My preciousss....

Hetken hengähdystauko töistä. Elipä yksi vapaapäivä. Vappu vapaa, eli ehkä jaksan vielä muutamat työvuorot. Parvekkeelle en ole löytänyt vielä mitään kivaa, joten olen lueskellu vilttien ja lampaantaljan päällä. Jyskissä oli kyllä kivanoloisia aurinkotuoleja. Väinö taassen löysi uuden kehittävän ohjelman, ikäiselleen herrasmieskissalle sopivan. Tunnistaako kukaan? Ja epäilijöille todistetta. Kissa tosiaan istuu pitkiäkin aikoja tv:n ääressä. Ilmeisesti tuo pingviini kiinnostaa enemmän kuin nainen....

Jälleen kuukauden Helmettihaaste selvitetty. Ja niille ihmettelijöille, jotka ovat miettineet mielenterveyttäni.... omituisten sanojen yhdistäminen koruun kuuluu tehtävään. Löysin rivin valööri- eri tummuusasteita korukivissä, varpaat sekä vitamiini. Vitamiini vaatii selvittelyä. Eri vitamiinien kirjaimet siis löytyvät korusta on A(metisti), B(ag), C(lock), D(aisy), E(rityinen), K(issa). ehkä hieman keksittyä. Ja koruhan on työkaverini tilauskoru. Tämä on taas niitä tilaustöitä joista on hyvin vaikea luopua, olen tykästynyt tähän koruun kovin itsekin, vaikken oikein ranteessa osaa mitään pitää. On toinen kellotaulu kyllä, ja kun tilaustöitä saanut selvitettyä...ehkä hulluttelen itsekin romanttisen tarinan ja viehättävän korun ympärillä. Koruthan kertovat vaikka minkälaisia tarinoita kun vain osaa kuunnella.


Kävin tänään postissa pyöräilemässä. Meikäläisen pyöräilytaidolla ja suuntavaistolla se oli suuri saavutus! Matkaahan ei tullut kuin muutama kilometri, mutta silti haasteellista ja vaappuvaa menoa. Ilma oli onneksi kaunis ja pääsin tutustumaan ympäristöön. Viimeisen mäen jälkeen alkoi kyllä joko allergialääkkeen tai liikunnan puutteesta henkeä ahdistamaan sen verran, että jätin pyöräilyn ja talutin loppumatkan. Hauska matka oli silti. Ja löysin tuleville vapaapäiville tekemistä... ja postistahan hain uuden kahvikupin työpaikalle.Olen tehnyt aamuvuoroja sen verran, että ajattelin että kollegoita on hyvä varoitella.... Kirja on Gerritsenin vanhempaa tuotantoa, ei siis varsinainen sairaaladekkari. Mutta ajattelin kokeilla jos olis luettava

Tarinan tuhannet unenomaiset kasvot....

Katsotaan onnistuuko väsyneenä työpäivän jälkeen kirjoittamaan koruista hieman eritavalla kuin tutusti. Yleensä näen herkemmin tarinoita muiden koruista, omista en tiedä. Useita koruja valmistuneina, osa korjattavana, osa kehittelyasteella. Lukuisia kuvaamatta ja käsittelemättä.

Tyttö toivoi kirjan ikiaikaista sanomaa, toivoi kimmellystä keijukaisten valoa tuomaan arkeen harmaaseen. Nähdessään kevätauringon lämmittävän kaulaa.... hyväilevän korvia hän toivoi kimmellyksen valaisevan hyvää tuulta ympäristöönsä. Kaivoi historiasta aarteen sen, kaiken pölyn keskeltä...


