Korvakorujen karnevaalit

Työkaveri pyysi korvakoruja, joten korvakoruja hän tulisi saamaan.... Niitä on väkerretty kutomisen, joulukorttien yms lomassa. Nyt ei kummempaa tekstiä, kuvat puhukoot puolestaan.

Klassista kauneutta ja uhkapelien hurmaa...

Joululahjakoruilu jatkuu. Nyt tulee paljon hyviä piirrettyjä ;) niin tulee hetki istuttua sohvalla väkertämässä. Kuvaaminen takkuaa edelleen. Työpaikan kehittämispalaveriin tein klassisen kauniin makeanvedenhelmirannekorun. Palaveri meni hyvin vaikka sanoma olikin minulle tuttu. Nauttia hetkestä. Siihen makeanvedenhelmet sopivat hyvin. Äitiharakkakin sanoo, että ne ovat meditointihelmiä. Jokainen tuntuu erilaiselta, jokaisessa oma rosonsa, valo heijastuu jokaisesta. (Omassa korussani yksi "vääränvärinen" eli vihertävä). Kun istuu siivotun kämpän sohvalle, sängylle... haistelee kauniita hyviä tuoksuja, nauttii valon kimmellyksistä ja tunnustelee makeanvedenhelmiä, voi olla onnellinen kädentaidoistaan.

Viimein sain sen rannekorunkin tehtyä. Jopa sellaisen murun mitä osaan itse käyttää. Ellette ole sattuneet huomaamaan, rannekorut ovat heikko kohtani, en osaa käyttää enkä oikein tehdä. Tuntuu, että ne ovat aina tiellä, liian painavia, kastuvia....tätä len kuitenkin osannut käyttää


Sitten villi kokeilu samalla kun katsoi Kuorosotaa. Joskus helmeilykin osaa olla kuin uhkapeliä... Tämä on tulkinta Bead & Styles lehden ohjeesta. Taustalla joulusisustusta (jota pitää varoa, ettei väinö kiharra viiksiään... ihme juttu että kissan viikset kihartuvat kuumuudessa) Täysin edellisen korun vastakohta...


Välillä aamukahvia juodessa ehtii myös lukemaan kirjoja. Nyt meneillään edelleenkin Jamien ja Clairen tarinaa Luiden kaiku. Aivan ihana kirjasarja! Oma ehdoton suosikkini (kelttivaikutteisia koruja tulossa siis :P )


Pitäisiköhän seuraavaksi hyökätä joulukorttien kimppuun ;)

Munkkitipat2-flunssa 0

Ja näihin sanoihin, näihin tunnelmiin kun kehun niin olen karmeassa flunssassa viikon sisään. Mutta olen Carmelis-yrttitipoilla eli munkkitipoilla välttynyt nyt kahdelta varmalta flunssatartunnalta, toivottavasti onnistun jatkamaan samalla linjalla.

Koruja on valmistunut, mutta tähän aikaan vuodesta en todellakaan majaile kotona, hereillä kun näkyy pienenpieni valonpilkahdus kuvaamista varten. Eli seuraavat muutama kuukausi kuluvat hyvin hämäriä korunkuvia katsellen.

Seuraavassa hämyinen otos kimmeltävästä magneettilukosta, upean sävyisistä peacock helmistä ja päiväpeitosta jonka päällä koru kuvattu. Olen viimeaikoina ihastunut makeanvedenhelmiin, niissä on jotain... klassista romantiikkaa ja kauneutta. (Ja vino pino tulossa FMG:ltä)


Seuraavassa hämyinen kuva työpaikan joulujuhliin. Itse hiipparoin tonttuna Tyksinmäellä valvomassa potilaiden unta, mutta työkaveri pyysi kaunista korua pikkujoulujuhliin, mallikin oli suurinpiirtein tiedossa. Valitsin koruun makeanvedenhelmiä kauniissa tummassa ruskean/mustan sävyssä ja hopeaa.


Toivottavasti sopii hänen pikkumustaansa. Itse yritän kanssa pikkuhiljaa kerätä vaatekaappiin perusvaatteita. Toistaiseksi olen löytänyt kashmir-neuleen, pikkumustan, t-paitoja ja kunnon sisätöppöset. Joululahjalistalla lieneekin wii-pelikoneen lisäksi silkkihuivi, kashmir-villatakki ja muutama kirja. Ja edeltäviä voi ostaa itselle nimipäivälahjaksi joulun jälkeenkin ;D

Hyvinvointia...

Viimein on tilauskorusuma purettu, ja tänäisen postauksessa esittelen viimeisen (josta tietenkin korvikset jäivät kuvaamatta... viimetippaan tehtyinä). Korun tilaajalle kävi korujen suhteen vahinko. Korusetistä kun piti alunperin tulla joululahja äidille, mutta koru taisi vain jäädä tilaajan kaulaan, pysyäkseen. Se on osittain myös minun mokani. Jos ihminen tilaa minulta korun jollekin tutulleen/sukulaiselleen jota minä en ole nähnyt, päädyn helposti ajattelemaan tilaajaa korua tehdessäni, en lahjan saajaa. Pitääpä jatkossa keskittyä kyselemään lahjan saajasta jotain. Koru on siinäkin mielessä persoonallinen, että siinä on harvinaisen tiukka lukko: tarrautuu kiinni kaulaan eikä halua irti.

