Uuden vuoden kimalteita....

Vuoden vaihtuessa yleensä kerrataan menneitä, ja luodaan katse tulevaisuuteen. Edeltävän vuoden loppu oli raskas, joutuessani laahustamaan sairaalan käytäviä omaisen roolissa pariinkin otteeseen.
Tämän jäädessä taaksepäin onkin taas aikaa yrittää ottaa uutta otetta kameran käyttöön (toistaiseksi kännykän kameralla otetut kuvat onnistuivat paremmin) ja katsoa mitä kaikkea linssiin saan vuoden aikana pyydystettyä.

Uskon kuitenkin vahvasti tulevan vuoden olevan täynnä iloisia, asioita. Ystäväni ilmoitti, että perheenlisäystä on ensi kevään/ kesänkorvilla odotettavissa. Tämä pieni ninja ilmoittelee välillä olemassaolostaan satunnaisilla potkuilla. Kadoten liikkumattomuuteen, jättäen äitinsä ihmettelemään ninjan olemassaoloa. Näillä tienoin pienenpieni ninja kehittelee kuuloaistiaan, ja herkistyykin ottamaan yhteyttä ulkomaailmaan. Siksi pakkasinkin tontun mukaan pienen lahjan ninjaa odottamaan....

Toivonkin kaikille lukijoille erittäin pehmoista, mukavaa sekä suloisen kimmeltävää vuodenvaihdetta ja hymyn huulille tuovia päiviä jatkossakin... Itse yritän raijautua kameran ja koneen ääreen useamminkin.

Kuvina maanantai-iltaan

3 yövuoroa takana pöllönä toisten unta valvomassa ja yksi vielä jäljellä.  Pää hieman pehmoisella pumpulilla, mutta kyllä se siitä. Jokavuotisen Altador cupin takia niskat hieman jumissa ja koneella olo muuten rajoittunutta. Taidettiin taas hävitä....



Koska koneella oloni on ajoittain todella huonoa, mutta valokuvia otan edelleen satunnaisesti, päätin liittyä Instagrammiin. Siellä kyllä lienee enemmän kissa ja luontokuvia kuin korujen kuvia. Tiliäni pääsee seuraamaan sivupalkin linkistä.




Tekstin kuvituksena korvakoruja, joita tein työkaverilleni. Korvakorut eivät olleet hänen mieleisiään, mutta ehkä parempikin niin. Itse tykkään kovasti, joten taidan omia näitä omaan käyttöön ;)

Tekniikka liikunnan tukena

Olen ikäni ollut huono liikkuja. Liikuntatunnit koulussa meni perimmäisessä nurkassa, ja pesäpallo-otteluiden aikanakin taisin yrittää kutoa tossua. Blogini varsinaisesta aihepiiristä poiketen, olen kuitenkin löytänyt motivaationi liikuntaan erilaisista peleistä ja ohjelmista, joita nykyään onkin jo kattava valikoima. Ajattelin ihan käsityöihmisen tuntemuspohjalta arvioida vähän erilaisia apuvälineitä liikuntaan, jos joku muu hyötyisi jotain.

Käyttökokemus: Ensimmäiseksi valitsin ohjelman josta minulla on pisin käyttökokemus: Zombies, Run! Pelistä on saatavilla jo 3 kautta, joista minulla on kokemusta kahdesta ensimmäisestä. Peli seuraa puhelimesta löytyvien mittareiden (esim GPS) avulla juoksijan nopeutta, ja tämä toimi pohjana pelin toiminnoille.  Peli on saatavilla iOS sekä Android pohjaisiin laitteisiin (lähinnä puhelin, käytännössä tabletti on liian iso mukana kannettavaksi). Olen kokeillut myös Windows- puhelimella, mutta päivitysten puuttuessa peli ei oikeastaan toimi enää ollenkaan.

