Anonyymit askarteluholistit....

Hei, olen Piia ja olen askarteluholisti. Ja arvanette varmaan mitä kävi kun sitten viimein pääsin käsityömessuille. Mukaan tarttui tavaraa jos toistakin. Olin aivan haltioissani. Löysin menetelmäkirjallisuutta (teen aika peruskoruja, enkä vieläkään meinaa opetella mitään kovin ihmeellistä, lähinnä ideoita), helmiä (Helmiliinan myyntipiste oli oikea aarreaitta, kerrankin pääsin hipelöimään aarteita livenä) sekä korttipohjia ja askartelutarvikkeita. Näin aivan ihania ihmisiä, ja siitä pelkästään tuli todella hyvä mieli. Askarteluholistien täytyy pitää yhtä!

Sisustuspuuhat edistyvät jotenkin. Eilen sain viimein kertaalleen siivoiltua kämpän läpi. Nyt huomaa että lattiapinta-alaa on!! (konttasin ja tolutin lattiat läpi). Tänään asunto näytti siltä, kuin en mitään olisi tehnytkään. Helmet levisivät eilen illalla pöydälle ja Väinö onnistui karvoittamaan koko asunnon. En ymmärrä miten siihen kissaan jäi yhtään karvoja jäljelle! Olen ikionnellinen, Väinö oppi käyttämään uutta astiaansa. (Ja vaikka siinä on perhosia, ja sydämiä ja kaikkea naisellista niin Väinö on herrasmies ja ymmärtää kauneuden tärkeyden emännälleen). Keittiöön rakensin askartelupaperista taulun. Far far away tuntuu välillä paikalta jonne haluaisin mennä....

Olen myös epätoivoisesti yrittänyt kuroa tilaustöiden kerääntynyttä kasaa jollain tavalla kiinni. Seuraava rannekoru on häpeällisesti odottanut vuoroaan jo tammikuulta. Osat ovat muistaakseeni kullalla päälystettyä hopeaa eli vermeiliä ja sitten makeanvedenhelmiä. Koru on kuvattu toisella sisustustaululla, joka on niin hävyttömän ilkeä, ettei pysy millään lukunurkan seinällä.



Sitten toinen tilauskoru mihin olen käyttänyt messuilta löydetyistä peridooteista. Muistaakseni niitä oli (koruilutauolla unohtuneet kaikki kivien nimet). Sitten mahdollisesti aurinkokiveä ja kirppikseltä löytynyt korvis. Lähti työkaverin matkaan ystävälle lahjaksi.


Sitten lepäämään. Olin kahdella vapaapäivällä, nyt sitten olen vaihdellut vuoroja ja päädyin tekemään tänäisen aamuvuoron lisäksi illalla alkavan työvuoron ja sitten taas vapaita. Jos vaikka kotopuolessa pyrähtäisi. Jääpähän ainakin aikaa tutustua ihaniin kirjoihin ja ideoida lisää koruja! Ja olisi vielä yksi resepti mihin pitäisi perehtyä....

Jäätä, suklaata, kahvia....

Saa nähdä kuin käy kirjotushäröjen. Nukkumisen kanssa vähän niin ja näin ja sopivilla 3-4 tunnin unilla tässä viikonlopun viettoa aloitellaan. Suunnitelmissa vähän kaikenlaista. Eniten odotan käsityömessuja. saa nähdä mitä kaikkea sieltä tarttuukaan mukaan. Työkaverini ovat jo ihanasti rohkaisseet minua lähtemään ja kiertelemään rohkeasti ostoksilla... Heillä lienee omat lehmät utareita myöten ojassa, sillä muutama varovainen tilauskorutiedustelu on ilmennyt...

