Karpaloisia kuplia...

Nyt te kuitenkin mietitte: "Mitä, minua on petetty! Ei täällä ole korvakoruja!!". Jep, tunnustan. Sorruin tekemään rästissä olevia tilaustöitä. Idea on ollut jo kauan, nyt viimein sain toteutettua käytännössä. Idea helmien pujotteluun väljästi toukokuun BeadStyle lehdestä. Korussa lasia, karneolia ja korallia. Vaikka itse sanonkin, lopputulos on aika ovela. Erisävyisillä, ja erikokoisilla karneoleilla tuli kiva vaikutelma. Ja tämä siksi kun oikeankokoiset karneolit on loppu.... vaikkei sitä kyllä käsitä helmihamsteri, ei millään. Miten voi olla kilokaupalla helmiä sohvan alla, pöydillä, laatikoissa, maton hapsujen sisässä.... ja silti aina juuri NE helmet loppu.


Takana on ollutkin vilkas viikko vapailla. Ensin onnistuin löytämään koneelleni sitkeän viruksen (jota saatiin sitten siivota koneelta 9h), sitten oli Särkänniemen reissu, ja veliharakan syntymäpäivien juhlistusta. Jännityksellä odotan, kauan kestää ennenkuin saan kuulla possukoiran syöneen syntymäpäivälahjan hyvällä ruokahalulla.

Särkänniemessä oli hauska käydä. Ei oltu harakkaveljen kanssa käyty yhdessä melkein 10 vuoteen huvipuistossa. Ja kuinka ollakaan, ei ollut niin kaameaa laitetta, ettei se jo vähintäin toisella kerralla käydessä tuntunut siedettävältä. Ja vaikka silmälasit pitikin jättää usein kassinpohjalle, enkä voinut katsoa maisemia.... niin hyödynsin tekniikkaa "laske mielessäsi 60 alaspäin... se on kohta ohi". Ja koska hyödynnettiin viileä, sateinen päivä niin ei tarvinnut minnekään hirveästi jonotella. Tukkijoki piti kyllä jättää viimeiseksi, tuulisessa viileässä säässä märkänä taapertaminen ei innostanut....

101 dal...korvakorua jatkuu

Kämpillä nauttimassa alkavista vapaista, sekä viilenevistä ilmoista. Nautin toki uimassa käymisestä (käräytin jo selkäni...pelattiin veliharakan kanssa kännykkäpelejä altaan ääressä), parvekkeella löhöämisestä ja aurinkoisista ilmoista... mutta ukkosta keräävä painostava ilma ja sen jälkeen tuleva viileys ja raikkaus ovat omiaan höystämään iltaa sohvalla korupihtien varressa. Ja minä sentään en ole ollut helteissä kuuman turkin sisällä, ymmärrän kyllä hyvin että se harja on toiminut hyvänä kaverina. Pientä poseerauksen makua?

Korvisprojekti jatkuu.... Tosin kuvausprojekti laahaa jäljessä. Nämäkin korvikset ovat valmistuneet oikeastaan edellisellä sohva/tv-löhöysvaiheessa. Ensimmäiseen pariin inspiraatio Helmetin Outin blogista, vastaavia on myös korviskirjassani 101 wire earrings. Nämä olivatkin herkullisen väriset, ja sain jo altaalla kommenttia, että auringonpaisteessa hohtavat altaan toisen päähän. Cherry on top. Ja laskujeni mukaan pari 9/101.


Ja sitten ihan kokonaan hopeaa korvispari. Blackberries marching korvispari onkin sitten 10/101 korvispari. Pieni voitontunne, kymmenesosa saatu tehtyä. Mutta nyt kahvinkeittoon, ja suunnittelemaan huomista Särkänniemen matkaa! :D

Kahvikupin laidalla....

Kahvikupin laidalla, huulipunaa paidalla..... Eppu Normaalin tekstejä vapaamuotoisesti lainaillen. Tässä pikkuhiljaa tajuaa, että jos teen sen 101 korvakoruparia, minun pitää myös kuvata ja päivittää ne tänne. (Vaihtoehtoisesti jossain vaiheessa tungen ne jonnekin kansioon josta innokkaimmat voivat niitä kurkkia). Mutta ainakin toistaiseksi yksi ihminen (ystävä :D eli puolipakotettu mielipiteensä) on ilmaissut riemunsa tiivistyneestä postaustahdista.