Nyt pääsen toteuttamaan omia korusuunnitelmia, keittämään uutta satsia korviskoukkuja... mieleni tekisi käyttää runsaasti värejä, vapaana tilausten asettamista rajotteista ja tyylikkyydestä. Haaveillahan saa... sillä jossain postin uumenissa viipyy onyksia, vuorikristallia, larvikiittia. Varsinainen värien ilotulitus siis ;)

Olen myös enemmän kuin innoissani Oriflamen loppuvuoden kampanjoista. Kuten monet tietävätkin, olen Oriflamen kauneuskonsulentti... aloitin homman rakkaudesta kosmetiikkaan. Edellisessä kuvastossa harmitti, kun jätin loistavan alennuskuvaston markkinoinnin vähälle, ja mahdollisuuden kerätä rahaa syöpää sairastavien lasten, sekä heidän omaistensa auttamiseksi (Sylva). Nyt kampanjaa jatketaan tämäkin jakso joten minulla on mahdollista mainita loistavasta Tender care voiteesta. Pieni apulainen joka mahtuu käsilaukkuun ja josta riittää kosteutustehoa kynsinauhoille, huuliin... ja talven tullen todella tarvitaan. Ja jokaisesta purkista siis lahjoitetaan euro Sylva ry:lle. Jos joku kaipaa tietoa alennuskampanjasta, uudesta esitteestä, meikkivinkeistä tai myyntikonsulttina olemisesta, minuun voi olla yhteydessä ;) Kiva kuulla kosmetiikkaan hörähtäneistä kavereista.

UFP

Päivä mennyt ihan unessa. Väinö päätti tehdä sohvatyynystä puolison ja nuoli tyynyn nappeja mouruten koko yön. Hienoa.

Takaisin koruaiheisiin. Vielä yksi korvispari tilauskorurupeamaa tekemättä, kun saa aikaiseksi ja muutama koru kuvattavana. Sitten omiin projekteihin. Yksi korvispari valmistui tänä aamuna kello 05.55-06.10. Tuli kiire, bussi lähti 06.13. Sattuneesta syystä en kuvannut. Toisen korvisparin kuvasin. UFP. Unidentified (vaikeaa kirjoittaa väsyneenä) flying pearls. Mielestäni suloiset pullukka-palleroiset. Turkoosit helmet verenluovutusmatkalta SPR:lle ja Bling.


Joskus... kahdesta huonosta voi syntyä jotain kivaa. Jokin aika sitten tein onyksista perus chokerin. Ajattelin klassista, kivaa korua. Mutta jotain puuttui. Koru ei ollut kiva. Helmet liian isoja, lukko tylsä. Äitiharakka taas.... oli saanut jostain ketjukorun jota ei voinut sietää. Hän sanoi korun olevan liian pitkä, lehdet vääränvärisiä edes korviksiksi ja muuten vaan aivan kamala. Äitiharakka antoi korun minulle, tuntien taipumukseni purkaa ja koota uudestaan (kassinpohjalla näitä muutama). Sitten eräänä päivänä päätin käyttää leikkaa-liimaa korumaailman väkerrystä ja... aika kiva koru.

Sohvaperuna...

Tiskatessa menee seuraavat päivät. Muutaman päivän harjoittelun, tuntien ajomatkan (että voi olla hyvin piilotettu juoksurata turussa) ja juostun Cooperin jälkeen minä tiskaan. Kaiken lisäksi tulokseni oli aivan nöyryyttävä! Tiedänkin mitä teen tässä ennenkuin lumi tulee. Onneksi lähellä on kunnon lenkkipolku ja minulla hyvät kengät. Jos saisi vielä petrattua edes siedettävään tulokseen.

Koska tulen saamaan töissä vakituisen toimen, sisältyy siihen velvollisuuksia. Yksi merkkittävä on leipominen. Koska sain lahjaksi Pentikin ihanan piirasvuoan ja koska löysin aivan ihanan amerikkalaisen omenapiirasreseptin, päätin ryhtyä toimeen. Kokeiluversio syntyi jo toissapäivänä, lastasin vain pöydän täyteen kahvia (kokille), vuokia ja Pikkuisen, joka piti reseptini näkyvillä. Olen ihan tyytyväinen kokeilutulokseen. Töihin näitä olisi vielä saatava pari.

Nyt alkaa myös tilauskorusuma olla loppusuoralla. Enää 3kpl korviksia tekemättä! :D Tavoitteena on väkertää ne tänään, ja kuvailla vielä niin pääsen omiin projekteihini. Käsityöihmisen joulu lähestyy myös uhkaavasti. Koruja onkin nyt kuvattu niin, että blogin pitäisi päivittyä muutenkin kuin vaan leivoskuvilla ;) Aluksi erään sh-opiskelijan toivomus/tilaus työpaikalta. Kultadubleeketju. Hurmaava ja kimmeltävä ketju, energiselle ja hyväntuuliselle ihmiselle. Toivottavasti koru on riittävän lyhyt.

Ja sitten ajatuskatkoksia. Sekä tämän Swarovskikristallin nimi (Cantaloupe?), että ominaisuus vaihtaa väriä valosta riippuen aina harmaasta punaisen kautta vihreään. Äidillä korviksia vääntäessäni oli säästölamput ja siis kylmä loisteputkivalo. Joten nämä korvikset olivat vihreät, kunnes kotona....