Käsityökaupasta löytynyt, vieressä oleva ihana suklainen essuni on innostanut muitakin suklaisia kokeiluja. Ja kuten työkaverini huomasivat, ilmestyi kahvipöytään eräänä päivänä minttuisia suklaakeksejä. Löysin Avec Sofien blogista hurmaavan keksireseptin, jota sovelsin jättämällä pähkinät pois ja käyttämällä tummaa minttusuklaata. Hyvin tekivät kauppansa, ja innostivat pohtimaan monelaisia muitakin kivoja reseptejä, mitä iltaisin löytyy blogeja selailemalla. Ja työkaverit onneksi toimivat innokkaina koekaniineina. Toki pitäisi tupareidenkin tapaista, mutta tämä tuntuu helpoimmalta ja vähiten stressiä vaativalta ratkaisulta.

Jotta ei vieläkään aivan mentäisi korujen ihmeelliseen maailmaan, seikkaillaan hetki sisustuksen puolella. Veljeni käytti minua tänään töiden jälkeen (ruhtinaallisilla kolmen tunnin unilla varustettuna) kirpputorikierroksella hieman kauempana kotoa. Löysin aivan ihanan kissanhiekkalaatikon perhoskuvioidulla katolla (ja toivon ja rukoilen, että Väinö ymmärtää sen edelleen olevan vessa). Meni nimittäin hermot kissanhiekkaan joka pistelee varpaissa. Vessan matonhan olen pessyt viikottain, Väinön luullessa sitä vessapaperiksi *huokaa*. Löysin myös aivan suloiset keittiöverhot, jotka toivat keittiöön lisää kodikkuutta, niiden keksien lisäksi. Kuvassa tietenkin vain pieni vilahdus, mutta kaunista turkoosia ja kukkakuviota. Mielestäni aika onnistuneet keittiömaisemat Turun keskustassa sijaitsevaksi asunnoksi. Lamppuun olen myös aika viehättynyt, vaikkei olekaan ollenkaan senmallinen kuin suunnittelin.

Eilen kotiin kävellessäni oli aikamoinen lumimyrsky. Todellakin, maaliskuussa. Eteenpäin ei juuri nähnyt ja tuuli meinasi tempaista koko naisen maijapoppasmaiseen tapaan jonnekin sairaanhoitajaksi... Onneksi selvisin kotiin. Matkalla kyllä pysähdyin pohtimaan luonnonvoimien voimaa ja kauneutta. Lumimyrsky raivosi suorastaan pyörteinä ja hiutaleita tuli sakeasti. Jotain hyvin kiehtovaa siinä oli. Siispä yhdistetään väsyneelle mielelle suklaata, kahvia ja jäätä. Syntyy Icy Chocolatte.


Sitten innokkaana odottamaan huomista ja messuja. Olo on kuin lapsena joulu aatonaattona. Kohta tapahtuu jotain jännittävää ja ihanaa. Kohta tapaan ihania ihmisiä ja saan viettää aikaa rakkaiden harrastusteni parissa. Ja ennenkaikkea, kohta siirryn tekemään vinoa pinoa tammikuulta asti kasaantuneita tilauskoruja, etsimällä ja hankkimalla puuttuvia korunosia.... sisustus ja koruiluprojektit siis jatkuvat...

Bingo, heureka ja mitä niitä nyt olikaan...

Ne lukijat jotka pitävät tätä ehdottomasti pelkästään korublogina, niin sopii sulkea silmänsä. Olen hairahdellut sisustuksen, askartelun ja vaikka minkä muunkin puolelle ja puuhaillut kaikennäköistä. Olen kierrellyt lähistön kirpputoreilla, ja löytänyt ihastuttavia puoteja ja putiikkeja täynnä vanhaa tavaraa. Vaikuttaisi siltä, että olen muuttanut aikalailla askartelijan taivaaseen.

Löysin myös kerrassaan hurmaavan pikkupuodin, missä myydään antiikkia, käsintehtyjä tavaroita ja ylipäätänsä kaikenlaista aarteita. Löysin mukaani vaikka mitä ihanaa. suosikkeinani tällä hetkellä löydöistä ovat kanelin ja suklaantuoksuiset käsisaippuat sekä ihana vanhantyylinen esiliina suklaakonvehdein koristeltuna. Nämä löydökset ovat kyllä innostaneet, ja voi olla että kokeilen erästä pikkuleipäreseptiä, jonka löysin blogimaailmassa seikkaillessani. Vieressä kuva, miten ihaniin paperikasseihin ostokset pakataan. Kasseissa on mukana kuva, ja pienenpieni runo. Sopii hyvin vaikka säilytyspussiksi huiveille....

