Joskus kai jokaiselle blogin kirjoittajalle tulee hetkiä jolloin saa suoraa palautetta kuvien tason ollessa eri edeltäviin verrattuna ja milloin epäillään ettei bloggaaja itse ole voinut ottaa kuvia (kuvien ollessa liian taidokkaita). Kriittisen palautteen ottaa kyllä vastaan, perustelee ja pyrkii parantamaan tapojaan. Toki ainahan sitä toivoo, että etenkin jos tulee epäuskon ääniä omasta onnistumisesta, etteivät ne tulisi omalta äidiltä.... ( ;o) on se hyvä että on edes joku joka uskoo että vuosien varrella olisi jotain opittu).
*jälkihuomautus- kuvien tason parantuessa miniläppärin ruudulla tehdyt blogipohjanmuutukset aiheuttavat kirjoituksen tason romahtamisen. Ongelmia edelleen!
Tästä tapani mukaan suivaantuneena ajattelin kuvata ja laittaa kuvasarjan elämän estetiikasta ja kauniista puolista ja esitellä tapaani katsoa maailmaa vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Tästä tavasta olen vuosien varrella saanut paljon palautetta, kuulemma kaatosateella kävellessä ei saisi olla onnellinen pohjavesikaivojen täyttymisestä.
Tapani katsoa maailmaa romanttisten vaaleanpunaisten silmälasien läpi olen vuosien varrella oppinut ihmiseltä jonka lasit ovat ruusunpunaisuudessaan omaa luokkaansa. Häntä kuunnellessani olen oppinut pysähtymään ja miettimään niitä hyviä asioita jokaisessa hetkessä. Toki itse jään optimistisuudessa vain kalpeaksi varjoksi ihmiselle, jolle toisen ihmisen kosketus ei ole koskaan liian kova, eikä uusi valkeneva päivä ole koskaan huono, vain erilainen. Toivon kuitenkin, että vuosien varrella olen edes jossain määrin oppinut näkemään elämän vaaleanpunaisen puolen, oli se sitten huulenheiton, ystävällisen hymyn ja kiitoksen tai kauniin muiston ansiosta.
Lepää rauhassa Pappa.
Itse bolakorut ovat pirullisia kuvatessa, heijastaessa muuten ikityylikkään kuvaajankin ;) Vauvajuhlat, jossa nämä korut annettiin sujuivat kuulemma erinomaisen hyvin. Itse menetin tietenkin ääneni syysflunssan kourissa, joten tyydyin vain seuraamaan tapahtumia Facebookin salatusta maailmasta....
Olen koti-ihminen. Nautin suunnattomasti tutkiessani lakanalajien lankalukuja ja pehmuusasteita ja jaksan aina yrittää selvittää täydellistä vohvelireseptiä lempikirjani kanssa nautittavaksi (viisastelijoille... painomuste ei maistu kovin hyvälle edes vohveleiden kanssa). Useimmiten täydellinen vapaapäiväni (oli arki tai pyhä) meneekin kotona nukkuessa ja selvittäessä kuinka monta jaksoa sarjaa x voi katsoa pään pehmenemättä.
Älkää silti hämääntykö, ystävät rakkaat. Aina välillä romantikkokin rohkaistuu asuntonsa ulkopuolelle maailmaa tutkimaan, ja on useimmiten jopa ylpeä rohkeudestaan tutustua ulkomaailmaan. (Ja ketä muuta ärsyttää suunnattomasti alemman kuvan kissankarvat? ) Korvisparit 43 ja 44/101....
On koruja joita on helppo käyttää. Koruja jotka tuovat lohtua, ja tuntuvat hyvältä käytöstä toiseen. Ja sitten on vaan... mutkia matkassa... :P Vääntelyharjoittelua käsityömessujen kirjojen tahtiin eli 42/101