Pelin sijoittuu zombievallankumouksen jälkeiseen maailmaan, jossa pelaaja toimii Juoksija numero 5, ja auttaa rakentamaan Abel nimistä kaupunkia. Puhelimen kuulokkeisiin tulee tarinaa vuorotellen oman musiikin kanssa (pitää olla ladattuna puhelimeen, esimerkiksi Spotify ei käy). Ajoittain pelaaja löytää juostessaan tavaroita joilla voi rakentaa pelin tukikohtaa ja auttaa pyörittämään kyläläisten arkea.  Pelaaja voi myös halutessaan valita kirittimen, jolloin puhelin antaa hälytyksen perässä tulevista zombeista, joita pitää päästä kovempaa juoksemalla karkuun. Peliä voi pelata maastossa juostessa (GPS) tai kiihtyvyysanturilla juoksumatolla.

Peli antaa ladata tietoja omalle tilille sivuston alle, johon saa tilastotietoa nopeudesta, matkasta ja kerätyistä tavaroista. Sivustolla näkee myös reitin mitä on juossut, ja kuinka paljon mikäkin kappale tai perässä tulevat zombiet ovat juoksua kirittäneet. Sivusta voi valita julkisen (jolloin riskinä että lähtöpiste, pelaajan koti näkyy) tai sitten vain niin että itse näkee tiedot. Olen havainnut työmatkoilla juostessani, että sairaalan pihalle on usein majoittunut zombielauma...

Mitä hyvää: Patalaiskalle, tietokonepeleihin koukuttuneelle peli on toiminut loistavana motivaattorina pistää töppöstä toisen eteen. Vaikka ei huvittaisi juosta, kuulokkeista kuuluvat raketinheittimen äänet, zombien huohotus tai lapsen itku toimivat kannustimena juosta vaikka henkihieverissä ylämäkeen. Peliä on tehty 3 kautta, joista jokainen toimii toinen toistaan paremmin. Tehtävä on erilaisia, löytyy rauhallisempia lyhyempiä tehtäviä aloittelijalle, aina sitten päälle 20km, puolikkaan maratonin treenaamiseen asti. Tehtävien pituuden voi säätää joko puoleen tuntiin tai tuntiin. Uutena voi valita myös intervalliharjoittelua, tämä minulta vielä kokeilematta.

Mitä huonoa: Peli on englanninkielinen. Se on varmasti se suurin kynnys monelle, vaikka puhe on selkeää ja keskustelut arkikielisiä. Peli on myöskin maksullinen. Pelin eri osa-alueita voi ladata muutamalla dollarilla. Koko paketin hinta lienee tällähetkellä 12.99$. Pimeällä juostessa ja kiinnijäädessä äänet ovat hyvin tehokkaita, ja syketaajuuden ollessa muutenkin korkealla saattavat äänitehosteet aiheuttaa pienimuotoisia rytmihäiriöitä. Ajoittain ainakin itselle tulee tunne, että zombien kanssa (eli kiritysvaihde päällä) tekee mieli "säästää voimiaan" pelkästään ajojahteja varten, jolloin kokonaisaika jää hitaammaksi, kun juoksee vain ajojahtien aikana, ei silloin kun todella jaksaa.

Pelin voi ladata täältä.  Toivoisin palautetta ja kommentteja. Juttu on blogissani uudenlainen, aiemmin vain vähän sivuttu. Jos mielenkiintoa riittää, on juttumateriaalia vielä jäljellä.....

Ps. Nyt on zombiet perässä juostu jo 200km eikä loppua näy....

