Korva soi edelleen...

Korva soi eli ear rings edelleen. Sain viimein postissa muutaman metrin korvakoruhopeaa ja tuskien ja taisteluiden jälkeen sain langat leikattua ja butaanipolttimenkin täytettyä niin että se suostui toimimaan. Yritin täyttää varmaan 5-6 kertaa ennenkun tajusin että taisin pitää sitä täyttöpulloa väärin päin. Kuvassa langanpätkiä jotka aikanaan tulevat päätymään korviksiksi, sekä Pirates of Caribbean crackle-lakalla päälystetyt kynnet. O.P.I:n kynsilakat ovat kyll omaa luokkaansa. Eikä elokuvakaan huono ollut.

Pirates of the Caribbean uusin leffa oli ihana. Parempi kuin kolmonen, ja aikalail tasoissa kakkosen kanssa. Ykkönen tietenkin paras. Jättipopcornit syötyä tuli kyllä olo, että oli iiihan täysin suolattu. Makuelämyksinä mukaan tarttui myös Ben & Jerry's strawberry cheesecake jäätelö :D Kerrassaan ihana, että löytyy myös pieninä purkkeina ja siellä on myös lusikka. (Jonkin aikaa asiaa pohtineena).

Pirates of the Caribbean leffan inspiroimana syntyi myös villit koukkukorvikset. Inspiraatio The Encyclopedia of Wire Jewellery kirjasta. Korvikset elävät omaa elämäänsä, koukut hopeaa muu korumetallia, onyksiä,muovia ja vuorikristallia. Hanging on Luck toimii täten korvisparina 3.


Vääntelykorviksiin ihastuttiin. Tiedän tilaajan tykkäävän sinisestä joten uutta yritystä kehiin. Alunperin idea siis 101 wire earrings kirjasta. Tangled Tears eli korvispari 4

Sitten korvispari joka roikkunut tilauksessa iät ja ajat aina jonkin osan puuttuessa. Tein korviksia katsellessani tv:stä Oliver Twistiä joten korvispari 5 sai nimen Twist on Ice. (Hitsit, olen oppinut ottamaan kuvia niin hyvin että kädenjälki/pihtienjäljet sekä hopeoitu kupari harmittavat)


Loppuun jotain haastavampaa. eli ensimmäinen Herringbone kokeilu (encyclopediaohjeilla). Helmetin Muikkua jo nauratinkin, sillä tunnustin että tätä väännöstä tehdessäni kumautin itseäni nyrkillä ja pihdeillä leukaan. Ja niinkun vääntely ei olisi tarpeeksi haastavaa (ja pahannäköistä jälkeä....ehkä korvisparissa 56 tai jotain alkaa sujumaan). Valitsin kiveksi Sirpaleelta saadut labradoriitit joiden kaunis välke on vaikea kuvata. Mutta päätin että ennemmin kuvaan välkkeen kun tunnontarkasti vääntely-yritykseni ;) Korvispari 6 eli Eyes of Selene. (Jos ette tiedä Selenen tarunhohtoista tarinaa, kannattaa googlettaa...)


Rumista päättelyistä, erivärisistä sydämistä huolimatta korvispari on ihanan vivahteikas (kyllä, olen kuvat nähtyäni viimeistellyt ja huolitellut koruja. Juuri kuten alkuperäinen tarina. Mutta nyt...espresson voimin jatkamaan korvistelua ;) Onnea matkaan muille 101-projektilaisille!

Sosiaalisen median korvia kuumottaa

Otsikko kuulostaa tuikitähdelliseltä poliittiselta pohdinnalta. Ja ehkä vähän, romantikon tapaan sivuaakin sitä. Onnistuin nimittäin tässä eräänä iltana keskustelemaan ja manaamaan facebookissa, että vaikka minulla on kirjat ja välineet en ole aikoihin saanut korvakoruja tehtyä. Muuton jäljiltä puolet korviksista on kateissa (tai sitten ne ufot, jotka vievät pesukoneesta sukkia, haluavat koristautua) ja inspiraatio väkertää korviksia on kateissa. Keskustelumme päätyi sitten siihen, että aloin itse, sekä yllytin muutaman kanssahull....helmeilijän vääntämään 101 korvisparia. (Lukema sai alkunsa kirjastani 101 wire earrings, josta ajattelin aluksi tehdä niin monta kuin vaan pystyn).


