Nerokasta ikävää...

Ääni välillä hävinnyt allergian vaivaamana kuten Kilven kappaleessa... mutta toivottavasti talvisää ei nyt vielä olisi takaisin tulemassa. Atk ongelmista ollaan melkein selvitty ja blogin ulkoasu viimein siistitty (en ole vielä ihan tyytyväinen, mutta tämänkin räpeltämisessä meni viikko). Nyt kone latautuu tyytyväisenä, hiiri vain on kateellinen laturin johdosta, joten kieltäytyy toimimasta koneen ollessa latautumassa. Koruja on valmistunut ja lähtenyt uusiin koteihinsa ja osa varmaan hävinnytkin tiedä arkistopaikkaan X.

Tässä koru jonka tein aikoja sitten Housen 6 kauden 1 jaksoa katsoessani. Cuddylla taisi olla vastaava. Tämä jäänyt omaan käyttöön sillä pidän jotenkin valtavasti...


Ja nyt viettämään minikesäloman viimeistä päivää nauttien raparperimansikkakiisseliä kermavaahdolla, ja yrittämällä (jälleen kerran) voittaa Neopetsin Altador Cup.

Power up

Blogini päivittämistä on hidastanut pikkuinen tietokoneeni, joka päätti kehittää itselleen uhmaiän kahden vuoden iän lähestyessä. Enää ei kelvanneet perinteiset latausmenetelmät, ja aina vaan vilkutti surkeana lähestyvää akun loppumista. Ja kuten kunnon tietokoneen omistaja konsanaan, tämän uuden tahtotilan ja energiapuutteen syy oli selvitettävä perin juurin. Kone siis sohvalle alkutekijöihinsä, ihan vaan varmistuksena ettei mikään löysällä oleva ruuvi ole syypäänä. Ei ollut. Syyllinen oli tietenkin johto....

Edelleen hieman kenttäolosuhteissa... koruja tehden ja kuvaten, päivittäminen vain jäänyt. Ehkä saan asian taas korjattua. Seuraavassa koru joka lähti syntymäpäivälahjaksi naiselle joka on monenmoista, ystävä, naapuri sekä kollega. On hyvä tietää, että naapurissa on joku elvytystaitoinen, etenkin näillä sähköjohdonkäsittelytaidoilla....
Korussa on paremman puutteessa kokeiltu patinoida hopeoitua kuparilankaa.... Kommenttia en ole lahjansaaneelta tarkemmin kuullut, mutta itse tykästyin patinoituun, likaiseen väriin kovinkin. Eli hyvinkin voi olla että lisää seuraa...

Multitasking

Lieneekö perin naisellinen piirre haluta tehdä mahdollisimman montaa asiaa tehokkaasti samaan aikaan. Hyvä yritys nytkin. Istun keittiön pöydän ääressä, yrittäen karamellisoida sipuleita (kinkkujuustopiiraaseen), tiskit on likoamassa ja veljen kanssa sotapeli käynnissä.

Kotikylän reissu pitkästä aikaa takana. Vierailut tulevat kerta kerralta vain kalliimmiksi, sillä löydämme äitiharakan kanssa yhä upeampia sisustusliikkeitä. Viimeisin löytö on White on White, joka sijaitsee pääkaupungin lisäksi myös meikäläisen piskuisessa kotikylässä. Melkein kiljuin riemusta löytäessäni liikkeen. (Oikeastaan etsin pankkiautomaattia matkalla Pentikin tehtaanmyymäläään). Mukaan tarttuikin ihastuttava kissanruokakuppi. Lieneekö Väinö ihastunut muuhun kuin pohjan "refill please" tekstiin, mutta ratkaisu tuntui tyylikkäämmältä kuin iänkaikkisen vanha kukkalautanen.

FMG:n kimpan kotiuduttua olen innostunut tekemään hieman poikkeavampia kierteisiä lenkkejä... näistä tulee aika vinhoja (ja yllättävän kevyitä korviksia). Korvisparit 38,39/101.

@ home

Jep. Löysin bumerangiflunssan. Tiedättehän, juuri kun luulet olevasi terve ja kaikki sujuu hyvin niin sairastut uudestaan, aivan muutaman tunnin sisään. Eli nyt sitten uudestaan vietetty pari päivää 4 seinän sisällä höperöitymässä sekä sohvanpohjalla lääkärin kanssa. Lääkäri ei ole viehättävimmästä päästä, mutta hyvä pitämään seuraa. Sain siis melkein kokonaisen 6 tuotantokauden katsottua Housea. Tämä tietenkin aiheutti aikalailla eksoottisia unia flunssahöperyydessä.

