Kotoilua

Kesäloma, juhannus ja lämpimien kelien autuutta... ja aina niin rakas kyselytulva alkaen suurinpiirtein sanoilla "Mitä meinaat tehdä... mitä teit..." Ja aina vastaan kysyjälle kärsivällisesti kertoen olleeni kotona, levänneeni, laittaneeni hyvää ruokaa ja nukkuneeni kellon ympäri. Yleensä tästä seuraa kani-ilmiö. Tiedämmehäm kaikki, kun kani masentuu, sen korvat lurpahtavat alaspäin ja se pyrkii kaivautumaan kiinaan (vaikka majailisi omakotitalon yläkerrassa ((mitä ei kannata mainita, se masentu entisestään))). Samalla lailla kysyjän olemus lurpahtaa pettyneenä vastauksen yksinkertaisuuteen.


Olen koti-ihminen. Nautin suunnattomasti tutkiessani lakanalajien lankalukuja ja pehmuusasteita ja jaksan aina yrittää selvittää täydellistä vohvelireseptiä lempikirjani kanssa nautittavaksi (viisastelijoille... painomuste ei maistu kovin hyvälle edes vohveleiden kanssa).  Useimmiten täydellinen vapaapäiväni (oli arki tai pyhä) meneekin kotona nukkuessa ja selvittäessä kuinka monta jaksoa sarjaa x voi katsoa pään pehmenemättä.

Älkää silti hämääntykö, ystävät rakkaat. Aina välillä romantikkokin rohkaistuu asuntonsa ulkopuolelle maailmaa tutkimaan, ja on useimmiten jopa ylpeä rohkeudestaan tutustua ulkomaailmaan. (Ja ketä muuta ärsyttää suunnattomasti alemman kuvan kissankarvat? ) Korvisparit 43 ja 44/101....

Kesäisiä hetkiä.

Korvisprojekti etenee hitaasti mutta varmasti. Vuosi sitten aloitettu projekti lähenee puoliväliään.... reipas tavoite olisi saada urakka ohi tämän vuoden loppuun mennessä. Ainakin voisi yrittää vielä kuvata koruja niin kauan kuin valoa riittää. Seuraavassa kesäiset kukkakorvikset. Kevyet, raikkaat ja.... olemattomat? Vaikka kukka näyttää erilaiselta, näistä tulee mieleen lemmikki. Pieni, raikas, läpeensä ystävällinen kukkaisolento, äärettömän kaunis läheltä, ja niin helppo kävellä ohi.... korvisprojektin 41/101
On koruja joita on helppo käyttää. Koruja jotka tuovat lohtua, ja tuntuvat hyvältä käytöstä toiseen. Ja sitten on vaan... mutkia matkassa... :P Vääntelyharjoittelua käsityömessujen kirjojen tahtiin eli 42/101

Kadonneen vesikupin metsästys

Kissanomistajan riemua. Vanhakin kissa oppii uusia temppuja, ja omistajan suureksi riemuksi opettelee näitä temppuja lähes päivittäin. Uusimpina temppuina kenkien pissaamisen (pissapaikasta erehtyminen kuuluu kevään bravuureihin, rakastettava tapa helteellä) lisäksi on vesikupin kadottaminen. Vettähän ei voi juoda vesikupista vaan sitä on metsästettävä kukkien kastelukannusta, tiskienpesualtaasta sekä suihkun lattiaa nuollen. Uusimpana tietenkin saunan lauteille kiipeäminen ja veden lipittäminen löylykauhasta, kunnes heitettävää ei enää ole.

Kuvittelin taas kerran olevani huono emo ja valittelin asiaa töissä kollegakissanomistajien kesken. Onneksi yksi osasi valistaa kissan inhoavan juomista ruokakipon läheisyydestä ja nyt on uusi kippo löytänyt tiensä pesukoneen viereen.... vielä kun oppisi valitsemaan hiekkalaatikon nahkakenkien sijaan...

Tästä huolimatta rakkaus kissoihin säilyy, hieman harmittomammassa muodossa:


Korvisprojekti 40/101 (julkaistu eri järjestyksessä kuin flickr)

Nerokasta ikävää...

Ääni välillä hävinnyt allergian vaivaamana kuten Kilven kappaleessa... mutta toivottavasti talvisää ei nyt vielä olisi takaisin tulemassa. Atk ongelmista ollaan melkein selvitty ja blogin ulkoasu viimein siistitty (en ole vielä ihan tyytyväinen, mutta tämänkin räpeltämisessä meni viikko). Nyt kone latautuu tyytyväisenä, hiiri vain on kateellinen laturin johdosta, joten kieltäytyy toimimasta koneen ollessa latautumassa. Koruja on valmistunut ja lähtenyt uusiin koteihinsa ja osa varmaan hävinnytkin tiedä arkistopaikkaan X.