Ensimmäiseen korvispariin ihastuttiin töissä valtavasti. Ovat kuulemma "suloiset" ja "ihanan itsetehdyn näköiset". Näistä tilattu jo versiointia. Ehkä jotain sinistä. Haaste on ihana syy tilata hopealankaa (oikeaa korvislankaa pitkästä aikaa!!) ja ehkä jotain muutakin. Ja haaste on ihana syy yrittää tuhota jämähelmiä ja muutama Nerik (= näitä en raatsi ikinä käyttää). ensimmäinen korvispari syystäkin nimeltään Messed up Saturn.


Seuraavaksi Hattivatti gone wild. Ehkä ennemminkin Mario's toad gone wild. Helmetin kaimalta saatuja ihania lasihelmiä tässä <3. Ihana kun ihmiset välittävät. Nämä korut muistuttavat olemassaolostaan, pitkämällä helinää, kilinää ja kolinaa. Kuten edellisetkin, en ole aivan varma pidänkö.... mutta 101 korvakoruparia on loistava syy tehdä kokeiluja, miettiä malleilla ja leikkiä väreillä mitä ei muuten tulisi kokeiltua....

Loppuun kuvaa iltaruskosta parvekkeelta. "Red sky in the morning, sailors warning. Red sky by night, sailors delight". Lähden viettämään viehättävää viikonloppua lapsuudenaikaisen hyvän ystäväni kanssa. Meillä onkin paljon kiinniotettavaa. Suunnitelmissa ainakin käydä katsomassa uusin Pirate's of the Caribbean (niilläkin korviksia, onhan??). Leffan tiimoilta on ainakin O.P.I julkaissut ihanan kynsilakan. Ja katson saisinko viriteltyä erästä ikivanhaa harrastusta.... (Ja yritän opettaa kissalle, että kun vieraita on tulossa, kissan kuuluu nuolla hiljaa korvantakusiaan....eikä huutaa suoraan huutoa oven edessä...)

Sinä muistatko sen mökkitien

Pitkästä aikaa ihanaa istua blogia kirjoittamassa tietokoneen ääressä. Starbucksin mochat naamassa (tuplaespresso on muuten suurta rakkautta, etenkin huonoina aamuina) ja Ben & Jerryn cookie doughit navassa. Oikein amerikkalaishenkistä syöpöttelyä, tiedän... mutta niin ihanaa!

Olen ollut poissa koneelta ja koruiluhommista paristakin syystä. Ensinnäkin olen yrittänyt askel kerrallaan palata kunnianarvoisaan kaason hommaan. Olen yrittänyt suoristaa selkäni ja yliliikkuvat sormeni, ja olla parhaani mukana morsiamen apuna ja tukena. Löysin kirpputorilta loistavan kirjan, josta on ollut uskomaton apu.

Toinen syy osittaiseen koneettomuuteen oli kotipitäjillä ja harakkain suvun luona käynti. Rakas harakkaveljeni (ei kyllä kiiltävän perään, mutta menkööt termi) toi koiransa näytille. Minulle koira toimii edelleen nimellä Possu. Veljen sanoin koira syö "kaikkea mikä maistuu hyvälle, kaikkea mikä voisi maistua hyvälle, kaikkea mikä ei maistu millekkään mutta voisi kuitenkin mennä suussa sekä kaikkea mikä ei maistu hyvälle, mutta voisi vielä joskus maistua hyvälle." Varpaat tuli nuoltua useaan otteeseen. Omasta makukategoriastani en ollut varma. Koira myös nuolaisi hyväntahtoisesti ohimennen marsua. Marsunkaan makukategoriasta ei tullut selvyyttä. Laitoin mokkulani Possulta turvaan ja sinne kotiinhan se jäi....