Eilen illalla minulla välähti! Helmetissä on tämän vuoden puolella ollut korubingo, siis 9 sanaa joista voi valita 3 vaakaan, pystyyn tai vinoon ja onnistua toteuttamaan niistä koru. Nämä tehtävät ovat osoittautuneetkin yllättävän vaikeiksi, ja näitä ei noin vain kuitata valmiilla, kaapinpohjalla lojuvilla koruilla. Nyt sitten viimein keksin maaliskuun sanoista korun. Tässä siis mustaa, koruni on tehty miesjumalalle Merkuriukselle, jolla hatussa, sauvassa sekä kengissä on siivet. Koruni riipuksen on tehnyt Anu, jälleen helmisisko, joka haluaa hopeisin siivin suojella ystävää. Kiitos siitä! (enkä saksinut sohvaa, silkkipaitaa enkä edes kravattia koruni vuoksi.... Helmettiläiselle kun ei tunnetusti saa antaa saksia kouraan).


Loppuun ensimmäinen sisustusprojektini. Atk-tuolille läikkyi aikanaan kahvia (aamukahvi ja blogienluku vaan kuuluvat yhteen) ja sitä erilaisilla puhdistusaineilla puhdistaessani, sain vain aikaiseksi lisää tahroja... Kirpputorikierroksellani onnistuin löytämään aivan ihanaa kangasta parin euron hintaan, ja siitä se ajatus sitten lähti. Jälki ei ole kovin kummoinen, mutta parannusta edelliseen on havaittavissa. Ja kangasta jäi vielä sohvatyynyn päälliseksikin, kun vaan saan aikaiseksi kaivaa ompelukoneen....

Kaksi harakkaa...

Oli minun vuoroni saada ensimmäinen anonyymi kommentti. Tuli käsityöblogille niin harvinaislaatuiseen sävyyn ja aiheeseen kohdistuen, että menin ihan hämilleni. Tästä hermostuneena pohdin aikani ja ihmettelin, mitä olen tehnyt niin hassusti että minua voidaan tuolla tavoin syyttää ja säikytellä. Onneksi äitiharakka oli tarkka, ja opasti lentämään opettelevaa tytärtään. Edellisen päivityksen lahja-osasto on päivitetty. Lahjat tulivat siis helmisiskoilta (Paula ja Pirita)kanssaharakoilta jotka myös yrittävät levittää elämän kolhuilta suojaavia siipiä nuoremman pikkulinnun ylle.

Ylhäällä kuvassa epätoivoinen yritykseni kasvattaa jotain mitä kissa ei välittömästi söisi... Ruohosipuli. Ei syö. Aika näyttää tuleeko jotain mitä minä saisin syötyä. Viherpeukaloni toimii vain, jos muistan vaihtaa kasvit säännöllisin väliajoin tuoreisiin, terveemmän näköisiin.... en sentään ole vielä sortunut käyttämään muovikukkia.

Ihan en ole laiskotellut. Nyt on erilaisia sinisiä ja harmaan sävyjä ollut käytösein onnistui. Olisi onnistunut jos olisi ollut oikeat helmet, helmissä olisi ollut oikean kokoiset reijät, olisi onnistunut ellei hopeoitu kuparilanka olisi loppunut kesken. Tiedätte varmaan tunteen.... Eli tästä tuli melkein koru. Ehkä sitten isona....