Vielä vääntää

Innostuin jossain vaiheessa selaamaan Jewelry Lessons sivua ja siellä olen varmaan jo vuosia haikaillen katsonut Nicole Hanna- nimisen ihmisen tutoriaaleja. Hän jos kuka tuntuu tietävän miten saada kuparilangasta väännettyä keijukaispölyllä kuorrutettuja aarteita suoraan tuhannen ja yhden yön saduista. Hetkellisen mielenhäiriön yhteydessä, päädyinkin ostamaan peräti 4 tutoriaalia. Suuret luulot karsiutuivat heti langan alkumetreillä, mutta hauskaa oli jokatapauksessa. Kuvaa tarkastelemalla löytää useitakin virheitä, mutta uusintakokeilulla onnistunee jo paremmin. Ja näitähän on vielä 3 kokeilematta ;)



Olen kevään lomallani myös yrittänyt epätoivoisesti laittaa parveketta kuntoon (ehkä myöhemmin kerron City-raparperin seikkailuista...) Ja sain kuin sainkin viimein hankittua parvekkeelle kunnon "työtilan", eli suht kivan sohvan. Tästä innostuneena, valitsin sävy sävyyn helmiä.... joista rannekoru.
(En keksi kunnon aasinsiltaa sohvan ja rannekorun välillä).



Aurinkoista viikonloppua! Ilmojen lämmetessä, yritän viettää aikaa parvekkeella koruja ja käsitöitä tehden, jolloin saisi kuvattua enemmän tännekin...

Leipomuksia ja melkein kuntoilua

Kuntoprojektini elää edelleen. Heikossa hapessa mutta elää edelleen. Kevään myötä olen käynyt niinsanotusti läpi useammankin lastentaudin ja aika kulunut sohvanpohjalla parannellen. Juoksemaan en ole päässyt oikeastaan kuukauteen, kaipuu kelien lämmetessä olisi jo kova. Eteisenä innokkaina odottavat uudet raikkaanturkoosit juoksukengät, vielä käyttöä vailla. Zombies, run! pelistäkin on jo kolmas kausi menossa, vaikka rakentelen vasta kylääni ykköskauden lopun tuhon jäljiltä.

Päätin yrittää lievittää lenkkeilynkaipuutani harjoittelemalla ns "terveellisiä leipomuksia". Nettiä selaillessani sohvanpohjalla törmäsin The Good Morning blogin omenapiirakka proteiinilla- reseptiin. Kaapissa sattui olemaan Wellness proteiinijauhetta, joka meni piiraassa oikein loistavasti. Leivoin piirasta hieman kuin varkain, peläten koko ajan pilaavani leipomuksen. (Lähinnä onnistun pilaamaan vain muffinit, me emme vain tule toimeen. Kaikenkaikkiaan lopputulos oli suussasulava. Täytyy joskus yrittää soveltaa toiseenkin piirakkaan, pidin nimittäin pohjan koostumuksesta suunnattomasti.

Riehakasta ja makoisaa vapunaattoa lukijoilleni =)!

Kotoilua ja tassuttelua

En tiedä, olenko ainoa jota ärsyttää epävarmuus astianpesukoneen tilanteesta. Koskaan ei muista, ovatko siellä nyt puhtaat, vai likaiset astiat menossa ja monesti syyllistyn siihen, että mitään ajattelematta vain nappaan sieltä sen (likaisen) kahvikupin. Keksin kuitenkin (kuten niin monet muutkin) siihen näppärän ratkaisun. Ostoksilla käydessäni satuin löytämään tulostimeen sopivaa magneettista paperia.  Nettiä selailemalla löytyikin sopivat tekstit keittiöön sopien, ja sitten vaan hyödyntämään. (Löysin myös kuvia, missä samaan tarkoitukseen on hyödynnetty esim. Britney Spearsin kuvia clean vs dirty).

