Auringonpilkkuja ja perhosia

Tein avainnauhoja useammankin, ja tämä on yksi jälkeenjääneistä. Ihan suloinen ja raikas. Tämän nauhan kuvauksessa on vahingoitettu eläimiä. Väinö-kissa uhrasi hetken olohuoneen viimeisistä auringonsäteistä jotta sain kuvan. Luulen kuitenkin, että Väinö tyytyy illanhetkiin sylin lämpimässä hyvityksenä.

Avaimet uuteen alkuun

Edellinen juttusarjani jäi kesken uskollisen pienen tietokoneeni vetäessä viimeisiä henkäyksiään. Netin selaaminen kävi jotenkin, mutta kuvien käsittely ja pyörittäminen alkoi muodostua mahdottomaksi. Tietokone meni vaihtoon, tosin samalla meni käyttöjärjestelmä, kuvankäsittelyohjelmat ja oikeastaan kaikki muu mihin on tottunut, joten tietokonetta käyttäessä saa olla hereillä. Pelkään jokainen hetki että painan yhtä tai kahta väärää näppäintä, ja tietokone jakaa kaiken sisältönsä sosiaaliseen mediaan kuuluttaen kaikille kuinka kömpelö oikeastaan olenkaan.
Ehkä muutamien päivien kuluessa saan tämänkin sujumaan. Sitä ennen vaihteeksi avainnauhoja. Tein näitä muutaman tuttuni pyynnöstä. Yksi löysi jo uuteen kotiinsa, ennen kuvaa. Loput jäivät sopivaksi harjoittelumateriaaliksi kuvankäsittelyohjelman kanssa.


Loppuun kuva söpöläisestä, joka on vallan kasvanut isoksi. Kuten ilmeestä näkee, hänestä on tullut

itsetietoinen nuori nainen.  Päälle vuoden vanhana hän rakastaa seurata asunnon siivousta, ja pitää hyvää vahtia että tavarat ovat paikallaan. Epäjärjestys pyritään peittämään mahdollisuuksien mukaan. Rapsutuksia otetaan vastaan silloin tällöin, kunhan turkki ei mene sekaisin. 

Viikko korvakoruina-maanantain korut

Vuorotyöläiselle maanantain herätykset eivät ole aina niitä karmeimpia, sitäkin mielenkiintoisempia aina välillä. Tänä aamuna heräilin siihen kun harakkaveljeni soittaa puhelimella ja aloittaa keskustelun "Sisko, oikeasti?!? Keski-iän ja kuoleman välillä ei saa enää pelata tietokoneella. Et voi elää elämääsi toinen jalka banaaninkuorella, toinen jalka haudassa". Kaikesta huolimatta, veli oli auttanut minua pelaamaan vuosittaista turnausta, lastenpelissä tosin (alunperin suunniteltu yliopisto-opiskelijoille). Ja juu, kaikesta huolimatta hävittiin Altador cupin päivittäinen turnaus. =(

Uutta yritystä myöhemmin kehiin, nyt hieman väriä naamaan ja päivän korvikset korviin. Kesäisiä sävyjä, vaikkei ulkoilma siihen vihjaisikaan.

(Koneen kuvankäsittely jaksaa nykyään yllättää aina, väärien värien lisäksi jotain ihme raitoja... ehkä tämä tästä).

Viikonlopun korvakorut

Viikonloppu menikin nopeasti ja rattoisasti. Lauantai meni kädet multaan kaivettuina pihatöissä. Olen pikkuhiljaa saanut sammalikon vaihdettua nurmeksi, joten sitäkin täytyy leikata. Kuvaa ei käsitelty, koneeni alkaa sanoa viimeisen painavan vastalauseen kaikesta vähänkin raskaammasta toiminnasta. Kuvat muutenkin viimeisen päälle älykkäästi sijoitettuna.

Ja sitten viimeinen korvakorupari, joka oli tänään vuorossa.Korvakorut olivat makuuni jotenkin pienet. Ihan liian kuumassa pestyt ja vaatimattomat. Muuten oikein sievät. Tänään ollut tietokoneongelmia enemmänkin, ja pienen hetken sähkötkin katki. Ja omaan uusavutomaan tapaani kävin hyvin pian vaihtoehdot mitä voi tehdä sähkökatkon aikana.... pestä pyyk... keittää kahv... lukea lampun val.. Onneksi sähköt tulivat piakkoin päälle, niin uusavutonkin rauhoittui.
 

Viikko korvakoruina- perjantai

Postaus hieman venyi, sillä tänäisen päivän olen viettänyt äitiharakan seurassa. Edellisestä kerrasta kun äitiharakka vieraili onkin nelisen vuotta. Aamukahvia hakiessani, keittiössä olikin sitten kaksi ruuan kerjääjää. Väinö katseli äitiä ja minua syyllistävästi, esitti että kissat näkevät täällä taloudessa nälkää. Ja äiti katseli minua syyllistävästi, etten ruoki kissaani tarpeeksi usein....
Päivän asusteissa kävimme kirpputorikierroksella (ja sain tuntemattomalta ihmiseltä kehuja...päivän pelastus =) ) ja saattelin äitiharakan kotopuoleen lähtevään bussiin. Nyt yritän pysytellä hereillä... ja ei. En ole vieläkään korjannut jouluasetelmaa pois hyllyn päällä, ja tiskitkin taitavat odottaa aamuun. Nukkumatti ehtinee ensin

Torstain korvakorut

Torstain korvakoruista on luvattoman huono kuva. Ihan hävettää.... Torstain korvakoruiksi aiotut nimittäin hävisivät parempiin suihi..... korviin ja ehdin vain napata kännykälläni pimeässä sumean kuvan. Kuulemma nämä sopivat teinityölle ;) minua paremmin. Eli ehkä ihan hyvä, että minut näiltä pelastettiin. (Ps. toiset muffinit ovat varastossa, eli kyllä minullekin vielä teinikorvikset saadaan)

Viikon korut-korvakorut

Varmaan korut joita käytän eniten ovat nimenomaan korvakoruja. Niitä on helppo tehdä, ja helppo pitää. Niitä tulee joskus vaihdeltua jopa kesken päivää... Ajattelinkin tehdä juttua viikkoni korvakoruista. Jos saisin tähän juttuun vielä ympättyä korvikset 62-68/101 (sitkeästi tämäkin ikivanha projekti elää ja takkuaa).

Viikkoni alkaa torstaina (eikun siis keskiviikkona, yövuorojen varjopuolia), jolloin korvakoruni kuuluvat olennaisena osana yövuoroon. Pöllöt valvovat-niin minäkin logiikkaa tulee harrastettua usein yövuoroissa. Yövuoroihin kuuluu myös olennaisena osana taustalla oleva kahvikuppi. Kahvia kun yövuoron aikana saattaa mennä kolmekin kupillista. Hoitaja on ainakin sen hetken lämminkätinen kun on tassut kiinni kupissa ;)