Korujen voima

Varmaan muistanette sen mainoksen: "elämä on erilaista vakioveikkaajan silmin". Elämä on myös erilaista korutaiteilijan silmin. Tässä istuin iltaa sohvalla ja päädyin katsomaan Asema 62:sta. Mitään muuta muistikuvaa minulla ei ole ohjelman juonesta kuin kaulakoru. En itseasiassa muista edes miltä se kaulakoru näytti, muistan vain kuvajaisen ja idean minkä sain korun nähdessäni. Materiaaleja ei tietenkään löytynyt justiinsa... mutta aika kiva lopputulos tuli tästäkin. Ja mikä parasta, tämä koru oli tv:ssä. Eli en saanut omituisen mainetta tuijottamalla naisen rintamuksella makaavaa korua...


Korussa makeanvedenhelmiä, hopeoidut sekä larvikiittia. Lukko on lahjaksi saatu helmiystävältä =). Kuvat ovat taas... Latasin uuden kuvaohjelman, mitä en osaa vielä alkuunkaan käyttää. Ja kuvia yritetty ottaa yövuoron jälkeen yhdessä nukkumatin kanssa. Nukkumatti ei ole kovin tarkka valokuvaaja.

Loppuun haluan kommentoida asiaan mihin olen törmännyt... Joskus miespuoliset henkilöt (kuten esimerkiksi veljeni) tulevat minulta tiedustelemaan, miksi naiset rakastavat koruja. Vähän ehkä varoen haluavat tietää miksi heidän pitäisi elämänsä naisille ostaa koruja... En tokikaan voi puhua kaikkien naisten puolesta, vain omakohtaisesta kokemuksestani. Olen nyt saanut lahjaksi kaksi kaulakorua (kiitos Paula ja Pirita!), antamaan voimaa surussa. Ja vaikka en yleensä käytäkään muiden korutaiteilijoiden koruja, olen nyt tehnyt poikkeuksen. Kun on oikein huono päivä, ja voin ripustaa lähelleni ajatuksella saadun lahjan, tuntuu kun saisin voimia. Voisi jopa kuvitella, että korun mukana tulee enkelilauma kauniine ajatuksineen minua tukemaan. Parhaimmillaan koru on muisto läheisestä ihmisestä joka kulkee mukana...

Sitten valitsemaan koruja yövuoroon.... jos pikkuhiljaa heräisi.

Ajan kulua

Elämän kulkua mitattaessa palaa mieleen eräs harvemmin käytetty ajanmääre... sydämen lyönnit.kulkee hetkinä joina sydän lyö, joskus kiivaammin ja joskus rauhallisemmin. Ihmiselämä voi muuttua siinä hetkessä, jonka kestää kahden lyönnin välillä. Ihmiselämä muuttuu myös kun sydän jättää lyömättä. Eräänä tammikuisena aamuna, oman rakkaani sydän lakkasi lyömästä. Omasta sydämestäni en ole ollut aivan varma sen jälkeen.

Olen saanut paljon tukea ja apua ja seison jaloillani, uudessa asunnossa sekä uudessa elämässä, hengissä yhä. Lukuisat ihmiset ovat minua muistaneet, helmin, kukin ja koruin. Sain villasukat jalkaani kun palelin huonosta syömisestä ja lukuisia olkapäitä joita vasten itkeä. Varmaa muistikuvaa minulla ei ole siitä, kuka on mitäkin vuokseni tehnyt ja minua muistanut, mutta kiitollinen olen jokaiselle.

Olen pahoillani, että tilaustyöt yms jäivät rästiin, alan niitä käsittelemään tästä kun saan työpöytäni kohdilleen ja järjestettyä. Jotain pientä on tänään syntynyt. Ensimmäinen pitkästä aikaa. Tämänkin korun materiaalit sain lahjaksi. Kuvan kanssa vähän niin ja näin, leikin liikaa asetuksilla.


Moni varmasti miettii, ja pelkää mitä m. Jälleen kerran sanon, sitä ei tarvitse pelätä. Tärkeämpää on sanoa tärkeälle ihmiselle miten paljon välittää ja ajattelee, koskaan kun ei tiedä mitkä sanat jäävät viimeisiksi.

Loppuun kappale joka erään toisen (Missä muruseni on) kanssa on minulle paljon lohtua tuonut.