Mä taivasalla tanssin....

Nyt on sitten kaikki alepäivät 3+1 aina skanssiaisiin takana ja lompakko huutaa hallelujaa. Parhaita löytöjä lienee Diorin Incognito-paletti (sorrun näihin aina :P) ja shiatsuhierova tuoli... Nyt vielä kun saisi viikonlopun aikana asiat johonkin järjestykseen ja tavarat paikalle.

Löysin myös ihania Maison-Belle pesuaineita. Ne saattavat tulla kovaankin käyttöön, sillä pitäisi tänään ottaa kisa Cooperin- testissä. Häviäjä pesee meidän talouden tiskit seuraava 14päivää. En tiedä, mitä ideaa on lähteä ottamaan kisaa miespuolisen henkilön kanssa, mutta toivon, että tietokoneella puuhaaminen on hidastanut nörtin tahtia :D

Helmetin Kaipaus- teemaan valmistui se kaikista perinteisin ratkaisu. Vastaavia hopealaattakoruja on ollut esimerkiksi Rillalla ja Helmetin Outilla. Omaan tulkintaani ajatus lähti, kun kuunneltiin Tapio Rautavaaran levyä, tämän kuolinpäivänä. Haaveilin tekstistä sormuksessa, insinööri tähän järkevänä miehenä totesi tekstin olevan liian pitkä. En halunnut luovuttaa aivan niin helpolla:



Laattaa en suinkaan ole tehnyt itse, Helmetistä löytyi ihana ihminen: HennaK, joka taiteili loistavan tulkinnan kömpelöstä selityksestäni. Koru on ihanan jämerä ja persoonallinen. korvikset hieman hennommat ja klassisemmat. Ja koru tietenkin kuvaa sitä perinteisintä Kaipausta- sitä ikävää toisen ihmisen luo, mahdollisuutta turvata toiseen niin hyvinä kuin huonoina aikoina.

Ja aikaisemmin mainitusta juurten kasvattamisesta. Joskus sitä illan hämärässä raapustaa tekstinpätkää... joskus käy kertomassa kuinka paljon rakastaa työtään. Joskus saa mahdollisuuden jatkaa monen monta vuotta ihanien työkaverien kanssa (kiitos teille kannustuksesta). Ja eikun pullaa leipomaan ;)

Tuhlaajatytön paluu...

Kotipuolessa käymässä äitiharakkaa ja isovanhempia katsomassa. On virkistävää palata tuttuihin maisemiin. Äidillä uusi koira, joten nukuin sitten koiranpoika kainalossa. (Iltapusuista, nuolaisuistta kieltäydyin kuitenkin). Lenkkeilyä, ja kirpparilla kiertelyä... leppoisaa aikaa (tietääkö kukaan miten Bonsai-puuta hoidetaan??). Sain myös hieman myöhäisen syntymäpäivälahjan, Pentikin vanilijasarjaa sydänlautasen ja piirasvuoan. Kuvailen jos saan aikaiseksi leipoa jotain täytettä (nythän olisi leipomisviikko tai jotain..)

Sain myös äidiltä muistutuksen, että ei ole sopivaa pitää äitiharakkaa vanhoissa patinoituneissa koruissa. Koska äitiharakan korvisten laatu oli järkyttävä, ja koska minulla oli materiaaleja mukana sain väsättyä muutaman tv:tä katsoessa. Äidillä oli mistä valita, ja muutama jää yleisvarastoon. Viimeaikoina yleispätevä lahjakoruvarasto onkin supistunut, ja kun saan tilauskorusuman purettua, onkin aika väkertää lahjavarastoa. Muutama oma korukin on suunnitteilla.

Uusia kokeiluja myös varastossa. Tein työkaverille korviksen, joita voi pitää peräkkäisissä reijissä. Sen verran pieni korvis, että haastava kuvata. Työkaveri piti korviksesta, pitääkin vielä tehdä tälle yksittäinen kaveri.


Nyt fiilistelemään alkavaa talvea. Ulkona sataa hiljalleen lunta, minulla on jo riisipuuroa ja luumukiisseliä ja aivan ihana shiatsuhierova tuoli....

Rotunainen

Valitsin tuon otsikoksi, silläkin uhalla että Googlen näppärät hakutontut sekoavat. Muutamana päivänä töissä tiettyä käytävänpätkää kävellessäni jostain muistoistani heräsi kappale jota aloin hyräilemään ihmetellen... kunnes työkaveri tunnisti kappaleen Lea Lavenin Rotunainen- kappaleeksi. Sinäänsä sanat kyllä kelpaavat, minäkään en ole lady enkä missityyppinen ;)

Tähän saumaan sopii esitellä uusin tilauskoruni, Rotunainen. Jälleen ihanien kollegoiden tilauksia. Nopat kotikylän kirpparilta ja ketju löytyi samalla matkalla kun selvisi että SPR:n piste ja ja verenluovutustoimisto (hieno sana, eikö?) on matkalla helmikauppa Blingiin.


Viikonloppu töissä ja rauhassa kotona. Aikaa siivoilla (keittiön alakaapit kätkevät sisäänsä ihmeellisiä asioita ja paljon tilaa), näperrellä (vielä kun muistaisi miten kantapäät kudotaan sukkaan) ja aikaa katsoa Sinkkuelämää (kai tässäkin jokin suositus jonka jälkeen pää pehmenee pysyvästi). Ja ennenkaikkea aikaa nauttia syksyn valoista, pienistä iloista, ja suunnitella jotain poikkeuksellista lokakuun Helmetin teemaa varten....