Jatkan edelleen vääntely/ kokeilulinjalla, sillä käsityömessuilta hankkimat tekniikkakirjat antavat loistavia ideoita. Seuraavat korvikset sopivat tänäiseen teemaan kovin hyvin. Tänään on ollut päivä, jolloin mikään ei pysy kädessä, jokainen suupala käytetään lattian kautta ja teräaseisiin (voiveitsi) ei uskalla koskea. Helmiystäväni vihjaavat sen johtuvan oinaan horoskooppimerkin planeettakuvioista. Mutta kun en edes ole horoskoopiltani oinas (vaikka pässipäisyyttä varmasti löytyy)! Korvisparissa 7 siis kokeilua wig jigillä (vastahan se on ollut puoli vuotta käyttämättä), ja ihania NERIK (näitä en raatsi ikinä käyttää) lasihelmiä. You ask me to walk straight?!:


Älyttömät kieputtelut senkun jatkuvat. Seuraavissa helmihäkkiharjoittelua. Katselin eilen poliisiopisto 1 ja kieputtelin, kieputtelin, sekosin laskuissa ja improvisoin....Kuvausalusta niille, joilla on minun aivasteluani ikävä. Korvistenteon väistämätön sivuseuraus. Jokikisen kahvikupin reunalla roikkuu vähintään yksi pari korviksia. Ja nämä ongelmat ja lieveilmiöt jo täällä projektin alkupäässä.... Korvispari 8 Ruohokaruselli, korumetallia ja lasihelmiä....

Korva soi edelleen...

Korva soi eli ear rings edelleen. Sain viimein postissa muutaman metrin korvakoruhopeaa ja tuskien ja taisteluiden jälkeen sain langat leikattua ja butaanipolttimenkin täytettyä niin että se suostui toimimaan. Yritin täyttää varmaan 5-6 kertaa ennenkun tajusin että taisin pitää sitä täyttöpulloa väärin päin. Kuvassa langanpätkiä jotka aikanaan tulevat päätymään korviksiksi, sekä Pirates of Caribbean crackle-lakalla päälystetyt kynnet. O.P.I:n kynsilakat ovat kyll omaa luokkaansa. Eikä elokuvakaan huono ollut.

Pirates of the Caribbean uusin leffa oli ihana. Parempi kuin kolmonen, ja aikalail tasoissa kakkosen kanssa. Ykkönen tietenkin paras. Jättipopcornit syötyä tuli kyllä olo, että oli iiihan täysin suolattu. Makuelämyksinä mukaan tarttui myös Ben & Jerry's strawberry cheesecake jäätelö :D Kerrassaan ihana, että löytyy myös pieninä purkkeina ja siellä on myös lusikka. (Jonkin aikaa asiaa pohtineena).

Pirates of the Caribbean leffan inspiroimana syntyi myös villit koukkukorvikset. Inspiraatio The Encyclopedia of Wire Jewellery kirjasta. Korvikset elävät omaa elämäänsä, koukut hopeaa muu korumetallia, onyksiä,muovia ja vuorikristallia. Hanging on Luck toimii täten korvisparina 3.


Vääntelykorviksiin ihastuttiin. Tiedän tilaajan tykkäävän sinisestä joten uutta yritystä kehiin. Alunperin idea siis 101 wire earrings kirjasta. Tangled Tears eli korvispari 4

Sitten korvispari joka roikkunut tilauksessa iät ja ajat aina jonkin osan puuttuessa. Tein korviksia katsellessani tv:stä Oliver Twistiä joten korvispari 5 sai nimen Twist on Ice. (Hitsit, olen oppinut ottamaan kuvia niin hyvin että kädenjälki/pihtienjäljet sekä hopeoitu kupari harmittavat)


Loppuun jotain haastavampaa. eli ensimmäinen Herringbone kokeilu (encyclopediaohjeilla). Helmetin Muikkua jo nauratinkin, sillä tunnustin että tätä väännöstä tehdessäni kumautin itseäni nyrkillä ja pihdeillä leukaan. Ja niinkun vääntely ei olisi tarpeeksi haastavaa (ja pahannäköistä jälkeä....ehkä korvisparissa 56 tai jotain alkaa sujumaan). Valitsin kiveksi Sirpaleelta saadut labradoriitit joiden kaunis välke on vaikea kuvata. Mutta päätin että ennemmin kuvaan välkkeen kun tunnontarkasti vääntely-yritykseni ;) Korvispari 6 eli Eyes of Selene. (Jos ette tiedä Selenen tarunhohtoista tarinaa, kannattaa googlettaa...)


Rumista päättelyistä, erivärisistä sydämistä huolimatta korvispari on ihanan vivahteikas (kyllä, olen kuvat nähtyäni viimeistellyt ja huolitellut koruja. Juuri kuten alkuperäinen tarina. Mutta nyt...espresson voimin jatkamaan korvistelua ;) Onnea matkaan muille 101-projektilaisille!

