Tarinan tuhannet unenomaiset kasvot....

Katsotaan onnistuuko väsyneenä työpäivän jälkeen kirjoittamaan koruista hieman eritavalla kuin tutusti. Yleensä näen herkemmin tarinoita muiden koruista, omista en tiedä. Useita koruja valmistuneina, osa korjattavana, osa kehittelyasteella. Lukuisia kuvaamatta ja käsittelemättä.

Tyttö toivoi kirjan ikiaikaista sanomaa, toivoi kimmellystä keijukaisten valoa tuomaan arkeen harmaaseen. Nähdessään kevätauringon lämmittävän kaulaa.... hyväilevän korvia hän toivoi kimmellyksen valaisevan hyvää tuulta ympäristöönsä. Kaivoi historiasta aarteen sen, kaiken pölyn keskeltä...


Uuteen tarinaan. Tyttöön joka nousee perhosten lailla linnunradan reunalle, kultasiipien kehystämänä tanssimaan rakkaimpansa kanssa. Tyttö joka kietoutuu vaaleanpunaisiin unelmiin ja haaveisiin.... ehkä lukeekin vain kirjaa lampaantaljaan kietoutuneena parvekkeella, kevätauringon siivittäessä unelmia


Sitten riennettävä nukkumatin taluttamana satujen ja unten maille, jotta jaksan herätä arkimaailmaan ja kahvintuoksuisiin hetkiin työpaikalla.... ruusuisia unelmantäytteisiä unia myös kaikille lukijoilleni =)

Kevätpiruilua ja mörkö

Niin se kevät vaan tulee. Ja ilmat lämpenee. Ja minä menen aivan sekaisin, kun katselen isoista ikkuinoista valoisia ilmoja. Pitäisi olla aktiivinen, sosiaalinen ja ulkona. Miten tällainen hiljainen käsityöihminen sopii kesän ulkoilmaelämäpainostukseen? Helmet häviävät pihanurmikolle. Tosin presentossa on aivan ihana kannettava käsityölaukku. Väriltään vaaleanpunainen. Olen ihan vähän vain silmäilly. Saisihan sitä aikaa kulutettua Aurajoen rannassakin.

Työmatkalla olen oppinut tervehtimään kotimörköäni. Kotimörkö on semmoinen jännä otus, joka vahtii taloa ja pitää siitä huolen kun on poissa. Kotimörkö tarkkailee ympäristöä tarkasti ja pitää silmällä mitä päivän aikana tapahtuu. Kotimörköä pitää vain oppia kuulemaan. Oma kotimörköni on aika suloinen. Mörkö on tietenkin vaaleanpunainen, ja suloinen... kuten romantikon kotimörön kuuluukin. Siitä, miten kotimörkö on päättänyt näyttäytyä, en tiedä. Kotimörkö on asunut seudulla varmaan jo kauan ennen minua, ja osaa kertoa seudun historiasta. Taiteilija joka on loihtinut kotimörön jää elämän mysteeriksi, mutta tuotos on ilahduttanut suunnattomasti. Eikä pidä pelästyä jos näkee ihmisen joka tervehtii seinämalausta ;) saa tulla morjestaa....

Kevään tullen, välillä tekee mieli vähän piruilla. Vähän vaan ohimennen.... Ja on hyvä tietenkin muistuttaa muillekin, että pienet piikittelyt saattavat johtua huonosta päivästä, piruista olkapäillä eikä oikeasti pahoista aikeista. Nämä helmet nähtyäni, tiesin haluavani korvikset. Korvikset olivatkin.... pirulliset tehdä. Liima ei tarttunut, kokeilin kolmea erilaista ja sotkin helmet ja pöydän. Kieputtelu oli vaikeampaa, kunnes keksin ottaa ohuempaa lankaa käyttöön ja syntyi Devilish by Sunday. (Voidaan tulkita härän ja possun punaiseksi risteymäksi)

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie....

Kevät saapuu askel kerrallaan kuin varkain. Nyt on sitten kiipuiltu keittiöjakkaran päällä ja vaihdettu olohuoneen raskaat verhot makkariin pimentämään (nyt en näe enää nosturin valoa yöllä) ja olohuoneeseen kevyemmät kukkaverhot, niin päivänvalo pääsee sisään. Äitiharakan innostamana, innostuin myös testaamaan ja kylvämään sekä pääsiäisohran, että rairuohon, ja nyt vaan odottaen, että kumpi voittaa kasvukilvan. Lisäksi hieman kuvaa uudesta valkoisesta helmalakanasta, sekä karvatyynystä (joka karvaa koko asunnon).