Kuun valoa ja kimmellystä

Jatkoin samalla tutulla linjalla kuin perjantaina. Eilen kompastuin kahvakuulaan, heittäen kuperkeikan pitkin olohuoneen lattioita päätyen halaamaan pöytää. Eli nyt on varpaan lisäksi pari polvea, yksi olkapää ja ranne aristavien listalla ja naapurit oppivat uusia kirosanoja. Onneksi ikää on vielä näin vähän, vanhempana voisin tällä lentelyllä päätyä laitokseen. Ja onneksi ne yliliikkuvat nivelet antavat aika paljon periksi (pää ei puisena sitäkään vähää, se säästyi kyllä tällä kertaa).

Aina en ole korujen tilaajan kanssa yksimielinen. Tätä tapahtuu hyvin harvoin, mutta käy kuitenkin. Uusin esimerkki on kun työkaveri halusi, että teen pelkistä hiotuista kuukivistä korun. Mietin tätä jopa niin paljon, että työkaverini tuli uniin kummittelemaan ja vastustamaan päätöstäni. En vaan halunnut, että kuukivit käytössä hioituisivat toisiaan vasten ja murenisivat. Lisäsin vähän lasia, kristallia ja hopeaa ja syntyi Heart full of Moonlight. Mielestäni ihan kiva, vaan saa nähdä mitkä "haukut" saan tilaajalta. Koru oli sarjassamme vaikea kuvata... tietokoneen päällä yritin, heijastus melkein parempi kuin kuva itse... Koru on siis hyvin pieni, onkohan 11 kokoisia siemenhelmiä...ja choker malli

Sisaruksia ja perjantain pamaus

On monta tapaa aloittaa viikonloppu... perjantain juhliminen lienee jo perinne. Jotkut hakee kirjoja, hyvää viiniä ja rentoutuu. On niitäkin jotka vaan jatkavat työntekoa eivätkä hahmota milloin viikonloppu oikein on. Minä päätin aloittaa viikonloppuni pamauttamalla pikkuvarpaani vinottain sohvankulmaan. Se on turvoksissa ja sinipunavioletinkirjava. Tapansa kullakin.

Sinisen ja violetin sävyissä on syntynyt myös uusimmat sisaruskorut. Kutsun sisaruskoruiksi samalla tyylillä hieman eri toteutuksella syntyneitä koruja. Niitä on tässä blogissani syntynyt jo jonkin verran, lahjoiksi on kiva antaa ystävyyskorujen tyyliin hieman samanlaista. Uusin koruni onkin aikaisemmin syntyneen korun sisaruskoru.

Purple dreams on edeltäjäänsä hieman jäykempi (vääränpaksuinen vaijeri) koru, mutta ametistit ja ab käsitelty lasi tuovat siihenkin hienovaraista hohdetta. Foliolasiriipus sopii hyvin korun keskipisteeksi. Nyt minulla piisaakin foliolasisydämiä, tilasin innoissani tietenkin niitä ja hieman muutakin... ja menin siivotessa löytämään insinöörin toimistopöydältä vanhan varastoni. (En todellakaan tiedä miten ne eksyivät sinne, onneksi insinööri on kärsivällinen... helmiä kun löytyy joka huoneesta ja joka nurkasta).

Loppuun vielä parempi kuva korusta, mutta sitten täytyy kiiruhtaa. Siivottavaa piisaa vielä, kaupassa on käytävä ja sairaala kutsuu yörauhan valvojaa....


ps. tässäkin korussa hopeinen lukko, mutta taidan jättää tageista pois ja keskittyä lisäämään hopea kohtaan vain koruja joissa päämateriaalina hopea

Välipalaa...

Eli minikoruja. Työpaikalla opiskelija halusi lyhennetyn version järeästä ketjukorustani. Materiaalit valmiina ja se oli helposti tehty. Kupari ja vihreä ne yhteen soppii....
Yksinkertaisessa chokerissa on kieltämättä puolensa. Kuin myös karvalankatyynyssä kuvausalustana...

Sain myös vihdoin ja viimein aikaiseksi sen, mitä olen uhonnut iät ja ajat. Tilasin nimittäin anttilan pimeiltä päiviltä sinkkuelämää-boksin. Kaikki kaudet ja lisämateriaalia :D onpahan hyvää katseltavaa koruja tehdessä. Tätä kyllä rajoittaa se, että minun täytyi luvata, etten saa katsoa insinöörin ollessa paikalla. Niinpä... urheilu kyllä löytää tiensä tv-ruutuun mutta laatudraama. Vinhaa, muuten.... sinkkuelämää sarja on suomessa k 18. Kerrankin k18 sarja jota uskallan katsoa!

Juuria

Mitä voi tehdä vapaapäivänä. Sinä Ainoana viikon aikana. Voi ottaa imurin ja hengityssuojaimen käyttöön ja suursiivota olohuoneen. Voi tutkia niitä kirjoja jotka on hankkinut kirjakaupasta, tai kirjastosta (palauttaa ne vanhat ja maksaa kirjaston käyttömaksuja), voi katsoa kun tv:llä voi pelata pallopelejä.....(ja voi yrittää auttaa tassunpäällä siivousrätin kanssa, maata kirjan päällä tai yrittää auttaa palloa, ettei se putoa tv:n alareunasta..)