Kuvassa polku jota pitkin olen taivaltanut isovanhempien nojatuoliin käpertymään, juomaan kuumaa hunajavettä kipeänä ja terveenäkin ja kuuntelemaan tarinoita muinaisen Neuvostoliiton johtajista. (Jopa siinä määrin, että uusimmalla käynnillä hiusten raidat vaihtuivat aikalailla blondaukseksi, kun ei malttanut mennä väriainetta pois huuhtelemaan).

Korujakin on valmistunut. Minä katselin televisiosta Euroviisuja ja näin Suomen kappaleen. Ennakkoasenteestani huolimatta kappaleessa vetosi jokin, ehkä se lapsenomainen usko uuteen maailmaan. Ja ne tausta-animaation värit! (hiekka-esitys oli myös hyvä). Näihin väreihin ihastuneena ja näitä värejä toistaen syntyi koru Paradise butterfly. Kivien nimiä en koskaan muista... värjätty magnesiitti, ja lasi....korumetalli?


Ja tietenkin lisäksi vielä koru johon en ole ollut ihan tyytyväinen, mutta menkööt. Onyks siruja, mv-helmiä sekä lasiriipus. Ja tuurini mukaan hyvästä korusta huono kuva ja päinvastoin. Mustakeltaista surinaa Bee my heart.

Mikään ei onnistu kuten kohtuuttomuus....

Olen taas näinä aurinkoisina päivinä harjoitellut kohtuullisuuden jaloa taitoa. Eilen kävin ensin keskustassa kävelyllä, n 6km lenkin ja sitten otin toisen samanmoisen lenkin kaverin ja koiran kanssa sauvoilla. Yöllä selästä löytyi lihas, joka muistutteli olemassaolostaan vetämällä kramppiin ja tänään terve lonkka on hieman kolotellut. Tulee väkisinkin mieleen kissa Karvisen sanonta "urheile tai pysy terveenä".

Tänään olin veljeni kanssa ostoksilla. Aiheutamme varmasti suurta hilpeyttä pitkin maita ja mantuja... sillä sanansoitostamme kuulee kauas, siskon ja veljen hyväntahtoisen kinastelun....joka päättyy aina siihen että jommalla kummalla on SAV (aivojen verenkiertohäiriö, aiheuttaa erinäisiä oireita)ja vino pino muita aivojen toimintaa haittaavia neurologisia häiriöitä =P koulutus heijastuu puheenaiheisiin. Tältä reissulta mukaan tarttui erinäisiä tavaroita.... kuten aurinkotuoli, keittiöpyyhkeet ja monessa sisustusblogissa nähtyjä sisustuskukkia.

Puunasin parvekkeelta edellisen omistajan tupakantuhkia, ja jumiuduin lukemaan kirjaa. Kaukana kohtuudesta, sillä piti tietenkin saada selville murhaaja. Mutta... kuten jo äitiharakalle manasin. Taidan harakkojen lisäksi olla irlantilaisten kettujen sukua, sillä ihoni väri ei muutu kauniin kullanruskeaksi, vaan vaihtelee punaisen ja valkoisen välillä.... ainakaan en nukahtanut parvekkeelle. Ja lukemista onkin odottamassa peräti kolme tai neljä eri kirjaa. Kun vaan osaisi valita. Ja J.D Robbin Kuolema-sarjaan olen ihastunut niin paljon, etten malta pelkästään äänikirjoja vaan harkitsen ihan kirjojen tilaamista. Kun vaan paikat kestäisivät pään roikottamista. Mutta kohtuus on aika tylsä asia edelleen.

Seuraavassa "epäonnen" korut. Korut tilattiin jo tammikuussa, joulukuussa annetun lahjan mukaan. sitten korut vaan jäivät. Nyt korut ovat olleet iäisyyden valmiina, mutta eivät koskaan satu mukaan kun kyseinen henkilö joka tilasi, on töissä. Muistan aina vasta hänet nähdessäni, tai sitten on juuri se päivä kun tarvitsen eri laukkua töissä. Korut itsessään ovat ihanat. Ja suunnittelen vieväni ne töihin kaapiin odottamaan.