Uuteen tarinaan. Tyttöön joka nousee perhosten lailla linnunradan reunalle, kultasiipien kehystämänä tanssimaan rakkaimpansa kanssa. Tyttö joka kietoutuu vaaleanpunaisiin unelmiin ja haaveisiin.... ehkä lukeekin vain kirjaa lampaantaljaan kietoutuneena parvekkeella, kevätauringon siivittäessä unelmia


Sitten riennettävä nukkumatin taluttamana satujen ja unten maille, jotta jaksan herätä arkimaailmaan ja kahvintuoksuisiin hetkiin työpaikalla.... ruusuisia unelmantäytteisiä unia myös kaikille lukijoilleni =)

Kevätpiruilua ja mörkö

Niin se kevät vaan tulee. Ja ilmat lämpenee. Ja minä menen aivan sekaisin, kun katselen isoista ikkuinoista valoisia ilmoja. Pitäisi olla aktiivinen, sosiaalinen ja ulkona. Miten tällainen hiljainen käsityöihminen sopii kesän ulkoilmaelämäpainostukseen? Helmet häviävät pihanurmikolle. Tosin presentossa on aivan ihana kannettava käsityölaukku. Väriltään vaaleanpunainen. Olen ihan vähän vain silmäilly. Saisihan sitä aikaa kulutettua Aurajoen rannassakin.

Työmatkalla olen oppinut tervehtimään kotimörköäni. Kotimörkö on semmoinen jännä otus, joka vahtii taloa ja pitää siitä huolen kun on poissa. Kotimörkö tarkkailee ympäristöä tarkasti ja pitää silmällä mitä päivän aikana tapahtuu. Kotimörköä pitää vain oppia kuulemaan. Oma kotimörköni on aika suloinen. Mörkö on tietenkin vaaleanpunainen, ja suloinen... kuten romantikon kotimörön kuuluukin. Siitä, miten kotimörkö on päättänyt näyttäytyä, en tiedä. Kotimörkö on asunut seudulla varmaan jo kauan ennen minua, ja osaa kertoa seudun historiasta. Taiteilija joka on loihtinut kotimörön jää elämän mysteeriksi, mutta tuotos on ilahduttanut suunnattomasti. Eikä pidä pelästyä jos näkee ihmisen joka tervehtii seinämalausta ;) saa tulla morjestaa....

Kevään tullen, välillä tekee mieli vähän piruilla. Vähän vaan ohimennen.... Ja on hyvä tietenkin muistuttaa muillekin, että pienet piikittelyt saattavat johtua huonosta päivästä, piruista olkapäillä eikä oikeasti pahoista aikeista. Nämä helmet nähtyäni, tiesin haluavani korvikset. Korvikset olivatkin.... pirulliset tehdä. Liima ei tarttunut, kokeilin kolmea erilaista ja sotkin helmet ja pöydän. Kieputtelu oli vaikeampaa, kunnes keksin ottaa ohuempaa lankaa käyttöön ja syntyi Devilish by Sunday. (Voidaan tulkita härän ja possun punaiseksi risteymäksi)

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie....

Kevät saapuu askel kerrallaan kuin varkain. Nyt on sitten kiipuiltu keittiöjakkaran päällä ja vaihdettu olohuoneen raskaat verhot makkariin pimentämään (nyt en näe enää nosturin valoa yöllä) ja olohuoneeseen kevyemmät kukkaverhot, niin päivänvalo pääsee sisään. Äitiharakan innostamana, innostuin myös testaamaan ja kylvämään sekä pääsiäisohran, että rairuohon, ja nyt vaan odottaen, että kumpi voittaa kasvukilvan. Lisäksi hieman kuvaa uudesta valkoisesta helmalakanasta, sekä karvatyynystä (joka karvaa koko asunnon).

Tilauskoruja on myös valmistunut vino pino. Ja vielä toinen mokoma tekemättä. Eilen istuin ja ahkeroin sohvalla lenkin jälkeen... (Se huono puoli kuntoilun innokkaassa aloittamisessa säännöllisin väliajoin on, että saa lihaksensa aina kipeäksi kun lihakset eivät missään vaiheessa ehdi tottua kuntoiluun).