Vapaapäivänsä voi myös käyttää koruja tehden, tietenkin. Työkavereilta taas korutilausta, joten niiden ideointia... Tämän korun tilasi ihana ihminen, jonka kanssa voi keskustella mistä vain, ja joka pystyy rautaisesta tietotaidostaan jakamaan järkeilykykyä myös työuraansa alottavalle. Ajattelin, että hänen tilauskoruunsa sopii sodaliitti, sillä sodaliitin pitäisi tasapainottaa mieltä ja herkistää vaistoja. Sodaliitti on myös täydellinen jokapäivän arkikoruun, ja swarovskit tuovat blingiä kyllä juhlaankin...

Vapaapäivinä ja työpäivinäkin voi joutua tekemään päätöksiä, niitä jotka laittavat versomaan juuria. Niitä rönsyileviä, jotka löytävät paikkansa kuin vahingossa. (Ei sitä Tuiskun biisiä...) Sitä on vaan palava halu, tehdä päätöksiä, puolihuolimattomasti, hätiköiden... päätöksiä jotka kasvattavat juuria. Sitä, miten pitkälle juuret yltävät ja kuinka vahvaksi ne muodostuvat aika näyttää... Ehkä se on se 25:n ikävuoden kriisi ;) vaikka minusta, ainakin vielä vanheneminen on kivaa. Loppuun vielä parempi kuva korusta...

Kirjoja, kahvia ja koruja....

Sadepäivä ja yövuoroista toipumista. Melkein hereillä. Nautin kyllä sateesta. Muistan lapsuuden käsinukkepesukarhun PiliPomin, joka tuli aina tanssimaan sateella. Siksipä ei juuri harmittanut lähteä sateella kävelemään ärrältä hakemaan kirjapakettia. Jamien ja Clairen tarina jatkuu yhä!! En voinut uskoa, että kirjailija jatkaa vielä sarjaa. Vaikka niska ja selkä laulaisivat kilpaa hoosiannaa, aion lukea tuon kirjan.

Sadepäivään sisältyi myös valmistuneiden tilauskorujen pakkausta, pieniä yllätyksiä matkaan ja postiin. Hiljaa mielessäni pistin taas eräälle ruotsalaiselle korumerkille 6-0 kampoihin kun solmin pusseja, hommasin postin kukalliset pehmustetut kirjekuoret ja askartelin koruille kortit. Kuva on sateella otettu mutta antaa osviittaa....
Kortien ulkoasusta saan kiittää Helmetin Outia joka kauppasi ihania leimasimia. Lattiaa myöten kaikki on musteessa (ja poskella se hieno musta sormenpäänjälki), sillä tajusin ettei yleissivistykseeni kuulu pienintäkään hajua leimasinten puhdistuksesta. Presentosta hommasin leimasimienpesunestettä....mutta kaikki ei vieläkään ihan mene kuten suunnittelin. *Huokaus*

Välipalakorviksia tilauskorujen välissä. Tyhjensin varastostani karkkimaisia helmiä ja leikittelin väreillä ja ideoilla. Säröakaatteja nyt on näkynyt joka toisessa korublogissa, mutta minkäs voit... ne ovat vaan kiehtovan kivan näköiset.



Sitten vielä Stingin sanoin Be yourself no matter what they say. eli persoonalliset noppa-hunajapalakorvikset. Nämä näitä välipaloja. Sitten varmaan taas tilauskorujen kimppuun. Tai leikkimään Thing a ma wig jigin kanssa. (Kaveri meni hauskan näköiseksi kahvitellessa kun kysyin seuraksi hakemaan). Ja illalla Nurse Jackie!!!! (olen katsonut jo melkein kaksi kautta, mutta hyviä sarjoja voi katsoa uudestaan ja uudestaan.... ellei Luiden Kaiku kuulu ja vie mukanaan..)

Kinttaava Pusu

Ja muuta erikoista ;). Ei mitään turhan monimielistä, tai rakkauselämäongelmia. Sananvääntelyä harrastava insinööri iski jälleen ja väänsi korvakoruistani- punttaavista kisuista, kinttaavat pusut.

Vaikka tilauskoruja olisi vielä jonoss, päätin hemmotella itseäni. Löysin hennesiltä ruskean mukavuuspaidan. Omannäköisen, johon on hyvä kietoutua. Päätin haluta tehdä samansävyisistä Swarovskin kristalleista (sävy greige, en muista minkä kauden uutuus) sekä korumetallihömpistä korvikset. Vaikka tälläkin hetkellä oma kissani raastaa hermojani yrittämällä laulaa jotain Turusen Tarjan kappaletta (ääniala alkaa olla aika liki) ja juosta formula-auton nopeudella pitkin tapetteja.... kaikesta huolimatta kissat ovat rakkaita, ja kinttanoiden pusujen arvoisia.

Päiväni murmelina

Eli toisintoja koruista. Minulta on viimeaikoina tilattu koruja pareittain, eri väreissä. Pistän kuitenkin näytille kun on vähän eroa kuitenkin. Tästä kuvasta en ole kuitenkaan niin varma, vähän taas hätäisellä kädellä kuvattu ja pimeiden päivien lisääntyessä pitäisi alkaa järjestellä uutta kuvauspaikkaa. Vuorikristallikorut eivät muutenkaan ole helpoimmasta päästä....


