Muistoissani

Joskus kai jokaiselle blogin kirjoittajalle tulee hetkiä jolloin saa suoraa palautetta kuvien tason ollessa eri edeltäviin verrattuna  ja milloin epäillään ettei bloggaaja itse ole voinut ottaa kuvia (kuvien ollessa liian taidokkaita).  Kriittisen palautteen ottaa kyllä vastaan, perustelee ja pyrkii parantamaan tapojaan. Toki ainahan sitä toivoo, että etenkin jos tulee epäuskon ääniä omasta onnistumisesta, etteivät ne tulisi omalta äidiltä.... ( ;o) on se hyvä että on edes joku joka uskoo että vuosien varrella olisi jotain opittu).
*jälkihuomautus- kuvien tason parantuessa miniläppärin ruudulla tehdyt blogipohjanmuutukset aiheuttavat kirjoituksen tason romahtamisen. Ongelmia edelleen!

Tästä tapani mukaan suivaantuneena ajattelin kuvata ja laittaa kuvasarjan elämän estetiikasta ja kauniista puolista ja esitellä tapaani katsoa maailmaa vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Tästä tavasta olen vuosien varrella saanut paljon palautetta, kuulemma kaatosateella kävellessä ei saisi olla onnellinen pohjavesikaivojen täyttymisestä.

Tapani katsoa maailmaa romanttisten vaaleanpunaisten silmälasien läpi olen vuosien varrella oppinut ihmiseltä jonka lasit ovat ruusunpunaisuudessaan omaa luokkaansa. Häntä kuunnellessani olen oppinut pysähtymään ja miettimään niitä hyviä asioita jokaisessa hetkessä. Toki itse jään optimistisuudessa vain kalpeaksi varjoksi ihmiselle, jolle toisen ihmisen kosketus ei ole koskaan liian kova, eikä uusi valkeneva päivä ole koskaan huono, vain erilainen. Toivon kuitenkin, että vuosien varrella olen edes jossain määrin oppinut näkemään elämän vaaleanpunaisen puolen, oli se sitten huulenheiton, ystävällisen hymyn ja kiitoksen tai kauniin muiston ansiosta.

Lepää rauhassa Pappa.

Höyhenenkevyttä

Vietin aikaani keskustassa ystävääni odottaen ja satuin pyörähtämään Ur & Penn liikkeessä. Ehdin aikani silmäilemään koruja ja ihastuin ideaan höyhenestä riipuspohjan jatkeena. Kotiinpäästyäni oli pakko toteuttaa... Höyhenet ovat alunperin, ei aivan enkeliltä pudonneita, vaan kalastustarvikkeista napattuja. Saisikohan näillä kalaa... (älkää päästäkö minua akvaarioiden läheisyyteen).

Korvikset ovat sitten auttamattomasti jumittuneen projektin 45/101 :D

Pienten tassujen töminää

Seuraava postaus sisältää kissahehkutusta- olette varoitettuja.

 

Kesä on ollut kiireistä aikaa, vaikka kesäloma on vielä alkumetreillä. Sain vihdoin ja viimein hankituksi työhuoneen, vaikka siihen sisältyykin myös puutarhahoitoa (takapihalta löytyy oikein kelpo ruskea sammalikko). Lisäksi sain vihdoin ja viimein toteutettua pitkäaikaisen haaveeni (josta olen työkavereitani jo kiusannut pakahtumiseen asti. Väinö sai kaverin.

 Kissaneito polveutuu jalosukuisista ;) siperiankissoista ja sai nimen Olivia. Hänet käytiin hakemassa Helsingistä eräänä anivarhaisena kesäaamuna... Pienenpienen moottorin kehräykset sai kuulla jo autossa.

 Väinö alkaa jo tulla nuoren neitosen kanssa toimeen. Hellii, hoivaa ja kurittaa suurella rakkaudella.

Neiti alkaa olla määrätietoinen, utelias ja kekseliäs. Hän uskaltaa jo ilmaista mielipiteensä (pienin vinkasuin). Väinöön verrattuna hän on kääpiö, vaikkakin korvat ja tassut lupaavat toista kunnonkokoista kissaa. Minikoirat vaviskaa ;)

Kotoilua

Kesäloma, juhannus ja lämpimien kelien autuutta... ja aina niin rakas kyselytulva alkaen suurinpiirtein sanoilla "Mitä meinaat tehdä... mitä teit..." Ja aina vastaan kysyjälle kärsivällisesti kertoen olleeni kotona, levänneeni, laittaneeni hyvää ruokaa ja nukkuneeni kellon ympäri. Yleensä tästä seuraa kani-ilmiö. Tiedämmehäm kaikki, kun kani masentuu, sen korvat lurpahtavat alaspäin ja se pyrkii kaivautumaan kiinaan (vaikka majailisi omakotitalon yläkerrassa ((mitä ei kannata mainita, se masentu entisestään))). Samalla lailla kysyjän olemus lurpahtaa pettyneenä vastauksen yksinkertaisuuteen.