Kevään tullessa rakastun väreihin. Aina uudestaan suunnittelen vaihtavani mustan/beigen vaatevaraston kirkkaisiin väreihin, sekä nauttivani väikylläisyydestä. Yleensä näihin aikoihin ihastun turkoosiin väriin yhä uudestaan ja entistä syvemmin. Nyt olen huomannut olevani rikki. Turkoosi ei kiinnosta, vaan mieleni halajaa fuksian eri muotoja. Kun ystäväni pyysi tekemään Avonin tilausta, lähti mukaani fuksian sävyinen huulipuna, ja kynsilakkoja. Myös Oriflamen tilauksesta mukaan tarttui tuon viehättävän punaisen eri sävyjä. (Eikä yhtään kysytä mitä ihminen tekee 5 suhtkoht samansävyisellä fuksiakynsilakalla). Kaulakoruni sai myös vaikutteita rakkaudestani fuksiaan. Aika näyttää onko lyhytkestoinen kevätromanssi, vai jotain pidempikestoista.... ja kuinka pian palaan ruskeisiin ja beigensävyihin takaisin....

Seinää päin ja uudelleen....

Sitä rytmissä taas.... jep. Hieman olleet levottomat jalat (ainakin tuolla liukkailla kävellessä) ja ajatuskatko päässä. Entinen luokkatoveri toivoi avainnauhaa ja päädyin sitten tekemään mieltymysten ja värien mukaan aivan oikeanlaisen, vaan aivan liian lyhyen kaulanauhan. Pää kolahtaa lääkekaappiin alta aikayksikön. Nyt onkin sitten House+ Rillit Huurussa katselutuokio ja nauhanpidennystuokiot käynnissä. Kuva siitä, kun nauha on vielä lyhyt.

Sitten viikonlopun viettoon. Menee rattoisasti töissä. Parvekkeelle pitäisi jotain saada rakennettua (kesällä paistaa upeasti ilta-aurinko. Mutta minun peukaloni ei ole edes ruskea, se on musta. Enkä ole vielä ehtinyt äitiharakkaakaan hätiin ja kohta on hätä.Onneksi on netti.

Romantikko vapaalla

Jopa hoitajan työstä jää välillä vapaita hetkiä. Hetkiä jotka voi rakkaiden harrastusten parissa. Käsitöiden ja koruilun lisäksi voi lukea, nähdä ystäviä tai yrittää kuntoilla Wiin kanssa. Joskus voi laittaa vinon pinon hyviä eväitä kasaan ja keskittyä tuntikaupalla tietokonepeleihin (joihin aikaa saa kulumaan yllättävän paljon)

Kuten ystäväni tietävät, pidän myös leipomisesta. Välillä on kiva kokeilla erilaisia reseptejä, kutsua ystäviä kokoon ja tarjoilla erilaisia herkkuja. Näin tänäänkin. Aina välillä tuntuu, ettei koruilu suju, materiaalivalinnat tökkivät eikä kierteiset lenkitkään suju aivan kuten ennen. Siksipä Helmetin kautta kutsua menemään (mietin välillä semmoista Batmanin kutsuvaloa, muffinilogolla) ja porukka kokoon. Ja mukava on nähdä. Aiheet voidaan puida laidasta laitaan, vinkkejä ja askartelutarvikkeita vaihtaa ja pöytä notkuu herkuista. Vaikka omakohtaisesti leipomukset aina tuntuvat mystisesti epäonnistuvan vieraille leipoessa, (nytkin kinuskikerma oli kahdesta valmistuotteesta sekoitettua, oikea versio päätyi viemäriin) niin sentään kiitettävästi katosivat parempiin suihin. Nyt tutkimaan mitä kimppatilaus toi mukanaan jos koruilu lähtisi sujumaan. Ja korvisparit 35-37/101 esille

Suutarin lapsella....

Jep. Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Eikä korutaiteilija osaa säilyttää korujaan mitenkään loogisesti.  Nykyään on olemassa erinäisiä rasioita, korupuita ja vinkkejä siitä miten esimerkiksi henkareista tai tauluista saa näyttävästi sisustuselementtejä siten, että korut tulevat esiin.

Itsekin aina haaveilen, että saisin koruni kauniisti esille, toinen toistaan lumoavampina loistaen, keräten katseet esimerkiksi olohuoneen seinällä. Ehkä vielä jonain päivänä. Toistaiseksi ainakin minä (varmaan, toivottavasti joku muukin) syyllistyn siihen, että kasaan koruni epämääräiseen kekoon kylpyhuoneen kaapin päälle kosteudelle alttiiksi. Korutelineenäni sentään on kaunis torso (kerännyt joskus joulunjälkeisistä alennusmyynneistä).