Niinpä niin, häävalmisteluja ja kuvia ei ole vielä saanut purettua, kun on jo joulun kuvia vino pino (melkein 100) odottamassa käsittelyä ja blogiin pääsyä ja toinen samanmoinen odottamassa kuvausta. Juuri tässä äitiharakallekin selittelin, että työssäkäyvänä jouluaskartelijana.... aika käy monesti aika vähiin. Olen kuitenkin ehtinyt aika paljon saamaan aikaan myös tätä joulua odotellessa.Tänä vuonna olen leiponut pipareita. Eräänä kohtalokkaana iltapäivänä kävelin keittiöliikkeen ohi, ja satuin löytämään kaikenlaista mukavaa. Ja huomatkaa, mustan kissan omistajalle... ei palanut peltikään ole este eikä hidaste.
Sitten käynyt hieman nolosti. Työkaverini pyysi minulta jouluksi kaulakorua. Reippaana tyttönä sen tein, ja olin viemässä pikkujouluihin. Häntä ei siellä näkynyt, joten koru jäi kassinpohjalle. Löysin sen tänään. Eli ei valitettavasti ehdi hänelle jouluksi. Koru on kyllä kaunis, joten täytyy korvat luimussa, anteeksipyydellen kysyä vieläkö kelpaisi....
Eikö työkaveri kysellyt korun perään?! :D sattuuhan sitä.. :) Minä ainakaan en edes lupaa toimittaa koruja, vaan ne pitää tulla itse hakemaan, en jaksa alkaa laskemaan hintaan bensoja ym. ja en kuitenkaan niiden puolesta halua jäädä tappiolle.
VastaaPoistaMulle kävi vasta niin, että tein tuttavalleni hääkorut makeanvedenhelmistä ja ilmoitin että valmista on, tule hakemaan. Sitten häitä edeltävänä iltana ilmoitti että onkin saanut muualta korut. kiva.
Mutta makean näköisiä pipareita! Pitäisköhän itsekin koittaa tehdä tuollainen talo.. :)
:D No joo, täytyypä sanoa puolustukseks ettei kyllä kysellyt. Työpaikalle olen noita mukaani ottanut (mutta joskus jää jonnekin kassinpohjalle pyörimään jos ei muista kysellä enkä muista antaa....)
VastaaPoistaKiitos =) Kyllä piparkakkutalon tekeminen (ja syöminen) on hauskaa....