Olen koti-ihminen. Nautin suunnattomasti tutkiessani lakanalajien lankalukuja ja pehmuusasteita ja jaksan aina yrittää selvittää täydellistä vohvelireseptiä lempikirjani kanssa nautittavaksi (viisastelijoille... painomuste ei maistu kovin hyvälle edes vohveleiden kanssa).  Useimmiten täydellinen vapaapäiväni (oli arki tai pyhä) meneekin kotona nukkuessa ja selvittäessä kuinka monta jaksoa sarjaa x voi katsoa pään pehmenemättä.

Älkää silti hämääntykö, ystävät rakkaat. Aina välillä romantikkokin rohkaistuu asuntonsa ulkopuolelle maailmaa tutkimaan, ja on useimmiten jopa ylpeä rohkeudestaan tutustua ulkomaailmaan. (Ja ketä muuta ärsyttää suunnattomasti alemman kuvan kissankarvat? ) Korvisparit 43 ja 44/101....

Kesäisiä hetkiä.

Korvisprojekti etenee hitaasti mutta varmasti. Vuosi sitten aloitettu projekti lähenee puoliväliään.... reipas tavoite olisi saada urakka ohi tämän vuoden loppuun mennessä. Ainakin voisi yrittää vielä kuvata koruja niin kauan kuin valoa riittää. Seuraavassa kesäiset kukkakorvikset. Kevyet, raikkaat ja.... olemattomat? Vaikka kukka näyttää erilaiselta, näistä tulee mieleen lemmikki. Pieni, raikas, läpeensä ystävällinen kukkaisolento, äärettömän kaunis läheltä, ja niin helppo kävellä ohi.... korvisprojektin 41/101
On koruja joita on helppo käyttää. Koruja jotka tuovat lohtua, ja tuntuvat hyvältä käytöstä toiseen. Ja sitten on vaan... mutkia matkassa... :P Vääntelyharjoittelua käsityömessujen kirjojen tahtiin eli 42/101

Kadonneen vesikupin metsästys

Kissanomistajan riemua. Vanhakin kissa oppii uusia temppuja, ja omistajan suureksi riemuksi opettelee näitä temppuja lähes päivittäin. Uusimpina temppuina kenkien pissaamisen (pissapaikasta erehtyminen kuuluu kevään bravuureihin, rakastettava tapa helteellä) lisäksi on vesikupin kadottaminen. Vettähän ei voi juoda vesikupista vaan sitä on metsästettävä kukkien kastelukannusta, tiskienpesualtaasta sekä suihkun lattiaa nuollen. Uusimpana tietenkin saunan lauteille kiipeäminen ja veden lipittäminen löylykauhasta, kunnes heitettävää ei enää ole.

Kuvittelin taas kerran olevani huono emo ja valittelin asiaa töissä kollegakissanomistajien kesken. Onneksi yksi osasi valistaa kissan inhoavan juomista ruokakipon läheisyydestä ja nyt on uusi kippo löytänyt tiensä pesukoneen viereen.... vielä kun oppisi valitsemaan hiekkalaatikon nahkakenkien sijaan...

Tästä huolimatta rakkaus kissoihin säilyy, hieman harmittomammassa muodossa:


Korvisprojekti 40/101 (julkaistu eri järjestyksessä kuin flickr)

Nerokasta ikävää...

Ääni välillä hävinnyt allergian vaivaamana kuten Kilven kappaleessa... mutta toivottavasti talvisää ei nyt vielä olisi takaisin tulemassa. Atk ongelmista ollaan melkein selvitty ja blogin ulkoasu viimein siistitty (en ole vielä ihan tyytyväinen, mutta tämänkin räpeltämisessä meni viikko). Nyt kone latautuu tyytyväisenä, hiiri vain on kateellinen laturin johdosta, joten kieltäytyy toimimasta koneen ollessa latautumassa. Koruja on valmistunut ja lähtenyt uusiin koteihinsa ja osa varmaan hävinnytkin tiedä arkistopaikkaan X.

Tässä koru jonka tein aikoja sitten Housen 6 kauden 1 jaksoa katsoessani. Cuddylla taisi olla vastaava. Tämä jäänyt omaan käyttöön sillä pidän jotenkin valtavasti...


Ja nyt viettämään minikesäloman viimeistä päivää nauttien raparperimansikkakiisseliä kermavaahdolla, ja yrittämällä (jälleen kerran) voittaa Neopetsin Altador Cup.