Viimeaikoina töissä on tullut puheeksi korujentekoni, ja tyylitietoiset työkaverini ovatkin pyytäneet minulta koruja näytille. Onneksi ideoita piisaa. Joka kerta yövuoroissa, katselen vaan alaspäin levittäytyvää Turun valomerta ja saan kymmeniä ideoita... myös shoppailua on tullut tehtyä (ihan vähän vain). Taidampa aloittaa korvismaratonilla (lämmittelynä) ja sitten kokeilla kaulakoruja. Lopuksi yrittää kaikkein vaikeinta, eli rannekoruja. Yliliikkuvilla ranteilla ja hoitajan ammatilla....rannekorut eivät vain ole tuntuneet hyvältä. Mutta muut voisivat pitää niistä. Täytyy siis yrittää....

Syksyn tuulet tuovat uutta....

Alkuun pitäisi keksiä aina jotain osuvaa, mutten koskaan onnistu. Syksyn tullessa kuulee aina sen saman tarinan, käperrytään villavällyihin ja sytytetään kynttilöitä. Villavällyt kelpaa, kynttilöitä ei uskalla kun Väinö kihartaa viiksensä, mutta syksy tuntuu silti omimmalta ajalta. Ei ole tukalan kuumaa, ja voi nauttia kaupungin kauniista valoista pimeässä.

Syksyn tullen onkin energiaa ja intoa kokeilla uusia asioita (jos ei aikaa). Tässä onkin juhlittu syntymäpäiviä uusia juttuja kokeilemalla. Vietimme viikonlopun kylpylässä. Erilaisia hoitoja tuli kokeiltua (hieronnan jäljiltä olin kuin halolla hakattu, se niistä joustonivelistä), turkkilaisessa saunassa istuttua ja kimaltavia kattokruunuja ihasteltua. Ulkoaltaassa oli ihana pulikoida ja jättikokoiset pyyhkeet ja pehmeät vuodevaatteet kun saisi kotiinkin. Muitakin asioita on tultu kokeiltua. Epätoivoinen yritelmä kortteilussa:

Vapaapäivät on menneet myös ihan tuttuja asioita puuhaillen. Oriflame-tilaukset ovat purettu, uutta mainossatsia pitäisi pistää kehiin. Tilauskoruja syntyy myös tasaiseen tahtiin ja siivotakin pitää. Vapaat pitää onnistua ajottamaan tehokkaalla toiminnalla. Onneksi suurin osa on kuitenkin mieleistä. Tänään aamulla sain tehtyä tilauskorun, parin aiemmin esitetylle kissakorulle. Nyt vaaleanpunaisena. Korut menevät ystävyksille, toivottavasti kelpaavat. Olen käyttänyt ennätysmäärän hopealankaa näihin muruihin....

On aamu...

Kaupunki vielä uinuu, kuu jossain mailleen painuu, yön usva hiljaa leijuu pois... Jep hyvin arvasitte. Jatkoin tällä yötyö-linjalla. Jälleen singahtaen aamuvuorosta yövuoroon. Yövuoroissa on mukava olla, rästitöitä pinoutuu vaan vapaille vino pino väsymyksen ja vääristyneen sisäisen kellon takia. Tänäänkin sain itseni juuri ja juuri yhdeksi kammettua ylös sängystä, ja kotiyö takana. En kyllä ole ainoa jota aamuisin vähän väsyttää... Väinö ei viitsinyt sängystä paljoa heräillä vaikka petasin sängyn, suoristin lakanat ja heitin koristetyynyjä päälle... Nyt päivitellään blogia ja tehdään rästitöitä yhdessä, Väinö istua tapittaa sylissä antaen välillä lupsuvien silmäluomien välistä arvostavia silmäyksiä työlleni.

Tilauskoruja on syntynyt kiitettävään tahtiin ja niitä on jonossa kiitettävä määrä, kuvaaminen ja tietokoneelle päivittäminen hieman jumii. seuraavaa korua lähden yövuoroon näyttämään, että kelpaako omistajalleen. Materiaaleina hopea, lasi. Korun lukkoa, ja riipusta voi siirrellä, eli korusta saa monen pituista. Korun riipus olikin pirullinen kuvattava, se nimittäin heijastaa ympäristöstä kaiken.



Ps. osaisko joku neuvoa miten saan blogitekstin tunnisteet, tagit tonne sivuun näkyviin? Olen kiltisti tagittany tekstit kyllä, mutta en saa niitä näkyviin :D

Yöperhonen....

Nähtävästi tän viikon asun töissä, eilen iltavuorossa, tänään aamuvuorossa ja vielä pitäisi aloittaa illalla 4työ-yön putki. Yöllä on kyllä kiva olla töissä, yleensä rauhallista. Ilmapiiri on kokonaan erilainen.