Tein neljän yön putken töissä. Yövuorot suurimmaksi osaksi tuntuvat mukavilta ja ainakin paremmin sujuvilta kuin aamuvuorot. Myönnän kyllä, että viimeisen jälkeen alkoi pää olla vähän jäässä(töissä jaksaa paremmin, kotona ei enää), mutta unien ja liikunnan jälkeen tuntuu että taas jaksaa jotain. Yövuorojen välissä työkaveri pyysi nähdä ylimääräisiä koruja. Sisustuspuuskassa olinkin siivonnut käyttökoruja vitriiniin ja telineisiin ja muutama oli jäänyt ylimääräiseksi. Tein kyllä tv:tä katsoessa yhden toiveiden mukaisenkin. Makeanvedenhelmiä ja sinistä. Korui päätyi äitienpäivälahjaksi, osoittamaan tuoreen mummin ylpeyttä. Kerrassaan suloista. (miten sattuikin tekstiin vähän toisenlaista juttua isoäideistä. Jättäkää huomiotta, pitäisi oppia katsomaan millaisella sivulla lähtee korujaan kuvamaan, eikä suoraan vaan sille tekstille mitä lukee)

My preciousss....

Hetken hengähdystauko töistä. Elipä yksi vapaapäivä. Vappu vapaa, eli ehkä jaksan vielä muutamat työvuorot. Parvekkeelle en ole löytänyt vielä mitään kivaa, joten olen lueskellu vilttien ja lampaantaljan päällä. Jyskissä oli kyllä kivanoloisia aurinkotuoleja. Väinö taassen löysi uuden kehittävän ohjelman, ikäiselleen herrasmieskissalle sopivan. Tunnistaako kukaan? Ja epäilijöille todistetta. Kissa tosiaan istuu pitkiäkin aikoja tv:n ääressä. Ilmeisesti tuo pingviini kiinnostaa enemmän kuin nainen....

Jälleen kuukauden Helmettihaaste selvitetty. Ja niille ihmettelijöille, jotka ovat miettineet mielenterveyttäni.... omituisten sanojen yhdistäminen koruun kuuluu tehtävään. Löysin rivin valööri- eri tummuusasteita korukivissä, varpaat sekä vitamiini. Vitamiini vaatii selvittelyä. Eri vitamiinien kirjaimet siis löytyvät korusta on A(metisti), B(ag), C(lock), D(aisy), E(rityinen), K(issa). ehkä hieman keksittyä. Ja koruhan on työkaverini tilauskoru. Tämä on taas niitä tilaustöitä joista on hyvin vaikea luopua, olen tykästynyt tähän koruun kovin itsekin, vaikken oikein ranteessa osaa mitään pitää. On toinen kellotaulu kyllä, ja kun tilaustöitä saanut selvitettyä...ehkä hulluttelen itsekin romanttisen tarinan ja viehättävän korun ympärillä. Koruthan kertovat vaikka minkälaisia tarinoita kun vain osaa kuunnella.


Kävin tänään postissa pyöräilemässä. Meikäläisen pyöräilytaidolla ja suuntavaistolla se oli suuri saavutus! Matkaahan ei tullut kuin muutama kilometri, mutta silti haasteellista ja vaappuvaa menoa. Ilma oli onneksi kaunis ja pääsin tutustumaan ympäristöön. Viimeisen mäen jälkeen alkoi kyllä joko allergialääkkeen tai liikunnan puutteesta henkeä ahdistamaan sen verran, että jätin pyöräilyn ja talutin loppumatkan. Hauska matka oli silti. Ja löysin tuleville vapaapäiville tekemistä... ja postistahan hain uuden kahvikupin työpaikalle.Olen tehnyt aamuvuoroja sen verran, että ajattelin että kollegoita on hyvä varoitella.... Kirja on Gerritsenin vanhempaa tuotantoa, ei siis varsinainen sairaaladekkari. Mutta ajattelin kokeilla jos olis luettava

Tarinan tuhannet unenomaiset kasvot....

