Yövuorojen välillä törmäsin sitten jossain mainintaan pelistä Zombie run ja pitihän sitä kokeilla... (Heräämällä tuntia aiemmin iltapäivästä juoksemaan ennen yövuoroa, ja kävelemään kuin zombie aamuyön tunteina.) Ja olen koukussa. Nyt olen jo parisen viikkoa juossut pitkin ja poikin Turun metsiä zombeja karkuun. Minut tunnistaa takkuisesta tukasta, kirkkaanpinkeistä kuulokkeista ja satunnaisesta vilkaisusta taaksepäin, ennenkuin pinkoan kiroillen karkuun. En tiedä miksi, zombiet iskevät aina ylämäessä.... Kunto on vielä surkea, muttei minun tarvitse olla nopein ;) riittää kun olen nopeampi kuin hitain "syötäväksi joutuva". Työkaverit ovat joutuneet kestämään intoiluani enemmän kuin tarpeeksi....
Korujakin on valmistunut. Työkavereiden keskuudessa on kiertänyt paljon hyviä uutisia. Näitä vielä muutama tulossa. Tämän bolakorun tarpeesta kuulin sirkuksessa, taitavanpelottavaa Draculaa ihastellessa.... Kollega alkoi onnellisena huokaisten kertomaan, ettei kohta tule mahtumaan farkkuihinkaan. Kertoi, että vatsa on jatkanut suloisesti kasvuaan päivä päivältä. Hetken aikaa kuunneltuani rohkenin kysymään (tällaisia kun tiedustelee, vaatii hieman rohkeutta) ... ja kyllä bola tulee tarpeeseen =)
