Mitä nainen haluaa...

Tietokoneen varastoista löytyy vieläkin kuvia mitä ei ole näkynyt täällä. Yritän siivota niitä alta pois, sillä suunnittelen käyttäväni pikkuista tietokonettani lataamolla. Kone on toiminut hyvin jo pari vuotta (ollakseen Cittarista löytynyt, pieni ei niin jalosukuinen tietokone), mutta nyt kaipaa perusteellista nollausta. Joten seuraavassa korvakoruja (56-59/101)


Nämä korvakorut ovat tilaustöitä. Työkaverin joululahjoja, joten ehkä uskallan julkaista. Ja vakaa suunnitelma samalla hoitaa sekä omat, että kaverien joululahjat tehokkaammin kuluvana vuonna...


Levitimme helmeni pitkin työhuoneen mattoa ja etsimme sopivia helmiä suurimmassa osassa löytyi vain yksi, mutta onneksi löytyi parejakin, ja korvakoruja syntyi.



Kuvat vaihteeksi tärähtäneitä ja pimeitä. Kuten usein kuvaajakin.


Sitten voisinkin käydä hakemassa vielä yhden kahvikupillisen, herätä yövuoron jälkeiseen aamuun sekä suunnitella mitä nainen haluaa.... sain muistutuksen mahdollisuudesta tilata Cliobeadsilta. Tarvitsenkin jotain pientä ;o)

I found out that I have growing number of readers also in other countries of Europe. I am trying to ad add a little text also in English. It's been years since I've actually used the language, so this is just a short trial. If this helps, please leave a comment. If you think Google translator works better, please tell.

Here are some earrings I made for my friend's Christmas presents. It's a part of this project I accidentally started over Facebook. I'm trying to make 101 pairs of earrings trying new techniques, since it's been year and a half, the project is slow going... 

Epävarmuutta...

Jatkan edelleen erilaisien tekniikoiden harjoittelua. Alennusmyynneistä löytyi mm. pari Linda Jonesin kirjaa metallilangan vääntelystä. Tekniikoiden kehittäminen on samalla hauskaa, mutta myös turhauttavaa puuhaa. Jotenkin koen, että ueamman vuoden harrastaneena minun pitäisi pystyä paljon parempaan. Toistaiseksi olen juuttunut versioimaan kirjoissa esiintyviä ohjeita, joista vain kolmannes päätyy kelvolliseksi koruksi. Yleensä viritelmät näyttää siltä kuin raivotautinen minikokoinen kääpiö olisi purkanut kullankaivuuturhautumiaan helmilaatikossa.

Kuvana vanhaa varmempaa tekniikkaa. Vielä joululahjoja. Korussa mustaa kiveä, hopeoitua kuparilankaa sekä vuorikristallia. Korun antamista jännitin valtavasti. Koru meni lahjaksi ihmiselle joka tunnetaan tyylistään. Lähdin kuitenkin olettamuksesta, että käsintehty suomalainen koru kelpaisi... Mustat kivet, mustakivi helmet... (?) Turun ihanasta helmiliikkeestä eli Punaisesta kivestä (looginen lause).

Gingerbread FAIL

Tämä juttu oikeastaan piti kirjoittaa jo viimevuoden puolella, mutta ehkä sopii teemaan kirjoittaa näin myöhässä. Koneeni laturi päätti syödä itsensä sisältäpäin, ja sulattaa itsensä joten koneeni oli välipäivät ja vuodenvaihteen pois käytöstä. Tarkoitukseni on kirjoittaa ohjeita ensi vuotta varten kadonneesta käsityön ja taiteiden osa-alueesta nimittäin piparkakkutalon tekemisestä.

10 tapaa jättää piparkakku-ukot taivasalle jouluksi

1. Osta taikina pakkaseen jo marraskuun lopulla, paista osat viikkoa ennen joulua, vaivaudu rakentamaan piparkakkutalo vasta tapaninpäivänä.

2. Unohda, että piparkakkutalon muotit eivät ole mittasuhteissa ja, että seinät ja katto ovat eriparia.

3.Jätä osat paistamisen jälkeen pöydälle jäähtymään ja kuivettumaan. Suositeltavaa jättää kohtaan jossa alttiina satunnaisille iskulle ja murentumiselle.

4.  Leikkaa ja tasaa osat vasta kun osat ovat jäähtyneet päiväkausia.

5. Unohda minne olet varastoinut kuorrutemateriaalin ja talonkoristeet.

6. Polta kokoamiseen tarkoitettu sokerimassa perusteellisesti pohjaan.

7. Koristele talo vasta kokoamisen jälkeen, jolloin mikään koriste ei pysy seinässä.

8. Sotke vapaasti kaikkea ympäristössä.

9. Kuvaa piparkakkutalo mahdollisimman huonossa valaistuksessa.

10. Jätä piparkakkutalo kissojen nakerrettavaksi, siivoa oksennukset.

Ja viimeisenä, ekstrana. Tee sama uudestaan vuoden päästä ;)

Hyvää alkanutta vuotta 2013 kaikille!

