Siipien suojassa

Äiti-lapsi suhteessa on aina jotain ihmeellistä. Vaikka vuodet vierivät ja lapsikin saavuttaisi kunnioitettavan aikuiseksi mielletyn iän, oman äidin kanssa sitä käyttäytyy aina jotenkin... lapsimaisesti.
Onko kukaan muu huomannut tätä?


Kuinka ollakaan, vastaheränneenä äitiharakan kanssa kirpparilla löytyi taas useita lapsuuden muistoja. Pitkin kirpparia kaikui "ÄÄ--ÄÄ- äiti et VARMANA edes VILKAISE noita Snö of Swedenin koruja kun sun tyttäres tekee koruja! Et kyllä varmana edes kehtaa!!". Täysin kypsää käytöstä lienee turha odottaa. Äiti suhtautui tähän omalla tyynellä rauhallisuudellaan ja ehdotti josko tekisin hänelle sulkakoruja. Helpommin sanottu kuin tehty.



Sulat ovat äärimmäisen kauniita kuvatessa ja ulkopuolisessa tarkastelussa. Korujen materiaalina taas sulat ja höyhenet ovat yllättävän haastavia. Samanlaisen parin etsimiseen tuhrautuu aikaa, ja pieni tuulenvire aiheuttaa sen että höyheniä leijailee kissojen saalina pitkin kämppää. Lisäksi täydellisen parin löytyessä saattaa itse vielä sotkea liimaan, tai murtaa koko höyhenen.



Tässä sulka/höyhensarjaa Siipien suojassa ensimmäiset kolme. Löysin pienellä metsästämisellä vielä vähän vaihtoehtoja, joten saan onneksi vielä lisättyä värivalikoimaa. Erään toisen projektin laskukaavalla korvakorut toimivat 85-87/101.

Niin ja leikkaus sujui hyvin. Verikokeet näyttävät lopullisen tuloksen, mutta meillä on kuorsaava ja kehräävä toipilas joka kerjää rapsutuksia sekä ruokaa hyödyntäen haavasidoksiaan häpeilemättä.