Yöperhonen....

Nähtävästi tän viikon asun töissä, eilen iltavuorossa, tänään aamuvuorossa ja vielä pitäisi aloittaa illalla 4työ-yön putki. Yöllä on kyllä kiva olla töissä, yleensä rauhallista. Ilmapiiri on kokonaan erilainen.

Kuvakin seuraavasta korusta on valitettavasti vähän väsynyt. Onnistuin kuvaamaan sen ainoalla pilvisellä hetkellä. Koru on harvinainen tilauskoru, sillä se on toisinto omasta kaulakorustani. Pyrin välttämään samanlaisten korujen tekemistä, mutta nyt alkuperäinen koru on omani ja tilaajana kuitenkin ystävä. Tavoitteena on tehdä vielä yksi kissa. Tätä uutta versiota tehdessä ihastuin tähän korumalliin. Täytyy leikitellä suurilla lenkeillä myös jatkossakin. Korussa hopeaa, lasia, onyksiä ja rihkamariipus.


Ja sitten valvomaan sairaalan rauhaa. (Yritän olla aivastamatta yöllä potilaiden vieressä ;) )

Rakkaudesta finrexiin....

Jep... flunssa-aalto iski jälleen. Iltavuorossa töissä puhuin kai liikaa ja ääni lähti. Viimeiset pari päivää puhumatta ja vuoteessa. Harvinaisen ikävä, mutta verrattain harmiton sairaus. Täytynyt tsempata, että olen malttanut olla puhumatta, ja hiljaa paikallani enkä vastaillut kysymyksiin tai lähtenyt lenkille. Viimeisen parin päivän aikana olen varmaan katsonut 20 tuntia elokuvia (yritin olla hereillä mahdollisimman paljon, että kulta saisi yskältäni nukutuksi) ja tehnyt myös voinnin mukaan vähän koruja. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Nivelet toki jumissa ja ääni vieläkin käheä.

Mutta nyt sitten kuvia kehiin. Korusetti jonka työkaverini tilasi lahjaksi. Jos kelpaa, teen vielä toisen vastaavanlaisen setin. Olen harvinaisen tyytyväinen etenkin rannekorun malliin. Kaulakoru on pitkä ja sitä voi pitää yksinkertaisena, kaksinkertaisena tai rennolla solmulla. Voisin kuvitella, että näyttää kivalta esimerkiksi kauluspaidan kanssa.

Tekniikan ihmelapsi

Nykytekniikka on ihmeellistä. Suunnittelen ja kirjoitan tätä blogipäivitystä bussissa matkalla Helsingistä Turkuun. Arvaatte varmaan myös, kuinka siinä sitten viimein kävi. Vanhassa läppärissäni on puoliksi Kubuntu lohikäärme, puoliksi Windows, ja ne eivät tule toimeen keskenään. Vanha kone vaan väsyi ohjelmistopäivityksiin. Siispä päätin, että insinööri saa pitää lelunsa ja kävin hakemassa oman, sievän pikku apulaisen Citymarketista (salaa insinööriltä tosin).

Uusi muruni on Packard bellin dots ja alle puolentoista-kilon painoisena oikeastikin kannettava, vanhan raahattavan tietokoneen sijaan. Pientä eksotiikkaa tosin löytyy yrittäessä löytää näppäimet bussin heiluessa, mutta uskoisin tulevani toimeen. Pikkuiseni mahtuu jopa käsilaukkuun. Insinöörin hyväksyntää odotellessa.

Olen viimeaikoina tehnyt pari isompaa koru- ja helmitarviketilausta. ensimmäinen oli Gemalia-kimpassa, ja sen aikaansaannoksia esittelenkin tässä, jälkimmäinen FMG kimpan tulokset odottavat kotona. Gemalia kimpan kupariketjusta ja ihanista lasihelmistä syntyikin peruskorusetti. Autumn Whispers Once More. Tästä korusta olen tykännyt ja se on muutaman päivää ollutkin kaulalla.