Tilauskoruja on myös valmistunut vino pino. Ja vielä toinen mokoma tekemättä. Eilen istuin ja ahkeroin sohvalla lenkin jälkeen... (Se huono puoli kuntoilun innokkaassa aloittamisessa säännöllisin väliajoin on, että saa lihaksensa aina kipeäksi kun lihakset eivät missään vaiheessa ehdi tottua kuntoiluun).

Arvatkaapa mitä. Uskon enkeleihin, suojaaviin voimiin jotka auttavat kun on vaikeaa. Uskon että jokaisella on oma enkeli, jonka tehtävä on kulkea matkassa elämän alkuhetkistä loppuun asti. Jotenkin tuntuu, että etenkin lapsilla on tärkeää olla suojaavia voimia, näkymätöntä pehmeää syliä joka tuudittaa uneen iltaisin, ja on aamulla herättämässä kantapäitä kutittamalla päivän leikkeihin. Siksi olinkin tyytyväinen kun työkaverini ihastui ideaani enkelikorusta. Jos koru on mieleinen, koru päätyy eräälle lapselle kummilahjaksi, muistutukseksi elämän suojaavista voimista, ja rakkaudesta...siitä että on aikuisia jotka välittävät.

Loppuun koruni, josta versioita olen jo muutaman tehnyt. Käyttäjät kaikki kuitenkin sulassa sovussa hyväksyneet, että korusta useampi malli. Leikittelin hieman erilaisilla alustoilla... koru kun ei ole riipuksineen helpoimmasta päästä kuvattavia.


Seuraavina sisustusprojekteina varmaan rakentaa sängyn pääty, sekä rakentaa parvekkeelle jotain mukavaa. Olen etsinyt inspiraatiokuvia mm www.weheartit.com Maisemat ei itsellä kummoiset... mutta aina parvekkeella olisi mukava istua ja viettää aikaa.


Kuvan alkuperä siis we heart it/found on http://whimsicalnothing.tumblr.com/

Käsityömessujen satoa...

Yövuorosta selvitty, kotona käyty ja takaisin arkeen palaamassa satunnaisessa vuororykelmässä. Huomaa kyllä, ettei aamuvuoroissa ihan terävimmillään, ainakin siinä vaiheessa kun saa nukkua muutaman tunnin pidempään. kyllä aamukahvin jälkeen on vähän parempi olo.

Avec Sofien blogista löysin ihanan sitruunamarenkipiiraan reseptin, joka piti sitten kokeilla aamuvuoron ja yövuoron välissä. Muuten meni hyvin, mutta kun samaan aikaan yritti pukeutua, tiskata ja käydä suihkussa niin täyte pääsi hieman kärähtämään. Hyvin teki siltikin kauppansa, ja oli mukava mutustaa jotain makeaa potilaskiertojen välissä. Marenki peitti kätevästi pahimmat kärähtäneet kohdat, ja mielestäni sain marenkiin ihan kivan kiillon. Sattuneesta syystä en enää ehtinyt kuvaamaan piirasta uunista tulleena.

Käsityömessuilla oli ihana käydä ja sieltä tosiaankin löytyi kaikkea ihanaa ja ihmeellistä. Löysin kolme ihanaa kirjaa erilaisesta metallilangan vääntelytekniikoista. Ja vaikka hopean hinta on korkea, ja hopeoitu 0,6 lanka loppui jo muutama koru sitten oli aivan pakko kokeilla.Langan vääntely oli kivaa, ja sain paljon uusia ideoita mm. lukkoon. Käytännön harjoittelu on kyllä vielä kesken, tunnustan. Keskustelin kyllä rakkaan ystäväni kanssa askartelun huonoista puolista. Mitä seuraa kun nivelet ei kestä vaan sydän janoaa lisää.... Kohtuus on loppujen lopuksi aika tylsä asia.


Seuraavassa koru joka on syntynyt käsitymessujen löydöistä. Helmiliinan ihania mv-helmiä <3 ja riipus löytyi myös jostain.. (Papunen, auta! :D missä me....) Koru on toisinto omasta korustani, koska en ollut valmis luopumaan alkuperäisestä. Parikin työkaveria on vastaavan perään tiedustellut. Eiköhän päästä jotenkin sopuun.


Pääsin sitten vierailemaan Anian (linkki sivupalkissa) blogissakin. Näin erittäin kauniin korun Magsilla (linkki sivupalkissa), ja kommentoin siihen lyhyen runon muodossa. sekä koru, että runonpätkä päätyi Anialle. Jotenkin kaikki palaset loksahtivat kauniisti paikalleen.

Anonyymit askarteluholistit....

