Sinä muistatko sen mökkitien

Pitkästä aikaa ihanaa istua blogia kirjoittamassa tietokoneen ääressä. Starbucksin mochat naamassa (tuplaespresso on muuten suurta rakkautta, etenkin huonoina aamuina) ja Ben & Jerryn cookie doughit navassa. Oikein amerikkalaishenkistä syöpöttelyä, tiedän... mutta niin ihanaa!

Olen ollut poissa koneelta ja koruiluhommista paristakin syystä. Ensinnäkin olen yrittänyt askel kerrallaan palata kunnianarvoisaan kaason hommaan. Olen yrittänyt suoristaa selkäni ja yliliikkuvat sormeni, ja olla parhaani mukana morsiamen apuna ja tukena. Löysin kirpputorilta loistavan kirjan, josta on ollut uskomaton apu.

Toinen syy osittaiseen koneettomuuteen oli kotipitäjillä ja harakkain suvun luona käynti. Rakas harakkaveljeni (ei kyllä kiiltävän perään, mutta menkööt termi) toi koiransa näytille. Minulle koira toimii edelleen nimellä Possu. Veljen sanoin koira syö "kaikkea mikä maistuu hyvälle, kaikkea mikä voisi maistua hyvälle, kaikkea mikä ei maistu millekkään mutta voisi kuitenkin mennä suussa sekä kaikkea mikä ei maistu hyvälle, mutta voisi vielä joskus maistua hyvälle." Varpaat tuli nuoltua useaan otteeseen. Omasta makukategoriastani en ollut varma. Koira myös nuolaisi hyväntahtoisesti ohimennen marsua. Marsunkaan makukategoriasta ei tullut selvyyttä. Laitoin mokkulani Possulta turvaan ja sinne kotiinhan se jäi....

Kuvassa polku jota pitkin olen taivaltanut isovanhempien nojatuoliin käpertymään, juomaan kuumaa hunajavettä kipeänä ja terveenäkin ja kuuntelemaan tarinoita muinaisen Neuvostoliiton johtajista. (Jopa siinä määrin, että uusimmalla käynnillä hiusten raidat vaihtuivat aikalailla blondaukseksi, kun ei malttanut mennä väriainetta pois huuhtelemaan).

Korujakin on valmistunut. Minä katselin televisiosta Euroviisuja ja näin Suomen kappaleen. Ennakkoasenteestani huolimatta kappaleessa vetosi jokin, ehkä se lapsenomainen usko uuteen maailmaan. Ja ne tausta-animaation värit! (hiekka-esitys oli myös hyvä). Näihin väreihin ihastuneena ja näitä värejä toistaen syntyi koru Paradise butterfly. Kivien nimiä en koskaan muista... värjätty magnesiitti, ja lasi....korumetalli?


Ja tietenkin lisäksi vielä koru johon en ole ollut ihan tyytyväinen, mutta menkööt. Onyks siruja, mv-helmiä sekä lasiriipus. Ja tuurini mukaan hyvästä korusta huono kuva ja päinvastoin. Mustakeltaista surinaa Bee my heart.

Mikään ei onnistu kuten kohtuuttomuus....

Olen taas näinä aurinkoisina päivinä harjoitellut kohtuullisuuden jaloa taitoa. Eilen kävin ensin keskustassa kävelyllä, n 6km lenkin ja sitten otin toisen samanmoisen lenkin kaverin ja koiran kanssa sauvoilla. Yöllä selästä löytyi lihas, joka muistutteli olemassaolostaan vetämällä kramppiin ja tänään terve lonkka on hieman kolotellut. Tulee väkisinkin mieleen kissa Karvisen sanonta "urheile tai pysy terveenä".

Tänään olin veljeni kanssa ostoksilla. Aiheutamme varmasti suurta hilpeyttä pitkin maita ja mantuja... sillä sanansoitostamme kuulee kauas, siskon ja veljen hyväntahtoisen kinastelun....joka päättyy aina siihen että jommalla kummalla on SAV (aivojen verenkiertohäiriö, aiheuttaa erinäisiä oireita)ja vino pino muita aivojen toimintaa haittaavia neurologisia häiriöitä =P koulutus heijastuu puheenaiheisiin. Tältä reissulta mukaan tarttui erinäisiä tavaroita.... kuten aurinkotuoli, keittiöpyyhkeet ja monessa sisustusblogissa nähtyjä sisustuskukkia.

Puunasin parvekkeelta edellisen omistajan tupakantuhkia, ja jumiuduin lukemaan kirjaa. Kaukana kohtuudesta, sillä piti tietenkin saada selville murhaaja. Mutta... kuten jo äitiharakalle manasin. Taidan harakkojen lisäksi olla irlantilaisten kettujen sukua, sillä ihoni väri ei muutu kauniin kullanruskeaksi, vaan vaihtelee punaisen ja valkoisen välillä.... ainakaan en nukahtanut parvekkeelle. Ja lukemista onkin odottamassa peräti kolme tai neljä eri kirjaa. Kun vaan osaisi valita. Ja J.D Robbin Kuolema-sarjaan olen ihastunut niin paljon, etten malta pelkästään äänikirjoja vaan harkitsen ihan kirjojen tilaamista. Kun vaan paikat kestäisivät pään roikottamista. Mutta kohtuus on aika tylsä asia edelleen.

Seuraavassa "epäonnen" korut. Korut tilattiin jo tammikuussa, joulukuussa annetun lahjan mukaan. sitten korut vaan jäivät. Nyt korut ovat olleet iäisyyden valmiina, mutta eivät koskaan satu mukaan kun kyseinen henkilö joka tilasi, on töissä. Muistan aina vasta hänet nähdessäni, tai sitten on juuri se päivä kun tarvitsen eri laukkua töissä. Korut itsessään ovat ihanat. Ja suunnittelen vieväni ne töihin kaapiin odottamaan.

Tein neljän yön putken töissä. Yövuorot suurimmaksi osaksi tuntuvat mukavilta ja ainakin paremmin sujuvilta kuin aamuvuorot. Myönnän kyllä, että viimeisen jälkeen alkoi pää olla vähän jäässä(töissä jaksaa paremmin, kotona ei enää), mutta unien ja liikunnan jälkeen tuntuu että taas jaksaa jotain. Yövuorojen välissä työkaveri pyysi nähdä ylimääräisiä koruja. Sisustuspuuskassa olinkin siivonnut käyttökoruja vitriiniin ja telineisiin ja muutama oli jäänyt ylimääräiseksi. Tein kyllä tv:tä katsoessa yhden toiveiden mukaisenkin. Makeanvedenhelmiä ja sinistä. Korui päätyi äitienpäivälahjaksi, osoittamaan tuoreen mummin ylpeyttä. Kerrassaan suloista. (miten sattuikin tekstiin vähän toisenlaista juttua isoäideistä. Jättäkää huomiotta, pitäisi oppia katsomaan millaisella sivulla lähtee korujaan kuvamaan, eikä suoraan vaan sille tekstille mitä lukee)