Tapanin pöllö

Joulu vietetty rauhaisissa tunnelmissa perheen parissa. Suklaata on hamstrattu taas puoleksi vuodeksi (ja syöty maha kipeäksi tunnin välein).

Olin ilmeisesti vuoden aikana ilmaissut kiintymykseni tarustojen viisaaseen yöeläimeen (awwww se on Pöllö <3) kun joka toisesta joulupaketista jotain pöllöihin liittyvää ilmestyi.  Tämä suloinen ilmestys löytyi Muovitukusta kuusta koristamaan. Olen ollut ihmeissäni kun ainakin toistaiseksi pöllö sekä kuusi on saanut olla kissoilta rauhassa, ne kun ovat keskittyneet omiin joululahjoihinsa. Väinö sai kauhealta tuoksuvan kissayrttipussin, ja nuolee ja nuuhkii kuljettaen sitä pitkin kämppää (Väinön nukahtaessa Olivia hiipii varkaisiin, vie tyynyn pään alta). Olivia sai hiiriradan, missä hiiri juoksee kehää muutaman sekunnin pätkissä, ja taas pitää taukoa. Olivia istuu nenä kiinni radassa, tyytyväisenä että saanut pidettyä hiiren pienellä alueella eikä päässyt karkuun.

Tässä vaiheessa uskaltanee julkaista kuvia myös joululahjoista. Minulla oli mahdollisuus kuulla taas hyviä uutisia,sekä pääsin tekemään Bolaa. Bolakorut ovat haastavia. Periaatteessa väreillä pitäisi kunnioittaa pienen lapsen tuloa, mutta kaikille ei vaan pastellit sovi hyvin vaan tarvitaan voimakkaita värejä. Yritin löytää kompromissin. Koru kuvattu ihanassa telineessä, joka myöskin joululahja.

Hiljaa leijaa maahan hiutaleet

Ja hiutaleiden lisäksi muutama korvakoru. Syyllistyin tänäkin vuonna ostamaan kivoja pieniä jouluisia riipuksia ja muokkaamaan niistä korvakoruja. Näistä riitti itselle useammaksikin päiväksi, sekä muutama työkavereille joulumieltä tuomaan. Korvistelineet hämäävät, pelkästään koukku on hopeaa. Täytyisi keksiä muita ripustusjuttuja, mutta kuljetusmuotona kätevä... Korvakorut 48-55/101 jos enää lasken oikein.

Posti tuo joulun

Tänä vuonna lisää ensimmäisen kerran kokeilin myös uutta kortteilutekniikkaa. Ei onneksi mennyt aivan viimeiseen päivään, sain lähtemään Papermanian tuoreimman joulumalliston mukaan tehdyt 3d kortit. Näitä väkerrettiin lattialla niin, että ylöspääseminen olikin jo hankalaa. Kuvaaminen se vasta hankalaa oli. Askartelu itsessään oli verrattaen helppoa ja mukavaa. Yksi joulun rituaaleista mistä pidän (ja mitä stressaan) suunnattomasti.

Korttien askartelun lisäksi päänvaivaa aiheuttanut yksi pakkasilmojen vinhoista ilmiöistä. Staattinen sähkö. Ajaa minut ja etenkin pikkukissan hulluksi. Emäntä kun on pukeutunut erilaisiin neuleisiin ja villasukkiin eikä tarvitse kun hieman koskettaa niin kipinöi ja kihelmöi pientä nenänpäätä ja viiksikarvoja myöten. Ja sitten juostaankin karkuun (mattoa pitkin aiheuttaen vielä lisää sähköiskuja). Kenelläkään hyviä käytännön neuvoja? Ei kai kissaa oikein voi huuhteluaineella tai hiuslakallakaan käsitellä :D

Jollei jouluna ole kuparilankaa....

Niin voi aina kysyä pukilta. Lisää kieputtelu- ja punontaharjoituksia. Nämä alkavat olla jo siedettävän näköiset. Malli on Anikó Sándorin ja löytyi Step by step wire jewelryn vol 8 issue 4 lehdestä. Olen vielä aika kaukana omien mallien luomisesta. Nämä eivät edes vaatineet laastareita sormiin. Lähtivät myöskin joululahjaksi tonttujen mukaan. Toivottavasti lahja on mieleinen. 47/101


Niin monena edeltävänä vuonna olen syyllistynyt tylsiin, tunaroituihin ja jesariteipillä teipattuihin pakettikyhäelmiin, että päätin kokeilla jotain uutta tänä vuonna. Perinteisten pakettien lisäksi hyödynsin Sinooperin 5e tarjouspaketista löytyneitä decoupage (miten kirjoitetaankaan)- välineitä sekä mm. kirpparilta löytyneitä servettejä. Tämä siis lahjapaketti. Myönnettäköön, kuva ei ole kovin jouluinen....