Kuvakin seuraavasta korusta on valitettavasti vähän väsynyt. Onnistuin kuvaamaan sen ainoalla pilvisellä hetkellä. Koru on harvinainen tilauskoru, sillä se on toisinto omasta kaulakorustani. Pyrin välttämään samanlaisten korujen tekemistä, mutta nyt alkuperäinen koru on omani ja tilaajana kuitenkin ystävä. Tavoitteena on tehdä vielä yksi kissa. Tätä uutta versiota tehdessä ihastuin tähän korumalliin. Täytyy leikitellä suurilla lenkeillä myös jatkossakin. Korussa hopeaa, lasia, onyksiä ja rihkamariipus.


Ja sitten valvomaan sairaalan rauhaa. (Yritän olla aivastamatta yöllä potilaiden vieressä ;) )

Rakkaudesta finrexiin....

Jep... flunssa-aalto iski jälleen. Iltavuorossa töissä puhuin kai liikaa ja ääni lähti. Viimeiset pari päivää puhumatta ja vuoteessa. Harvinaisen ikävä, mutta verrattain harmiton sairaus. Täytynyt tsempata, että olen malttanut olla puhumatta, ja hiljaa paikallani enkä vastaillut kysymyksiin tai lähtenyt lenkille. Viimeisen parin päivän aikana olen varmaan katsonut 20 tuntia elokuvia (yritin olla hereillä mahdollisimman paljon, että kulta saisi yskältäni nukutuksi) ja tehnyt myös voinnin mukaan vähän koruja. Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Nivelet toki jumissa ja ääni vieläkin käheä.

Mutta nyt sitten kuvia kehiin. Korusetti jonka työkaverini tilasi lahjaksi. Jos kelpaa, teen vielä toisen vastaavanlaisen setin. Olen harvinaisen tyytyväinen etenkin rannekorun malliin. Kaulakoru on pitkä ja sitä voi pitää yksinkertaisena, kaksinkertaisena tai rennolla solmulla. Voisin kuvitella, että näyttää kivalta esimerkiksi kauluspaidan kanssa.

Tekniikan ihmelapsi

Nykytekniikka on ihmeellistä. Suunnittelen ja kirjoitan tätä blogipäivitystä bussissa matkalla Helsingistä Turkuun. Arvaatte varmaan myös, kuinka siinä sitten viimein kävi. Vanhassa läppärissäni on puoliksi Kubuntu lohikäärme, puoliksi Windows, ja ne eivät tule toimeen keskenään. Vanha kone vaan väsyi ohjelmistopäivityksiin. Siispä päätin, että insinööri saa pitää lelunsa ja kävin hakemassa oman, sievän pikku apulaisen Citymarketista (salaa insinööriltä tosin).

Uusi muruni on Packard bellin dots ja alle puolentoista-kilon painoisena oikeastikin kannettava, vanhan raahattavan tietokoneen sijaan. Pientä eksotiikkaa tosin löytyy yrittäessä löytää näppäimet bussin heiluessa, mutta uskoisin tulevani toimeen. Pikkuiseni mahtuu jopa käsilaukkuun. Insinöörin hyväksyntää odotellessa.

Olen viimeaikoina tehnyt pari isompaa koru- ja helmitarviketilausta. ensimmäinen oli Gemalia-kimpassa, ja sen aikaansaannoksia esittelenkin tässä, jälkimmäinen FMG kimpan tulokset odottavat kotona. Gemalia kimpan kupariketjusta ja ihanista lasihelmistä syntyikin peruskorusetti. Autumn Whispers Once More. Tästä korusta olen tykännyt ja se on muutaman päivää ollutkin kaulalla.

Korvispiikkimonsteri

En erityisemmin ole viimeaikoina välittänyt korupiikkien tekemisestä, sulatuksesta ja keittämisestä sitruunahapossa. Siksi onkin jumahtanut tämä kaulakoruvaihe päälle. Ranne/nilkkakoruja en osaa käyttää, ja korviskoukkuja ei vaan ole. Mielestäni niitä aina reilumman satsin teen, joten olen tullut tulokseen, että jossain on pienen pieni karvainen monsteri, joka käyttää minun korvakorupiikkejäni hammasväliensä kaivelemiseen. Sille tuntuu kelpaavan muutkin helmet, jotka varmasti välillä jäävät hampaankoloon.

Välillä päivät/työpäivät tuntuvat menevän kiivaampaa tahtia. Yleensä tahtia kestää vain pari päivää, ehkä sitä on stressaantunut, tai sitten vaan mielenkiintoinen työ tempaa mukaansa. Viime yönäkään en juuri nukkunut, heräsin ulkona kuuluneeseen kilahduksentapaiseen ja havahduin kun olin sängystä ylhäällä viemässä lääkkeitä potilaalle, olettaen ilmeisesti ääntä tippalaskuriksi....

Vastaavina hetkinä olen niin kiitollinen, että minulla on korut. Muotoja, värejä ajatellessa kaikki muu unohduu, sitä keskittyy ajattelemaan, syntyvää korua. Tällainen "terapiakoru" on syksy 2010 ensimmäinen koru Autumn Mystery. Syksyisiä värejä, pimeneviä iltoja ja lempikiveni ametisti. Ametisti on materiaali joihin turvaan koruja tehdessä usein. Se tuntuu omalta.



Kuvaankin olen melkein tyytyväinen. Vaikka se tarkkuudessaan osoittaa lenkkien virheitä, riipuksen kolhuja niin sain siihen vangittua ametistin hohdetta.
Helteisiä lomapäiviä teille, minä lähden ruokkimaan monsteriani, jos saataisiin korvakoruja.