Arvatkaapa mitä. Uskon enkeleihin, suojaaviin voimiin jotka auttavat kun on vaikeaa. Uskon että jokaisella on oma enkeli, jonka tehtävä on kulkea matkassa elämän alkuhetkistä loppuun asti. Jotenkin tuntuu, että etenkin lapsilla on tärkeää olla suojaavia voimia, näkymätöntä pehmeää syliä joka tuudittaa uneen iltaisin, ja on aamulla herättämässä kantapäitä kutittamalla päivän leikkeihin. Siksi olinkin tyytyväinen kun työkaverini ihastui ideaani enkelikorusta. Jos koru on mieleinen, koru päätyy eräälle lapselle kummilahjaksi, muistutukseksi elämän suojaavista voimista, ja rakkaudesta...siitä että on aikuisia jotka välittävät.

Loppuun koruni, josta versioita olen jo muutaman tehnyt. Käyttäjät kaikki kuitenkin sulassa sovussa hyväksyneet, että korusta useampi malli. Leikittelin hieman erilaisilla alustoilla... koru kun ei ole riipuksineen helpoimmasta päästä kuvattavia.


Seuraavina sisustusprojekteina varmaan rakentaa sängyn pääty, sekä rakentaa parvekkeelle jotain mukavaa. Olen etsinyt inspiraatiokuvia mm www.weheartit.com Maisemat ei itsellä kummoiset... mutta aina parvekkeella olisi mukava istua ja viettää aikaa.


Kuvan alkuperä siis we heart it/found on http://whimsicalnothing.tumblr.com/

Käsityömessujen satoa...

Yövuorosta selvitty, kotona käyty ja takaisin arkeen palaamassa satunnaisessa vuororykelmässä. Huomaa kyllä, ettei aamuvuoroissa ihan terävimmillään, ainakin siinä vaiheessa kun saa nukkua muutaman tunnin pidempään. kyllä aamukahvin jälkeen on vähän parempi olo.

Avec Sofien blogista löysin ihanan sitruunamarenkipiiraan reseptin, joka piti sitten kokeilla aamuvuoron ja yövuoron välissä. Muuten meni hyvin, mutta kun samaan aikaan yritti pukeutua, tiskata ja käydä suihkussa niin täyte pääsi hieman kärähtämään. Hyvin teki siltikin kauppansa, ja oli mukava mutustaa jotain makeaa potilaskiertojen välissä. Marenki peitti kätevästi pahimmat kärähtäneet kohdat, ja mielestäni sain marenkiin ihan kivan kiillon. Sattuneesta syystä en enää ehtinyt kuvaamaan piirasta uunista tulleena.

Käsityömessuilla oli ihana käydä ja sieltä tosiaankin löytyi kaikkea ihanaa ja ihmeellistä. Löysin kolme ihanaa kirjaa erilaisesta metallilangan vääntelytekniikoista. Ja vaikka hopean hinta on korkea, ja hopeoitu 0,6 lanka loppui jo muutama koru sitten oli aivan pakko kokeilla.Langan vääntely oli kivaa, ja sain paljon uusia ideoita mm. lukkoon. Käytännön harjoittelu on kyllä vielä kesken, tunnustan. Keskustelin kyllä rakkaan ystäväni kanssa askartelun huonoista puolista. Mitä seuraa kun nivelet ei kestä vaan sydän janoaa lisää.... Kohtuus on loppujen lopuksi aika tylsä asia.


Seuraavassa koru joka on syntynyt käsitymessujen löydöistä. Helmiliinan ihania mv-helmiä <3 ja riipus löytyi myös jostain.. (Papunen, auta! :D missä me....) Koru on toisinto omasta korustani, koska en ollut valmis luopumaan alkuperäisestä. Parikin työkaveria on vastaavan perään tiedustellut. Eiköhän päästä jotenkin sopuun.


Pääsin sitten vierailemaan Anian (linkki sivupalkissa) blogissakin. Näin erittäin kauniin korun Magsilla (linkki sivupalkissa), ja kommentoin siihen lyhyen runon muodossa. sekä koru, että runonpätkä päätyi Anialle. Jotenkin kaikki palaset loksahtivat kauniisti paikalleen.