Sosiaalisen median korvia kuumottaa

Otsikko kuulostaa tuikitähdelliseltä poliittiselta pohdinnalta. Ja ehkä vähän, romantikon tapaan sivuaakin sitä. Onnistuin nimittäin tässä eräänä iltana keskustelemaan ja manaamaan facebookissa, että vaikka minulla on kirjat ja välineet en ole aikoihin saanut korvakoruja tehtyä. Muuton jäljiltä puolet korviksista on kateissa (tai sitten ne ufot, jotka vievät pesukoneesta sukkia, haluavat koristautua) ja inspiraatio väkertää korviksia on kateissa. Keskustelumme päätyi sitten siihen, että aloin itse, sekä yllytin muutaman kanssahull....helmeilijän vääntämään 101 korvisparia. (Lukema sai alkunsa kirjastani 101 wire earrings, josta ajattelin aluksi tehdä niin monta kuin vaan pystyn).


Ensimmäiseen korvispariin ihastuttiin töissä valtavasti. Ovat kuulemma "suloiset" ja "ihanan itsetehdyn näköiset". Näistä tilattu jo versiointia. Ehkä jotain sinistä. Haaste on ihana syy tilata hopealankaa (oikeaa korvislankaa pitkästä aikaa!!) ja ehkä jotain muutakin. Ja haaste on ihana syy yrittää tuhota jämähelmiä ja muutama Nerik (= näitä en raatsi ikinä käyttää). ensimmäinen korvispari syystäkin nimeltään Messed up Saturn.


Seuraavaksi Hattivatti gone wild. Ehkä ennemminkin Mario's toad gone wild. Helmetin kaimalta saatuja ihania lasihelmiä tässä <3. Ihana kun ihmiset välittävät. Nämä korut muistuttavat olemassaolostaan, pitkämällä helinää, kilinää ja kolinaa. Kuten edellisetkin, en ole aivan varma pidänkö.... mutta 101 korvakoruparia on loistava syy tehdä kokeiluja, miettiä malleilla ja leikkiä väreillä mitä ei muuten tulisi kokeiltua....

Loppuun kuvaa iltaruskosta parvekkeelta. "Red sky in the morning, sailors warning. Red sky by night, sailors delight". Lähden viettämään viehättävää viikonloppua lapsuudenaikaisen hyvän ystäväni kanssa. Meillä onkin paljon kiinniotettavaa. Suunnitelmissa ainakin käydä katsomassa uusin Pirate's of the Caribbean (niilläkin korviksia, onhan??). Leffan tiimoilta on ainakin O.P.I julkaissut ihanan kynsilakan. Ja katson saisinko viriteltyä erästä ikivanhaa harrastusta.... (Ja yritän opettaa kissalle, että kun vieraita on tulossa, kissan kuuluu nuolla hiljaa korvantakusiaan....eikä huutaa suoraan huutoa oven edessä...)

Sinä muistatko sen mökkitien

Pitkästä aikaa ihanaa istua blogia kirjoittamassa tietokoneen ääressä. Starbucksin mochat naamassa (tuplaespresso on muuten suurta rakkautta, etenkin huonoina aamuina) ja Ben & Jerryn cookie doughit navassa. Oikein amerikkalaishenkistä syöpöttelyä, tiedän... mutta niin ihanaa!

Olen ollut poissa koneelta ja koruiluhommista paristakin syystä. Ensinnäkin olen yrittänyt askel kerrallaan palata kunnianarvoisaan kaason hommaan. Olen yrittänyt suoristaa selkäni ja yliliikkuvat sormeni, ja olla parhaani mukana morsiamen apuna ja tukena. Löysin kirpputorilta loistavan kirjan, josta on ollut uskomaton apu.

Toinen syy osittaiseen koneettomuuteen oli kotipitäjillä ja harakkain suvun luona käynti. Rakas harakkaveljeni (ei kyllä kiiltävän perään, mutta menkööt termi) toi koiransa näytille. Minulle koira toimii edelleen nimellä Possu. Veljen sanoin koira syö "kaikkea mikä maistuu hyvälle, kaikkea mikä voisi maistua hyvälle, kaikkea mikä ei maistu millekkään mutta voisi kuitenkin mennä suussa sekä kaikkea mikä ei maistu hyvälle, mutta voisi vielä joskus maistua hyvälle." Varpaat tuli nuoltua useaan otteeseen. Omasta makukategoriastani en ollut varma. Koira myös nuolaisi hyväntahtoisesti ohimennen marsua. Marsunkaan makukategoriasta ei tullut selvyyttä. Laitoin mokkulani Possulta turvaan ja sinne kotiinhan se jäi....

Kuvassa polku jota pitkin olen taivaltanut isovanhempien nojatuoliin käpertymään, juomaan kuumaa hunajavettä kipeänä ja terveenäkin ja kuuntelemaan tarinoita muinaisen Neuvostoliiton johtajista. (Jopa siinä määrin, että uusimmalla käynnillä hiusten raidat vaihtuivat aikalailla blondaukseksi, kun ei malttanut mennä väriainetta pois huuhtelemaan).