Katsotaan onnistuuko väsyneenä työpäivän jälkeen kirjoittamaan koruista hieman eritavalla kuin tutusti. Yleensä näen herkemmin tarinoita muiden koruista, omista en tiedä. Useita koruja valmistuneina, osa korjattavana, osa kehittelyasteella. Lukuisia kuvaamatta ja käsittelemättä.

Tyttö toivoi kirjan ikiaikaista sanomaa, toivoi kimmellystä keijukaisten valoa tuomaan arkeen harmaaseen. Nähdessään kevätauringon lämmittävän kaulaa.... hyväilevän korvia hän toivoi kimmellyksen valaisevan hyvää tuulta ympäristöönsä. Kaivoi historiasta aarteen sen, kaiken pölyn keskeltä...


Uuteen tarinaan. Tyttöön joka nousee perhosten lailla linnunradan reunalle, kultasiipien kehystämänä tanssimaan rakkaimpansa kanssa. Tyttö joka kietoutuu vaaleanpunaisiin unelmiin ja haaveisiin.... ehkä lukeekin vain kirjaa lampaantaljaan kietoutuneena parvekkeella, kevätauringon siivittäessä unelmia


Sitten riennettävä nukkumatin taluttamana satujen ja unten maille, jotta jaksan herätä arkimaailmaan ja kahvintuoksuisiin hetkiin työpaikalla.... ruusuisia unelmantäytteisiä unia myös kaikille lukijoilleni =)

Kevätpiruilua ja mörkö

Niin se kevät vaan tulee. Ja ilmat lämpenee. Ja minä menen aivan sekaisin, kun katselen isoista ikkuinoista valoisia ilmoja. Pitäisi olla aktiivinen, sosiaalinen ja ulkona. Miten tällainen hiljainen käsityöihminen sopii kesän ulkoilmaelämäpainostukseen? Helmet häviävät pihanurmikolle. Tosin presentossa on aivan ihana kannettava käsityölaukku. Väriltään vaaleanpunainen. Olen ihan vähän vain silmäilly. Saisihan sitä aikaa kulutettua Aurajoen rannassakin.

Työmatkalla olen oppinut tervehtimään kotimörköäni. Kotimörkö on semmoinen jännä otus, joka vahtii taloa ja pitää siitä huolen kun on poissa. Kotimörkö tarkkailee ympäristöä tarkasti ja pitää silmällä mitä päivän aikana tapahtuu. Kotimörköä pitää vain oppia kuulemaan. Oma kotimörköni on aika suloinen. Mörkö on tietenkin vaaleanpunainen, ja suloinen... kuten romantikon kotimörön kuuluukin. Siitä, miten kotimörkö on päättänyt näyttäytyä, en tiedä. Kotimörkö on asunut seudulla varmaan jo kauan ennen minua, ja osaa kertoa seudun historiasta. Taiteilija joka on loihtinut kotimörön jää elämän mysteeriksi, mutta tuotos on ilahduttanut suunnattomasti. Eikä pidä pelästyä jos näkee ihmisen joka tervehtii seinämalausta ;) saa tulla morjestaa....

Kevään tullen, välillä tekee mieli vähän piruilla. Vähän vaan ohimennen.... Ja on hyvä tietenkin muistuttaa muillekin, että pienet piikittelyt saattavat johtua huonosta päivästä, piruista olkapäillä eikä oikeasti pahoista aikeista. Nämä helmet nähtyäni, tiesin haluavani korvikset. Korvikset olivatkin.... pirulliset tehdä. Liima ei tarttunut, kokeilin kolmea erilaista ja sotkin helmet ja pöydän. Kieputtelu oli vaikeampaa, kunnes keksin ottaa ohuempaa lankaa käyttöön ja syntyi Devilish by Sunday. (Voidaan tulkita härän ja possun punaiseksi risteymäksi)