mutta ettei tule aivan
maratonpostausta, niin esittelen vielä korvispari 17/101. Sitten pääsenkin suunnittelemaan huomista kaasojen tapaamista, testaamaan uusia avainnauhamalleja sekä hilloamaan keskiaikaisilta markkinoilta löytyneitä lasihelmiä.... (jotka suorastaan huutaa NERIK!) Jättäkää huomiotta noi onyksheijasteet :D (hyvälaatuisten kivien huonoja puolia!)

Katso peiliin alien....

Jep, pienenpuoleinen kesäloma tässä, ja vaikka koruja on valmistunut niin koneen ääressä ei ole istuttu kuvia käsittelemässä. ja koska äitiharakka lukee tätä, niin laittaa nyt silmät kiinni jos ostosluettelo huimaa. Olin nimittäin naiselliseen tapaan perusteellisesti shoppailemassa kaverin kanssa loman alkuun. Täyspainoinen ostospäivä, kahveineen ja lounaineen, lukuisia liikkeitä ja auto kahteen otteeseen täpötäynnä tavaraa. (Kuvassa ihanat korvikset, missä lahjaksi saadut MOP kyyneleet, ja vaikka hetken olinkin sekaisin niin pari on 11/101)


Erilaisia sisustustavaroita löytyi moneen makuun. Kissa sai uuden raapimapuun, itselle löytyi korutelinettä,kylttiä, värikarttaa sekä dvd soitin mm. Ja sitten....sängynpääty. Kuvien kanssa selostuksen, laitan ehkä kun olen toipunut koko kokemuksesta, ja jos ystäväni antaa kaiken vaivan joskus vielä anteeksi. Styrox-levystä sängynpäädyn rakentaminen ei nimittäin osoittautunut kovin helpoksi. Myyjät kateissa, autoon ei meinannu mahtua, levy oli väärän kokoinen ja veljeni piti minua vähintään humalaisena, ellei hulluna kun selitin ja kysyin neuvoa, millä saisin sängynpäätyni seinään kiinni. Mutta koko tarina ehkä kuvien kanssa myöhemmin :P


Ylhäällä Tickle korvispari, hulluja kokeiluja kup...mess.... :D korumetallilla. Ja pari siis 12/101. Pikkuhiljaa edeten. Alla korvispari 13/101 lisää kokeilua ja leikkimistä. Millerofori helmet ovat Turkintuliais-korusta(kuin myös turkoosit lasihelmet). Vähän hullujahan nämä ovat, mutta tällä korvismäärällä kelpaa vähän leikkiäkin. ja kaikenlaisia värejä.


Huomenna keskiaikaiset markkinat <3!. Niitä aina jaksankin odottaa. Jos oikein muistan, nyt eletään vuotta 1385. Jännityksellä odotan mitä on ohjelmassa. Olen harkinnut, että voisin satsata uuteen irlantilaiseen sormukseen. Edelliselle kävi hieman köpelösti (patinoitui, ei kovin paha lopputulos). Nimittäin siivosin Väinön pisuja raapimapuusta, sekä ympäristöstä ja uitin sormukseni etikassa ja kloorissa. Sille on syynsä miksi harvemmin käytän sormuksia.....
Loppuun vielä kuva kuuman päivän tuulettimessa kuvatuista korviksista 14 ja 15/101. Great balls of Bling (ja flickr:sta voi tarkistaa mitkä korvikset vapaina, mitkä omassa käytössä, yritän muistaa päivittää)

Karpaloisia kuplia...

Nyt te kuitenkin mietitte: "Mitä, minua on petetty! Ei täällä ole korvakoruja!!". Jep, tunnustan. Sorruin tekemään rästissä olevia tilaustöitä. Idea on ollut jo kauan, nyt viimein sain toteutettua käytännössä. Idea helmien pujotteluun väljästi toukokuun BeadStyle lehdestä. Korussa lasia, karneolia ja korallia. Vaikka itse sanonkin, lopputulos on aika ovela. Erisävyisillä, ja erikokoisilla karneoleilla tuli kiva vaikutelma. Ja tämä siksi kun oikeankokoiset karneolit on loppu.... vaikkei sitä kyllä käsitä helmihamsteri, ei millään. Miten voi olla kilokaupalla helmiä sohvan alla, pöydillä, laatikoissa, maton hapsujen sisässä.... ja silti aina juuri NE helmet loppu.


Takana on ollutkin vilkas viikko vapailla. Ensin onnistuin löytämään koneelleni sitkeän viruksen (jota saatiin sitten siivota koneelta 9h), sitten oli Särkänniemen reissu, ja veliharakan syntymäpäivien juhlistusta. Jännityksellä odotan, kauan kestää ennenkuin saan kuulla possukoiran syöneen syntymäpäivälahjan hyvällä ruokahalulla.

Särkänniemessä oli hauska käydä. Ei oltu harakkaveljen kanssa käyty yhdessä melkein 10 vuoteen huvipuistossa. Ja kuinka ollakaan, ei ollut niin kaameaa laitetta, ettei se jo vähintäin toisella kerralla käydessä tuntunut siedettävältä. Ja vaikka silmälasit pitikin jättää usein kassinpohjalle, enkä voinut katsoa maisemia.... niin hyödynsin tekniikkaa "laske mielessäsi 60 alaspäin... se on kohta ohi". Ja koska hyödynnettiin viileä, sateinen päivä niin ei tarvinnut minnekään hirveästi jonotella. Tukkijoki piti kyllä jättää viimeiseksi, tuulisessa viileässä säässä märkänä taapertaminen ei innostanut....