Korujakin on valmistunut. Minä katselin televisiosta Euroviisuja ja näin Suomen kappaleen. Ennakkoasenteestani huolimatta kappaleessa vetosi jokin, ehkä se lapsenomainen usko uuteen maailmaan. Ja ne tausta-animaation värit! (hiekka-esitys oli myös hyvä). Näihin väreihin ihastuneena ja näitä värejä toistaen syntyi koru Paradise butterfly. Kivien nimiä en koskaan muista... värjätty magnesiitti, ja lasi....korumetalli?


Ja tietenkin lisäksi vielä koru johon en ole ollut ihan tyytyväinen, mutta menkööt. Onyks siruja, mv-helmiä sekä lasiriipus. Ja tuurini mukaan hyvästä korusta huono kuva ja päinvastoin. Mustakeltaista surinaa Bee my heart.

Mikään ei onnistu kuten kohtuuttomuus....

Olen taas näinä aurinkoisina päivinä harjoitellut kohtuullisuuden jaloa taitoa. Eilen kävin ensin keskustassa kävelyllä, n 6km lenkin ja sitten otin toisen samanmoisen lenkin kaverin ja koiran kanssa sauvoilla. Yöllä selästä löytyi lihas, joka muistutteli olemassaolostaan vetämällä kramppiin ja tänään terve lonkka on hieman kolotellut. Tulee väkisinkin mieleen kissa Karvisen sanonta "urheile tai pysy terveenä".

Tänään olin veljeni kanssa ostoksilla. Aiheutamme varmasti suurta hilpeyttä pitkin maita ja mantuja... sillä sanansoitostamme kuulee kauas, siskon ja veljen hyväntahtoisen kinastelun....joka päättyy aina siihen että jommalla kummalla on SAV (aivojen verenkiertohäiriö, aiheuttaa erinäisiä oireita)ja vino pino muita aivojen toimintaa haittaavia neurologisia häiriöitä =P koulutus heijastuu puheenaiheisiin. Tältä reissulta mukaan tarttui erinäisiä tavaroita.... kuten aurinkotuoli, keittiöpyyhkeet ja monessa sisustusblogissa nähtyjä sisustuskukkia.

Puunasin parvekkeelta edellisen omistajan tupakantuhkia, ja jumiuduin lukemaan kirjaa. Kaukana kohtuudesta, sillä piti tietenkin saada selville murhaaja. Mutta... kuten jo äitiharakalle manasin. Taidan harakkojen lisäksi olla irlantilaisten kettujen sukua, sillä ihoni väri ei muutu kauniin kullanruskeaksi, vaan vaihtelee punaisen ja valkoisen välillä.... ainakaan en nukahtanut parvekkeelle. Ja lukemista onkin odottamassa peräti kolme tai neljä eri kirjaa. Kun vaan osaisi valita. Ja J.D Robbin Kuolema-sarjaan olen ihastunut niin paljon, etten malta pelkästään äänikirjoja vaan harkitsen ihan kirjojen tilaamista. Kun vaan paikat kestäisivät pään roikottamista. Mutta kohtuus on aika tylsä asia edelleen.

Seuraavassa "epäonnen" korut. Korut tilattiin jo tammikuussa, joulukuussa annetun lahjan mukaan. sitten korut vaan jäivät. Nyt korut ovat olleet iäisyyden valmiina, mutta eivät koskaan satu mukaan kun kyseinen henkilö joka tilasi, on töissä. Muistan aina vasta hänet nähdessäni, tai sitten on juuri se päivä kun tarvitsen eri laukkua töissä. Korut itsessään ovat ihanat. Ja suunnittelen vieväni ne töihin kaapiin odottamaan.

Tein neljän yön putken töissä. Yövuorot suurimmaksi osaksi tuntuvat mukavilta ja ainakin paremmin sujuvilta kuin aamuvuorot. Myönnän kyllä, että viimeisen jälkeen alkoi pää olla vähän jäässä(töissä jaksaa paremmin, kotona ei enää), mutta unien ja liikunnan jälkeen tuntuu että taas jaksaa jotain. Yövuorojen välissä työkaveri pyysi nähdä ylimääräisiä koruja. Sisustuspuuskassa olinkin siivonnut käyttökoruja vitriiniin ja telineisiin ja muutama oli jäänyt ylimääräiseksi. Tein kyllä tv:tä katsoessa yhden toiveiden mukaisenkin. Makeanvedenhelmiä ja sinistä. Korui päätyi äitienpäivälahjaksi, osoittamaan tuoreen mummin ylpeyttä. Kerrassaan suloista. (miten sattuikin tekstiin vähän toisenlaista juttua isoäideistä. Jättäkää huomiotta, pitäisi oppia katsomaan millaisella sivulla lähtee korujaan kuvamaan, eikä suoraan vaan sille tekstille mitä lukee)