Ei vuodet kulu ne kuluttaa, puree palan, sitä mutustaa

Jotenkin biisin sanat tuntuivat sopivan taas näihin ukkosta odottaviin hikisiin hetkiin ja kroppaan joka valittaa jokaista saamaansa kolhua. Vaikuttais olevan vähää vaille ukonilma, vaan vielä odotuttaa itseään. Ehkäpä pitäisi yrittää sitä sadetanssia, tietääkö kukaan hyvää? Ja kuka vie sadetanssis?

Eilen sain jopa tehtyä FMG:lle varmaan ennätystilauksen. Perusmateriaalit on loppu, tilauskoruihin piti löytää jotain erityistä, ja swarovskin uutuudet piti hamstrata itselle (ja jättää sitten käyttämättä). Vielä kun saan Open Officen taulukko-ohjelman toimimaan. Saan sen laskemaan kyllä cosinin keskiarvoja ja määrittelemään raja-arvoja ja vaikka mitä, vaan en kertomaan...

Nyt syntynyt työkaverin äidille tilauskoru. Tykkään kuvata kirjojen päällä, jotenkin teksti antaa kivan taustan. Korussa siis lasia, onyksiä ja hopeaa. Peruskoru, vaan aika nätti.




Perinteinenkin päivitys tuntuu sujuvan ihan ok. Harjoitella täytyy vielä. Onneksi ilta vielä vapaa. Otan helmet käteen ja katson taas yhden jakson Nurse Jackieta. Siinä uusi suosikkini. Syksyllä Suomeen tulossa, minä netistä jo vähän vilkuilin. Loistava persoona, selkävaivainen kipulääkkeisiin ja kahviin koukuttunut ensiavun hoitaja. Mielestäni ohjelma vaan menee yli hehkuttaessaan sitä, että sairaanhoitaja ottaa vihkisormuksen pois kädestään töihin mennessä. (Enkä ymmärrä mistä se hoitaja löytää aikaa lemmekkäille hetkille lääkekomerossa, ainakin ilman että samalla syö eväsleipäänsä ja ottaa vastaan omaisten puheluita). Mutta suosittelen kyllä. Ihan hyvä sarja!

Aqua vitae

Summer of Mermaids
Originally uploaded by HopefulRomantic

Vaikkei tämä olekaan ehkä se taiteellisin tapa julkaista koruesittelyjä niin kätevyydessään alkaa olla jo meikäläisen makuun. Ehkä vielä hakee muotoaan.

Rakastan vettä, ystäväni saattaisi sanoa että horoskooppini maamerkki vaatii vettä toimiakseen kunnolla (ja pientä kannustusta tulelta ;) ). Vesi on myös nivelten kannalta paras elementti. Viihdyn laivalla, järvellä tai muuten vaan veteen tuijotellen (sadepisarat, joskus jopa vesilasillinen kelpaa tuijottelun kohteeksi).

Nyt olen ollut riemuissani, lähellä tässä on hiekkakuoppa jossa olen käynyt uimassa. Opetellut uudelleen seisomaan käsillä veden alla, kroolaamaan ja sukeltelemaan. Hauskaa on ollut ja pieni sade/kylmyys ei ole haitannut tahtia. Mutta, kuten varmaan jo arvasittekin....toissapäivänä selvisi, että myös hiekkakuopalla on kaloja. *huokaus* se siitä uimisesta, ainakin odotan että uimarannalla on muita säikyttelemässä kalat pois. Sillä välin, tyydyn kantamaan veden sävyjä korvissani.

Romantikon kissa

Romantikon kissa
Originally uploaded by HopefulRomantic

Yövuorojen aikana huomasin työkavereille blogiani esitellessä, että vanhasta www.hopeful.vuodatus.net osoitteesta alkaa jo aika jättää. Taustaa en saa mieleisekseni enkä voi etsiä tietyllä sanalla korua, en niin millään. Kovin yritän selittää, että se ja se koru, mutta kun en tietenkään voi muistaa vuotta, saati sitten kuukautta jolloin olen korun tehnyt. Toivon, että nyt viikonlopun aikana saisin luotua hieman toimivamman ratkaisun (vaikka atk-tukihenkilöni on lomalla pohjoisessa).

Muutama teekupillinen ja aikaa niin eiköhän ala järjestyä. Viikonlopun aikana yritän päivittää sivustot, korusähköpostin, sekä kuvapalvelimen toimivaksi (että tehdä jättisuuren tilauksen FMG:lle!), jotta pääsen päivittelemään kesä2010 malliston viimeisiä ja aloittamaan Syksy 2010 ensimmäiset ideat ;).

Tilauskoruja on myös vino pino, eli yritän päästä niitä myös tekemään ja päivittelemään nettiin. Saa nähdä. Toivon teille antoisia hetkiä uuden blogini parissa. Korupäivitykseksi sopiikin kaikkien aikojen rakkain koruni. Uskaltauduin viimein tilaamaan ihailemaltani lasitaiteilijalta helmen koruni keskipisteeksi. Korussa siis Jane Myrskyn (samaa suomalaiselle lasihelmitaiteelle kuin Vuitton laukuille, ainakin mielestäni ) ihana lasihelmi, lasia, hopeaa ja onyksiä. Uusi versio Romantikon kissasta, joka myös nimellä Väinö tunnetaan