Tässä koru jonka tein aikoja sitten Housen 6 kauden 1 jaksoa katsoessani. Cuddylla taisi olla vastaava. Tämä jäänyt omaan käyttöön sillä pidän jotenkin valtavasti...


Ja nyt viettämään minikesäloman viimeistä päivää nauttien raparperimansikkakiisseliä kermavaahdolla, ja yrittämällä (jälleen kerran) voittaa Neopetsin Altador Cup.

Power up

Blogini päivittämistä on hidastanut pikkuinen tietokoneeni, joka päätti kehittää itselleen uhmaiän kahden vuoden iän lähestyessä. Enää ei kelvanneet perinteiset latausmenetelmät, ja aina vaan vilkutti surkeana lähestyvää akun loppumista. Ja kuten kunnon tietokoneen omistaja konsanaan, tämän uuden tahtotilan ja energiapuutteen syy oli selvitettävä perin juurin. Kone siis sohvalle alkutekijöihinsä, ihan vaan varmistuksena ettei mikään löysällä oleva ruuvi ole syypäänä. Ei ollut. Syyllinen oli tietenkin johto....

Edelleen hieman kenttäolosuhteissa... koruja tehden ja kuvaten, päivittäminen vain jäänyt. Ehkä saan asian taas korjattua. Seuraavassa koru joka lähti syntymäpäivälahjaksi naiselle joka on monenmoista, ystävä, naapuri sekä kollega. On hyvä tietää, että naapurissa on joku elvytystaitoinen, etenkin näillä sähköjohdonkäsittelytaidoilla....
Korussa on paremman puutteessa kokeiltu patinoida hopeoitua kuparilankaa.... Kommenttia en ole lahjansaaneelta tarkemmin kuullut, mutta itse tykästyin patinoituun, likaiseen väriin kovinkin. Eli hyvinkin voi olla että lisää seuraa...

Multitasking

Lieneekö perin naisellinen piirre haluta tehdä mahdollisimman montaa asiaa tehokkaasti samaan aikaan. Hyvä yritys nytkin. Istun keittiön pöydän ääressä, yrittäen karamellisoida sipuleita (kinkkujuustopiiraaseen), tiskit on likoamassa ja veljen kanssa sotapeli käynnissä.

Kotikylän reissu pitkästä aikaa takana. Vierailut tulevat kerta kerralta vain kalliimmiksi, sillä löydämme äitiharakan kanssa yhä upeampia sisustusliikkeitä. Viimeisin löytö on White on White, joka sijaitsee pääkaupungin lisäksi myös meikäläisen piskuisessa kotikylässä. Melkein kiljuin riemusta löytäessäni liikkeen. (Oikeastaan etsin pankkiautomaattia matkalla Pentikin tehtaanmyymäläään). Mukaan tarttuikin ihastuttava kissanruokakuppi. Lieneekö Väinö ihastunut muuhun kuin pohjan "refill please" tekstiin, mutta ratkaisu tuntui tyylikkäämmältä kuin iänkaikkisen vanha kukkalautanen.

FMG:n kimpan kotiuduttua olen innostunut tekemään hieman poikkeavampia kierteisiä lenkkejä... näistä tulee aika vinhoja (ja yllättävän kevyitä korviksia). Korvisparit 38,39/101.

@ home

Jep. Löysin bumerangiflunssan. Tiedättehän, juuri kun luulet olevasi terve ja kaikki sujuu hyvin niin sairastut uudestaan, aivan muutaman tunnin sisään. Eli nyt sitten uudestaan vietetty pari päivää 4 seinän sisällä höperöitymässä sekä sohvanpohjalla lääkärin kanssa. Lääkäri ei ole viehättävimmästä päästä, mutta hyvä pitämään seuraa. Sain siis melkein kokonaisen 6 tuotantokauden katsottua Housea. Tämä tietenkin aiheutti aikalailla eksoottisia unia flunssahöperyydessä.

Kevään tullessa rakastun väreihin. Aina uudestaan suunnittelen vaihtavani mustan/beigen vaatevaraston kirkkaisiin väreihin, sekä nauttivani väikylläisyydestä. Yleensä näihin aikoihin ihastun turkoosiin väriin yhä uudestaan ja entistä syvemmin. Nyt olen huomannut olevani rikki. Turkoosi ei kiinnosta, vaan mieleni halajaa fuksian eri muotoja. Kun ystäväni pyysi tekemään Avonin tilausta, lähti mukaani fuksian sävyinen huulipuna, ja kynsilakkoja. Myös Oriflamen tilauksesta mukaan tarttui tuon viehättävän punaisen eri sävyjä. (Eikä yhtään kysytä mitä ihminen tekee 5 suhtkoht samansävyisellä fuksiakynsilakalla). Kaulakoruni sai myös vaikutteita rakkaudestani fuksiaan. Aika näyttää onko lyhytkestoinen kevätromanssi, vai jotain pidempikestoista.... ja kuinka pian palaan ruskeisiin ja beigensävyihin takaisin....