Hei, olen Piia ja olen askarteluholisti. Ja arvanette varmaan mitä kävi kun sitten viimein pääsin käsityömessuille. Mukaan tarttui tavaraa jos toistakin. Olin aivan haltioissani. Löysin menetelmäkirjallisuutta (teen aika peruskoruja, enkä vieläkään meinaa opetella mitään kovin ihmeellistä, lähinnä ideoita), helmiä (Helmiliinan myyntipiste oli oikea aarreaitta, kerrankin pääsin hipelöimään aarteita livenä) sekä korttipohjia ja askartelutarvikkeita. Näin aivan ihania ihmisiä, ja siitä pelkästään tuli todella hyvä mieli. Askarteluholistien täytyy pitää yhtä!

Sisustuspuuhat edistyvät jotenkin. Eilen sain viimein kertaalleen siivoiltua kämpän läpi. Nyt huomaa että lattiapinta-alaa on!! (konttasin ja tolutin lattiat läpi). Tänään asunto näytti siltä, kuin en mitään olisi tehnytkään. Helmet levisivät eilen illalla pöydälle ja Väinö onnistui karvoittamaan koko asunnon. En ymmärrä miten siihen kissaan jäi yhtään karvoja jäljelle! Olen ikionnellinen, Väinö oppi käyttämään uutta astiaansa. (Ja vaikka siinä on perhosia, ja sydämiä ja kaikkea naisellista niin Väinö on herrasmies ja ymmärtää kauneuden tärkeyden emännälleen). Keittiöön rakensin askartelupaperista taulun. Far far away tuntuu välillä paikalta jonne haluaisin mennä....

Olen myös epätoivoisesti yrittänyt kuroa tilaustöiden kerääntynyttä kasaa jollain tavalla kiinni. Seuraava rannekoru on häpeällisesti odottanut vuoroaan jo tammikuulta. Osat ovat muistaakseeni kullalla päälystettyä hopeaa eli vermeiliä ja sitten makeanvedenhelmiä. Koru on kuvattu toisella sisustustaululla, joka on niin hävyttömän ilkeä, ettei pysy millään lukunurkan seinällä.



Sitten toinen tilauskoru mihin olen käyttänyt messuilta löydetyistä peridooteista. Muistaakseni niitä oli (koruilutauolla unohtuneet kaikki kivien nimet). Sitten mahdollisesti aurinkokiveä ja kirppikseltä löytynyt korvis. Lähti työkaverin matkaan ystävälle lahjaksi.


Sitten lepäämään. Olin kahdella vapaapäivällä, nyt sitten olen vaihdellut vuoroja ja päädyin tekemään tänäisen aamuvuoron lisäksi illalla alkavan työvuoron ja sitten taas vapaita. Jos vaikka kotopuolessa pyrähtäisi. Jääpähän ainakin aikaa tutustua ihaniin kirjoihin ja ideoida lisää koruja! Ja olisi vielä yksi resepti mihin pitäisi perehtyä....

Jäätä, suklaata, kahvia....

Saa nähdä kuin käy kirjotushäröjen. Nukkumisen kanssa vähän niin ja näin ja sopivilla 3-4 tunnin unilla tässä viikonlopun viettoa aloitellaan. Suunnitelmissa vähän kaikenlaista. Eniten odotan käsityömessuja. saa nähdä mitä kaikkea sieltä tarttuukaan mukaan. Työkaverini ovat jo ihanasti rohkaisseet minua lähtemään ja kiertelemään rohkeasti ostoksilla... Heillä lienee omat lehmät utareita myöten ojassa, sillä muutama varovainen tilauskorutiedustelu on ilmennyt...

Käsityökaupasta löytynyt, vieressä oleva ihana suklainen essuni on innostanut muitakin suklaisia kokeiluja. Ja kuten työkaverini huomasivat, ilmestyi kahvipöytään eräänä päivänä minttuisia suklaakeksejä. Löysin Avec Sofien blogista hurmaavan keksireseptin, jota sovelsin jättämällä pähkinät pois ja käyttämällä tummaa minttusuklaata. Hyvin tekivät kauppansa, ja innostivat pohtimaan monelaisia muitakin kivoja reseptejä, mitä iltaisin löytyy blogeja selailemalla. Ja työkaverit onneksi toimivat innokkaina koekaniineina. Toki pitäisi tupareidenkin tapaista, mutta tämä tuntuu helpoimmalta ja vähiten stressiä vaativalta ratkaisulta.

Jotta ei vieläkään aivan mentäisi korujen ihmeelliseen maailmaan, seikkaillaan hetki sisustuksen puolella. Veljeni käytti minua tänään töiden jälkeen (ruhtinaallisilla kolmen tunnin unilla varustettuna) kirpputorikierroksella hieman kauempana kotoa. Löysin aivan ihanan kissanhiekkalaatikon perhoskuvioidulla katolla (ja toivon ja rukoilen, että Väinö ymmärtää sen edelleen olevan vessa). Meni nimittäin hermot kissanhiekkaan joka pistelee varpaissa. Vessan matonhan olen pessyt viikottain, Väinön luullessa sitä vessapaperiksi *huokaa*. Löysin myös aivan suloiset keittiöverhot, jotka toivat keittiöön lisää kodikkuutta, niiden keksien lisäksi. Kuvassa tietenkin vain pieni vilahdus, mutta kaunista turkoosia ja kukkakuviota. Mielestäni aika onnistuneet keittiömaisemat Turun keskustassa sijaitsevaksi asunnoksi. Lamppuun olen myös aika viehättynyt, vaikkei olekaan ollenkaan senmallinen kuin suunnittelin.

