@ home

Jep. Löysin bumerangiflunssan. Tiedättehän, juuri kun luulet olevasi terve ja kaikki sujuu hyvin niin sairastut uudestaan, aivan muutaman tunnin sisään. Eli nyt sitten uudestaan vietetty pari päivää 4 seinän sisällä höperöitymässä sekä sohvanpohjalla lääkärin kanssa. Lääkäri ei ole viehättävimmästä päästä, mutta hyvä pitämään seuraa. Sain siis melkein kokonaisen 6 tuotantokauden katsottua Housea. Tämä tietenkin aiheutti aikalailla eksoottisia unia flunssahöperyydessä.

Kevään tullessa rakastun väreihin. Aina uudestaan suunnittelen vaihtavani mustan/beigen vaatevaraston kirkkaisiin väreihin, sekä nauttivani väikylläisyydestä. Yleensä näihin aikoihin ihastun turkoosiin väriin yhä uudestaan ja entistä syvemmin. Nyt olen huomannut olevani rikki. Turkoosi ei kiinnosta, vaan mieleni halajaa fuksian eri muotoja. Kun ystäväni pyysi tekemään Avonin tilausta, lähti mukaani fuksian sävyinen huulipuna, ja kynsilakkoja. Myös Oriflamen tilauksesta mukaan tarttui tuon viehättävän punaisen eri sävyjä. (Eikä yhtään kysytä mitä ihminen tekee 5 suhtkoht samansävyisellä fuksiakynsilakalla). Kaulakoruni sai myös vaikutteita rakkaudestani fuksiaan. Aika näyttää onko lyhytkestoinen kevätromanssi, vai jotain pidempikestoista.... ja kuinka pian palaan ruskeisiin ja beigensävyihin takaisin....

Seinää päin ja uudelleen....

Sitä rytmissä taas.... jep. Hieman olleet levottomat jalat (ainakin tuolla liukkailla kävellessä) ja ajatuskatko päässä. Entinen luokkatoveri toivoi avainnauhaa ja päädyin sitten tekemään mieltymysten ja värien mukaan aivan oikeanlaisen, vaan aivan liian lyhyen kaulanauhan. Pää kolahtaa lääkekaappiin alta aikayksikön. Nyt onkin sitten House+ Rillit Huurussa katselutuokio ja nauhanpidennystuokiot käynnissä. Kuva siitä, kun nauha on vielä lyhyt.

Sitten viikonlopun viettoon. Menee rattoisasti töissä. Parvekkeelle pitäisi jotain saada rakennettua (kesällä paistaa upeasti ilta-aurinko. Mutta minun peukaloni ei ole edes ruskea, se on musta. Enkä ole vielä ehtinyt äitiharakkaakaan hätiin ja kohta on hätä.Onneksi on netti.

Romantikko vapaalla

Jopa hoitajan työstä jää välillä vapaita hetkiä. Hetkiä jotka voi rakkaiden harrastusten parissa. Käsitöiden ja koruilun lisäksi voi lukea, nähdä ystäviä tai yrittää kuntoilla Wiin kanssa. Joskus voi laittaa vinon pinon hyviä eväitä kasaan ja keskittyä tuntikaupalla tietokonepeleihin (joihin aikaa saa kulumaan yllättävän paljon)

Kuten ystäväni tietävät, pidän myös leipomisesta. Välillä on kiva kokeilla erilaisia reseptejä, kutsua ystäviä kokoon ja tarjoilla erilaisia herkkuja. Näin tänäänkin. Aina välillä tuntuu, ettei koruilu suju, materiaalivalinnat tökkivät eikä kierteiset lenkitkään suju aivan kuten ennen. Siksipä Helmetin kautta kutsua menemään (mietin välillä semmoista Batmanin kutsuvaloa, muffinilogolla) ja porukka kokoon. Ja mukava on nähdä. Aiheet voidaan puida laidasta laitaan, vinkkejä ja askartelutarvikkeita vaihtaa ja pöytä notkuu herkuista. Vaikka omakohtaisesti leipomukset aina tuntuvat mystisesti epäonnistuvan vieraille leipoessa, (nytkin kinuskikerma oli kahdesta valmistuotteesta sekoitettua, oikea versio päätyi viemäriin) niin sentään kiitettävästi katosivat parempiin suihin. Nyt tutkimaan mitä kimppatilaus toi mukanaan jos koruilu lähtisi sujumaan. Ja korvisparit 35-37/101 esille

Suutarin lapsella....

Jep. Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Eikä korutaiteilija osaa säilyttää korujaan mitenkään loogisesti.  Nykyään on olemassa erinäisiä rasioita, korupuita ja vinkkejä siitä miten esimerkiksi henkareista tai tauluista saa näyttävästi sisustuselementtejä siten, että korut tulevat esiin.