Lisäksi alla yksinkertainen jaspiksesta ja sammalakaatista valmistunut koru syntymäpäivälahjaksi. Riipuksissa hieman kohdennuksen ulkopuolella on ystäväni koirat =). Koirat ovat kerrassaan ihastuttavat. Toinen, pienempi on suorastaan herrasmies. Suutelee aina tavattaessa kädelle, ja saattaa kiltisti paikasta toiseen. Toinen onkin jo kunnonkokoinen nuori nainen. Hän on suorastaan rakastettava, ja virtaa piisaa vaikka pienelle kylälle. Arvioin itse koiralla olevan virtaa noin viisi kahvipannullista, ystäväni totesi tähän että arvioin alakanttiin. Rakkautta ja riemua tämä koira jakaa roppakaupalla. Pelkästään ihaileva katse, jonka koira suo omistajalleen riittää sulattamaan sydämiä.

Kukkaistyttönä oloa

Ystäväni ja kollegani sai puhuttua minut hotelli Caribiaan puutarhamessuille, joka veikin suorastaan (Pasilaa lainatakseni) jännän äärelle.  Omat kasvikokemukseni rajoittuvat suurinpiirtein samaan kun muukin eläinkunnan ja luonnon ihmeiden tuntemukseni. Ympärillä oli siis kukkia, kasveja (ne vihreät) ja vielä enemmän kukkia. Tomaatintaimenia ;) lähdin hakemaan, mutta kasvuolosuhteiden ollessa väärät, jätin ne syvästi huokaisten vielä paikalleen.

Mukaan haalin sen verran kasveja, kun pyöräni mukaan jotakuinkin järkevästi sain mahtumaan. Siitä suuri kiitos myyjille, ettei yksikään silmänpyöräytyksen puolikkaallakaan osoittanut halveksuntaa tai hämmästelyä viherpeukalonsa hukannutta asiakasta kohtaan. Useimmat tarjosivat avuliaasti vinkkejä (seuraavaksi pitäisi muistaa nauhoittaa keskustelut, tai ottaa muistilehtiö ja kynä ohjeiden ylöskirjoitusta varten.

Ylhäällä kuvassa siis kiinanruusu ja oikealla näkyvissä pelakuu, joka on nimetty kuninkaallisen mukaan Nikolaiksi. Pieni googlettelu kertoo, että alkuperäinen nimenomistaja on ollut Venäjän keisarina.  Ajattelin mainita kukan nimen siksi, että ystäväni tulevat tietämään mitä tarkoitan, kun sanon viettäväni Nikolain kanssa aikaa parvekkeella. Isoisäni kun on opettanut että kukille pitää puhua paljon.

Ystäväni pohti kyllä pitkään, minkäasteiseen kidutukseen syyllistyn ottamalla kukkia, jotka onnistun kuitenkin kiduttamaan hellällä hoivalla hitaasti kuoliaaksi. Kuulemma lieventäväksi asianhaaraksi ei riitä se, että yrittää oikein kovasti. Messuilta juuri ostettuina ovat kuitenkin vielä mukavan vihreitä ja nättejä. Saa nähdä onnistunko ylittämään oman ennätykseni.... bonsaiparka kun kuoli kolmessa päivässä. Enkä tainut tehdä kasville yhtään mitään. Todennäköisesti se vain antautui minut nähdessään....

Seuraavana haasteena onkin kytätä ulkolämpötiloja, jotta tiedän koska kasviparat tarkenevat ulkona. Kuoliaaksi jäätyminen lienee raskauttavampi asianhaara kuin janoon tappaminen/ hukuttaminen?

Parvekkeelle valitsin yrttiamppelin. Kissojen takia ovista ei pääse kulkemaan näppärästi takapihalle, joten tämä päätynee yläkerran parvekkeelle kun hieman lämpenee. Olen kyllä tykästynyt tähän yrttivalikoimaan ihan keittiössäkin, ainakin mukavat minttuteet sain keitettyä. Voi kyllä olla, että täytyy jotkut muistilaput kehittää tähänkin yrttien tunnistamiseksi, muistamiseksi. Puolustuksekseni täytyy sanoa, ettei myyjäkään kaikkia tunnistanut. Ja toivoa, etteivät kissat erehdy luulemaan tätä heille tarkoitetuksi.