Eilen kotiin kävellessäni oli aikamoinen lumimyrsky. Todellakin, maaliskuussa. Eteenpäin ei juuri nähnyt ja tuuli meinasi tempaista koko naisen maijapoppasmaiseen tapaan jonnekin sairaanhoitajaksi... Onneksi selvisin kotiin. Matkalla kyllä pysähdyin pohtimaan luonnonvoimien voimaa ja kauneutta. Lumimyrsky raivosi suorastaan pyörteinä ja hiutaleita tuli sakeasti. Jotain hyvin kiehtovaa siinä oli. Siispä yhdistetään väsyneelle mielelle suklaata, kahvia ja jäätä. Syntyy Icy Chocolatte.


Sitten innokkaana odottamaan huomista ja messuja. Olo on kuin lapsena joulu aatonaattona. Kohta tapahtuu jotain jännittävää ja ihanaa. Kohta tapaan ihania ihmisiä ja saan viettää aikaa rakkaiden harrastusteni parissa. Ja ennenkaikkea, kohta siirryn tekemään vinoa pinoa tammikuulta asti kasaantuneita tilauskoruja, etsimällä ja hankkimalla puuttuvia korunosia.... sisustus ja koruiluprojektit siis jatkuvat...

Bingo, heureka ja mitä niitä nyt olikaan...

Ne lukijat jotka pitävät tätä ehdottomasti pelkästään korublogina, niin sopii sulkea silmänsä. Olen hairahdellut sisustuksen, askartelun ja vaikka minkä muunkin puolelle ja puuhaillut kaikennäköistä. Olen kierrellyt lähistön kirpputoreilla, ja löytänyt ihastuttavia puoteja ja putiikkeja täynnä vanhaa tavaraa. Vaikuttaisi siltä, että olen muuttanut aikalailla askartelijan taivaaseen.

Löysin myös kerrassaan hurmaavan pikkupuodin, missä myydään antiikkia, käsintehtyjä tavaroita ja ylipäätänsä kaikenlaista aarteita. Löysin mukaani vaikka mitä ihanaa. suosikkeinani tällä hetkellä löydöistä ovat kanelin ja suklaantuoksuiset käsisaippuat sekä ihana vanhantyylinen esiliina suklaakonvehdein koristeltuna. Nämä löydökset ovat kyllä innostaneet, ja voi olla että kokeilen erästä pikkuleipäreseptiä, jonka löysin blogimaailmassa seikkaillessani. Vieressä kuva, miten ihaniin paperikasseihin ostokset pakataan. Kasseissa on mukana kuva, ja pienenpieni runo. Sopii hyvin vaikka säilytyspussiksi huiveille....

Eilen illalla minulla välähti! Helmetissä on tämän vuoden puolella ollut korubingo, siis 9 sanaa joista voi valita 3 vaakaan, pystyyn tai vinoon ja onnistua toteuttamaan niistä koru. Nämä tehtävät ovat osoittautuneetkin yllättävän vaikeiksi, ja näitä ei noin vain kuitata valmiilla, kaapinpohjalla lojuvilla koruilla. Nyt sitten viimein keksin maaliskuun sanoista korun. Tässä siis mustaa, koruni on tehty miesjumalalle Merkuriukselle, jolla hatussa, sauvassa sekä kengissä on siivet. Koruni riipuksen on tehnyt Anu, jälleen helmisisko, joka haluaa hopeisin siivin suojella ystävää. Kiitos siitä! (enkä saksinut sohvaa, silkkipaitaa enkä edes kravattia koruni vuoksi.... Helmettiläiselle kun ei tunnetusti saa antaa saksia kouraan).


Loppuun ensimmäinen sisustusprojektini. Atk-tuolille läikkyi aikanaan kahvia (aamukahvi ja blogienluku vaan kuuluvat yhteen) ja sitä erilaisilla puhdistusaineilla puhdistaessani, sain vain aikaiseksi lisää tahroja... Kirpputorikierroksellani onnistuin löytämään aivan ihanaa kangasta parin euron hintaan, ja siitä se ajatus sitten lähti. Jälki ei ole kovin kummoinen, mutta parannusta edelliseen on havaittavissa. Ja kangasta jäi vielä sohvatyynyn päälliseksikin, kun vaan saan aikaiseksi kaivaa ompelukoneen....