Itsekin aina haaveilen, että saisin koruni kauniisti esille, toinen toistaan lumoavampina loistaen, keräten katseet esimerkiksi olohuoneen seinällä. Ehkä vielä jonain päivänä. Toistaiseksi ainakin minä (varmaan, toivottavasti joku muukin) syyllistyn siihen, että kasaan koruni epämääräiseen kekoon kylpyhuoneen kaapin päälle kosteudelle alttiiksi. Korutelineenäni sentään on kaunis torso (kerännyt joskus joulunjälkeisistä alennusmyynneistä).

Salaa aamuihminen...

Olen aina ajatellut olevani enemmän iltaihmisiä. Yövuorot menevät helposti, ja jopa vapaapäivinä 10-11 välillä menee helposti tunti kahvimukia halien ja kellon torkkunappulaa tökkien. Tietyllä tapaa tämä tekeekin minusta iltavirkun ihmisen (vaikka kyllä väsymyskin sieltä välillä aika äkkiä hiipii puseroon, jolloin parhaimmillani kilvoittelen kissan kanssa 16 tuntisista vuorokausitorkuista). Viimeaikoina olen kuitenkin huomannut aamuvuoroon heräämisen yllättävän helposti, herään usein 5 jälkeen ennen kelloa ja nouseminen onnistuu jopa ennen kahvia. Maailma on tuhon aikaan vasta heräilemässä, vastapäisiin taloihin syttyy valoja ja kahvipannu toisensa jälkeen yhtyy porisemaan kuorossa. Ehkä olenkin salaa aamuihminen....


Mitään turhaa pelkoa aamuheräämisistä ei ole, sillä yön unimäärä jää niin pieneksi että pienimmän tilanteen salliessa (vapaalla vahinkoheräämisen sattuessa) kömmin takaisin myttynä horrostamaan peiton alle...(Ja syvät pahoittelut kuvista esiintyneistä kissankarvoista, niitä on kaikkialla... ja ne ovat julkisuudenkipeitä)

Keväinen ruska

Edelleen joululahjaksi tilattuja rästissä... muttamutta, ei niitä oikein liian aikaisinkaan voi tänne laittaa ettei joulupukin pikku apuri (saa sanoa tonttu) jää kiinni.Tälläkertaa tiikerinsilmän (pitäisi muistaa tilata useammin) ja lasin merkeissä. Tässäkin korussa hieman isompia lenkkejä. Kuulin huhua, ettei näiden korujen saaja uskonut käsintehdyksi. Toivottavasti ei aivan sekoittanut vaatemyymälöiden tusinakoruihin...


Rannekoruun toivottiinkin sitten hopeaa, siinä missä kaulakoru (nykyisillä hopean hinnoilla) on pelkästään hopeoitua kuparia. Ihana kun ihmiset osaavat käyttää rannekoruja.... Minä en ole koskaan oppinut. Näillä koruilla myös lähes identtiset sisarkorut =). Kuvat valitettavasti jälleen kerran "Hups, piti mennä jo"- laatua

Tuoksuvaa maanantaita

Ihmisen onnellisuus voi joskus olla pienistä asioista kiinni. Aikani pohdittuani ja pähkäiltyäni olin valmis tekemään päätöksen. Laitan vanhan imurini (tai ei niinkään vanha kuin kömpelö, ilman imutehoa oleva) vaihtoon ja hankin uuden tilalle. Vanha imuri oli kyllä kaunis, ja näppärä, mutta kissankarvat saivat pyörivän suulakkeen jäykistymään kauhusta, jo pelkästään kun yritin näyttää imurille pitkäkarvaista villalankamattoani. Eli vartin imuroituani, sain olla puoli tuntia sohvalla selivttelemässä takkumyttyä.

Uuden imurin saatuani olen suorastaan hyppinyt riemusta. Ei tarvinut kun kerran pyyhkäistä mattoa, niin säiliö (läpinäkyvä, pitää siivouksen tulos näkyä) pölähti täyteen kissankarvoja. Väinöstä lähtee yllättävän paljon....

Pikainen pyörähdys kämpässä täyttikin säiliön aika tehokkaasti. Villakoirien alkulähde majaili pelokkaana sängyn alla ja tutkaili äänekästä uutta olentoa. Jälkeenpäin Väinö tassuttelikin ympäri kämppää nuuhkien ja varmistaen jokaisen askeleen. Liekö sitten ollut epävarmuutta pikkuisella, kun tuttu villakoira-armeija ei ole jokaista tassutusta suojaamassa.

Uusi viikko alkaa muutenkin hyvissä tuoksuissa. Siinä vaan on jotain kun laittaa 4dl erilaisia sokereita, pari desiä rasvaa ja hieman vielä suklaakarkkeja samaan taikinaan. Kylässä pyörähtänyt isäharakkakin totesi, että pitää makeasta, vaan nyt ei puoleen vuoteen tarvitse enää mitään. Makeaa, tuoksuvaa viikonalkua kaikille =)